Askeleita

Ostin tänään joulukalenterin, mutta taidan alkaa napsia siitä suklaita jo marraskuun alettua. Kuka muka väittää, ettei niin voisi tehdä? Ranskassa asuessani opin, että pieni pala suklaata kuuluu jokaiseen päivään. Ja kun suklaapalansa nappaa joulukalenterista, ei tule otettua enempää kuin oikeasti se yksi pala päivässä. Voin joulukuuksi ostaa uuden kalenterin.


Viikonvaihteeksi tiedossa on kymmenen kilometrin opastettu vaellusreitti Salon upeimmissa maisemissa. Kameran kanssa tietenkin. Aivan huippua. Kaiken lisäksi viime lauantaina ystäväni kanssa testaama kuppila maaseudulla oli juuri niin suloinen, herttainen ja viihtyisä paikka kuin mitä olin kuullutkin, joten ei ole epäilystäkään, etteikö siitä tulisi kantapaikkani. Sinne voin piipahtaa muutaman kerran kuukaudessa nauttimaan yhden oluen ja rentoutumaan maailman menosta pariksi tunniksi. Täydellistä. Samalla saan tutustua siihen seutuun ja alueen ihmisiin, mikä on mainio mahdollisuus minulle pedata muuttoani sinne. Viivyn kaupungin alueella ehkä vuoden, kaksi tai kolme, mutta jonakin päivänä maaseutu kutsuu minua ja on mukavaa, jos tunnen uutta kotiseutuani ja sen ihmisiä etukäteen.

Sussmannin Erokirja on nyt luettu ja sillä oli toipumiseeni valtava vaikutus. Suosittelen sitä todella lämpimästi kaikille eron kokeneille naisille. Vaikka erosta olisi jo aikaa, niin jos koet, että jokin on jäänyt kaihertamaan mieltä, lue tuo kirja. Ihan oikeasti, lue se. Huomasin tänään sen maksavan suomalaisessa vain kympin, mutten viitsinyt ostaa sitä omaksi, koska koen ensimmäisen lukukerran olleen niin antoisa, etten halua erosta ehdoin tahdoin muistuttavaa kirjaa omakseni.

Maalaukseni, johon kuvaan unelmiani, alkaa pian olla valmis. Maalasin siihen tänään monta yksityiskohtaa lisää, mutta tilaa on vielä. Taulun maalaaminen on todella antoisaa, sillä se pakottaa miettimään ja huomaamaan omat unelmansa. Kun taulu on valmis ja ripustan sen seinälle, laitan siitä kuvan myös tänne.

Näin aamulla matkaohjelman norjalaisesta paikasta nimeltä Helgeland ja siitä tuli heti yksi unelma lisää. Helgeland ei ole kovin kaukana ja sinne olisi helppo tehdä budjettimatka - senkun pakkaa teltan autoon, nappaa makuupussin mukaan ja lähtee matkaan. Kyllä sieltä varmaan joku leirintäalue löytyy, ja saariin pääsee aluksilla. Sieltä voi vuokrata kajakkeja ja kajakit ovatkin varmaan paras tapa päästä tutkimaan tuota satumaiselta näyttävää paikkaa. Luulenpa, että kun minulla seuraavaksi on rahaa ja lomaa, on Helgeland ensimmäinen matkakohteeni.

Tänään oli vapaa. Oli todella hyvä päivä.

Minussa elävät vielä haikeus ja ikävä, jotka puskevat välillä pintaan. Mutta nuo tunteet tulevat esiin aina vain harvemmin ja jossain vaiheessa voin varmasti unohtaa ikinä kokeneenikaan niitä.

Nyt on päivän Top Gearin aika.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.