Akvaario kasvattaa luonnetta

Eilen taisi olla elämäni raskain vapaapäivä - kahden akvaarion muutto. Yhteensä paikkaa vaihtoi 480 litraa vettä. Olen vielä näin seuraavanakin päivänä aivan totaalisen uupunut, lähinnä henkisesti, koska akvaarioiden muutossa voi niin moni asia mennä vikaan ja stressasin tuota päivää ihan kamalasti.

Minun piti illalla palkita apujoukkoni ravintolaillallisella, mutta hommassa menikin niin myöhään, että ei jaksettu enää ravintolaan lähteä. Illallinen on kyllä vielä tiedossa, joku toinen ilta.

Nyt akvaariot ovat paikallaan ja kalat ovat niissä takaisin. Vesimäärät ovat vielä vajaat, täytän ne loppuun tänään tai huomenna. Työmäärä jo tämänkin pisteen saavuttamiseksi on ollut karmea. Ystävä oli auttamassa tyhjentämisissä, kantamisissa ja roudaamisessa paikkakunnalta toiselle, mutta uudessa osoitteessa piti vielä hälyttää siskokin paikalle kaksimetrisen vatupassin kanssa varmistamaan, että tankkien pöydät ovat suorassa, eivätkä pätkääkää kierossa. Sen asian kanssa ei nimittäin ole pelleilemistä.

Note to self, eilen opin:
- Kuinka peräkärry kiinnitetään peräkoukkuun
- Kuinka peräkärryllä olevat mööpelit sidotaan liinoilla kiinni
- Kuinka vatupassia käytetään oikein
- Että apua kannattaa todellakin aina uskaltaa pyytää
- Että epätoivon hetkellä pitää vain vetää syvään henkeä

Minulta on joskus aiemmin haljennut yksi 200-litrainen akvaario. Etulasi paukahti halki kolme viikkoa muuton jälkeen. Tämä on jättänyt mieleeni kai elinikäisen trauman enkä voi nytkään olla pelkäämättä, etteikö sama onnettomuus toistuisi... Tosin tuo haljennut akvaario oli edullista merkkiä ja aika vänkyrällä jalustalla (vaikka jalusta olikin tarkoitettu nimenomaan tuon akvaarion kannatteluun, niin onnettomuuden jälkeen pöytää kokeillessani huomasin, että sen pöytälevy jousti todella vahvasti joka kulmasta...)

Pienemmän akvaarion vesi on jo kirkasta ja kaunista.
No, nyt molemmat akvaarioni ovat laadukkaita, toinen on Juwel ja toinen on Helsingin akvaariokeskuksessa teetetty. Molemmilla on myös Juwelin pöytä ja vatupassimittausten mukaan molemmat ovat täydellisesti suorassa. Kumpikaan ei kolahtanut missään vaiheessa muuttoa ja autossa akvaariot olivat tukevasti paikallaan karhean maton päällä. Periaatteessa mitään hätää ei siis pitäisi olla. Eikä olekaan.

Kunpa vain saisin itseni aidosti siitä vakuutettua. Kun nämä muutamat viikot tästä kuluvat ja totun taas akvaarioiden läsnäoloon, niin eivätköhän ne pelot siitä unohdu. Niin ne ovat ennenkin unohtuneet. Aina, kun olen ostanut uuden akvaarion, olen pari kuukautta jännittänyt, että miten käy. Siis sen jälkeen, kun se yksi halkesi.

Isomman akvaarion vesi on vielä täysin sameaa, enkä tiedä miksi. Sama homma oli viime muutossa. Vesi kirkastuu muutamassa päivässä jonkin verran, mutta kunnolla vasta vedenvaihtojen avulla.
Tilanne on nyt siinä mielessä uusi siten, että jos joku vahinko sattuisi, olisin täysin yksin asian kanssa. Ennen oli mies auttamassa. Lisäksi koskaan aiemmin en ole ollut vahingoista vastuussa yksityiselle vuokranantajalle. Pidän vuokraemännästäni kovasti ja olisi ihan kamalan noloa joutua kertomaan hänelle, että tuli vähän vettä (akvaariosta riippuen 300 tai 180 litraa) laminaattilattialle... No mutta tuskinpa sellaista tilannetta on eteen tulossa.

2. note to self: Unelmakodissani on betonilattian päällä muovimatto. Se minimoi akvaarioiden kanssa mahdollisesti sattuvien vahinkojen seuraamukset. 

Eilen kyllä mietin, ettei varmaan ole toista yhtä stressaavaa harrastusta kuin akvaariot. Suunnittelin niiden myyntiin laittamista, tai sitä, että luopuisin osasta kaloja, yhdistäisin loput yhteen altaaseen ja laittaisin toisen tankeista tyhjänä varastoon. Tuskaisimmalla hetkellä ajattelin, että vedän kaikki kalat pöntöstä, heitän akvaariot tunkiolle ja käytän niiden jalustoja kukkapöytinä. Kaikki pläänit kävi mielessä. Mutta sitten päädyin vain pystyttämään molemmat olohuoneeseeni.

3. note to self: Vähennä kiroilemista. Sisko huomautti eilen kaiken stressin ja tuskan keskellä, että kiroilen kamalasti. Tiedän, että se on paha tapani etenkin, kun olen hermostunut. Siitä pitää päästä eroon, koska fiksut naiset eivät kiroile. Kiroilu ei anna ihmisestä ollenkaan älykästä kuvaa. Onneksi kiroilen vain tiettyjen ihmisten seurassa, en esimerkiksi töissä tai vanhempien kuullen. Pitää siis vain opetella, etten kiroilisi enää missään tilanteessa.

Vesivahingonpelkoni korreloi suoraan väsymykseni kanssa. Mitä väsyneempi olen, sitä varmempi olen siitä, että tuho on tulossa. Jos ei väsytä ollenkaan, niin ajattelen, että tietenkään mitään ei satu. Miksi ihmeessä sattuisi?

Tämä kaikki on minulle hyvää harjoitusta. Minulla on paha tapa pelätä ja murehtia etukäteen asioita, jotka saattavat tapahtua, tai sitten eivät. Stressaan ja nostan paniikilla verenpainettani sellaisten asioiden takia, joiden toteutuminen on täysin epävarmaa (yleensä myös äärimmäisen epätodennäköistä) ja joille en mitään voi. Aivan turhaa itsensä kiduttamista. Jos akvaario halkeaa, niin se asia hoidetaan sitten kuntoon. Vakuutus korvaa eikä elämä siihen lopu millään tavalla. Mutta etukäteen en enää aio sille pelolle antaa pienintäkään ajatusta, koska se menee kaikki satavarmasti hukkaan. Pelko ei ikinä hyödytä mitään.

Voin ajatella, että akvaarioni ovat olemassa kasvattaakseen luonnettani. Ne ovat laadukkaita ja ne on huolellisesti asennettu. Näin se on. Samalla opin tässä, että todellakin pärjään ihan itseksenikin. Elämä ei voi heittää eteeni mitään, mistä en selviäisi tavalla tai toisella.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta