Enkeleitä ja tosirakkaus?

Olin eilen kolmatta ja toistaiseksi varmaan viimeistä kertaa enkelihoidossa. Kyseinen hoito viimeisteli valmiiksi eron vaikeimman vaiheen ja nyt olen täysin valmis jatkamaan elämää rauhassa eteenpäin, taakseni turhaan vilkuilematta. Minusta poistui paljon kipua ja tuskaa, mutta samalla enkelihoitaja huomasi, että energiani on tyystin muuttunut siitä, mitä se oli ensimmäisellä kerralla. Energiani on nyt kirkas ja valovoimainen ja hoidon loppupuolella minusta alkoi huokua sydänenergiaa. Hoidossa ensimmäistä kertaa ollessani olin vielä suhteessa, toinen kerta oli viikko eron jälkeen ja tämä kolmas kerta tuli nyt käytyä kaksi kuukautta eron jälkeen.

Enkelihoitaja on kertonut minulle aiemmista elämistäni, mutta eilinen taisi räjäyttää potin todella. Hän ei tiedä historiaani, mutta kertoi minun eläneen hyvän elämän Ranskassa. Alla hänen kertomustensa mukaan ylös kirjoittamani tarina siitä, kuka olen joskus ollut.


Kerroin enkeliparantajalle hoidon jälkeen eläneeni Ranskassa myös tässä elämässä ja tunteneeni aina selittämätöntä vetoa juuri Ranskaan. En tunne mitään vetoa esimerkiksi Italiaan, Espanjaan tai Saksaan, mutta Ranskaa rakastan. Vuosien ajan olen halunnut muuttaa sinne, mutta vaihto-oppilasvuoteni Toulousen lähistöllä lukioaikoina sai minut ainakin joksikin aikaa luopumaan noista haaveista. Nyt kuitenkin yllätän itseni taas unelmoimasta Bretagnesta... Löysin muuton tiimellyksessä vaihtarivuoteni koulumateriaalit. Olen kirjoittanut viiden sivun esseen Leninistä ja Bolshevikeista ja saanut siitä täydet pisteet, mikä oli aika harvinaista kenelle oppilaalle tahansa.

Rakastan kuulla ja puhua ranskaa ja Bretagne on mielestäni kauneinta Ranskaa mitä on. Niin merellinen ja täydellinen, luonnonläheinen ja kaunis... Ehkä olen elänyt joskus siellä? Haluan sinne nyt palavasti takaisin.

Viime päivinä minua ovat vetäneet myös Islanti, Huippuvuoret ja Lappi. Olen kerran aiemmassa elämässäni elänyt hyvin onnellisen elämän Inarin lähistöllä, mikä selittänee myös sen, miksi olen aina rakastanut Lappia. Islannissa olimme perheeni kanssa vuonna 2000 ja on ilmiselvää, että tulen palaamaan sinne vielä useasti.

Siskoni huomautti, että mikään ei estä minua nostamasta nyt kytkintä ja vaikka muuttamasta Islantiin. Mutta en minä sentään ihan sellaista toivo. Voin muuttaa Islantiin ehkä joskus, mutta en nyt. Haluan suomalaisen miehen ja hänet minun on löydettävä ensin. Sitä paitsi viihdyn liian hyvin nykyisessä työpaikassani ja tässä kaupungissa jättääkseni niitä taakseni.

Tunnen voimistuvani päivä päivältä. Kotini on nyt valmis, isä kävi äsken laittamassa suuria taulujani seinille ja pari seinäkaappia paikoilleen. Nyt kaikki on valmista. Imuroin vielä, niin kaikki on täydellistä. Ja kai sitä pitäisi jotain ruokaakin tehdä. Tässä ensimmäinen kuva uudesta ihanasta olohuoneestani:


Kaksi suurta akvaariota ei ehkä ole ideaali ratkaisu tämänkokoiseen kämppään, mutta olen silti onnellinen, etten myynyt niitä pois. Jonain päivänä olisin kuitenkin ostanut taas uudet. Kaloista on paljon iloa ja seuraa ja akvaariot ovat uskomattomia tunnelmanluojia. Rakastan veden solinaa ja olenkin säätänyt toisen akvaarion suodattimen siten, että se pulisee kuuluvasti.

Nyt on aika laittaa ruoka liedelle ja imuroida. Illalla käynnistän pikku Fifin ja ajan taas koiran kanssa maalle lenkille. Fifi on elämäni rakkaus, maailman suloisin ja herttaisin Fiat 500 Lounge vuosimallia 2010. Rakastan tuota pikku murusta hulluna. Pitkän aikaa etsin itselleni saksalaista autoa, lähinnä Golfia, ja melkein sellaisen päädyinkin ostamaan. Viime metreillä kuitenkin älysin kuunnella intuitiotani ja koeajaa Fiatin, joka on lehtien sivuilla ja auto-ohjelmissa tehnyt minuun vaikutuksen jo vuosia sitten. Koeajo sinetöi päätöksen. Oli aivan ilmiselvää, että koeajamani Fifi on sielunkumppanini. Onneksi saan uudessa kodissani ajettua auton ikkunani eteen, niin voin aina ihailla sitä kotona ollessani.


Tapasin entisen mieheni tänä aamuna käytännössä viimeistä kertaa. Eron käytännön asiat on nyt hoidettu viimeistä myöten valmiiksi. Juttelimme rauhassa hetken, halasimme pitkään ja erkanimme. Olen hyvin onnellinen siitä, että voin aidosti sanoa meidän molempien toivovan toisillemme pelkästään parasta. Molemmat myös tietävät nyt, että yhteydenpidon on aika loppua ja uusien elämien on aika alkaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta