Jaa että mitä on onnellisuus?

Eronnut mies pohtii blogissaan todella hyvää kysymystä. Kysymys on niin hyvä, että minun on suorastaan pakko kirjoittaa siitä omia ajatuksiani ihan kokonaan omaksi postauksekseen.

Mitä on onnellisuus?
Onnellisuus on jokaisen ihmisen kohdalla erilaista, joten lienee turhaa edes yrittää antaa mitään maatakaatavaa selitystä siitä, mitä onnellisuus olisi kaikkien kohdalla. Ensisijaisen tärkeää mielestäni kaikkien onnellisuuden kannalta kuitenkin olisi, että jokainen pysähtyisi miettimään, mitä onnellisuus tarkoittaa omalla kohdalla. Pysähtyminen voi viedä viikkoja tai kuukausia, mutta on vaikea kuvitella, mikä olisi oman elämän kannalta tärkeämpää kuin se, että saa selville, mikä tekee itsen onnelliseksi. Vasta kun se on oikeasti selvillä, sitä voi alkaa tavoitella.

Vankan onnellisuuden kivijalan perustavat mielestäni turvallisuus ja terveys. Kuvittelisin, että on vaikea olla onnellinen, jos näistä jompikumpi puuttuu. Terveyteen kuuluvat toki sekä fyysinen että mielenterveys. Terveyden hoitamiseen kuuluu olennaisesti liikkuminen ja terveellinen ruokavalio, jotka ovat yksityiskohtaisempia asioita mutta ah niin merkittäviä onnellisuuden tekijöitä.

Turvallisuuteen laskisin ennen kaikkea sen, että ei ole uhattuna, mutta kenties myös tietynlaisen taloudellisen turvallisuuden eli sen, että on jotain säästössä. Tämä on tietenkin henkilökohtainen asia, mutta itseni olisi hankala olla onnellinen, jos eläisin oikeasti kädestä suuhun -tyylillä. Säästössä olevat varat tuovat minulle mielenrauhaa ja sitä kautta turvaa, minkä koen lisääväni onnellisuuttani.

Sitten voidaan miettiä, kuuluuko onnellisuuteen tukiverkko: siis perhe ja/tai ystävät. Suurimmalla osalla taatusti kuuluu, niin itsellänikin. Sen verran erakkoluonnetta minussa kuitenkin on, että ymmärrän hyvin niitäkin ihmisiä, jotka elävät askeettisissa oloissa kaukana metsissä eivätkä mieluusti koskaan tapaa ketään. He ovat onnellisimmillaan ilman seuraa, joten ei voida mielestäni yksioikoisesti väittää, että muut ihmiset olisivat välttämätön tekijä onnellisuudessa. Jokaisen on vain löydettävä se itselle sopiva tukiverkko, ja jos siihen ei kuulu ihmisiä (vaan esimerkiksi vain hiljaisuutta ja luontoa) niin sitten se on niin.

Vaikeimpia kysymyksiä ovat varmaankin ne, että mitä pitäisi tehdä ja missä pitäisi asua ollakseen onnellisimmillaan. Itse en esimerkiksi voi tietää, olisinko elämässäni onnellisempi, jos asuisin Ranskassa, Islannissa tai Norjassa. Sitä ei voi tietää muuta kuin kokeilemalla, mutta onneksi oma intuitiokin antaa jo mielestäni melko hyvää ja luotettavaa osviittaa asiasta. Itse elin hiljattain kaksi vuotta paikassa, jonne en tuntenut kuuluvani, vaikka olisin halunnut. Paikka tuntui minusta alusta saakka siltä, että se ei halua minua sinne. Intuitioni oli oikeassa enkä enää asu tuossa paikassa - ja arvaa mitä, minun on paljon parempi.

Mutta mitä sitten pitäisi tehdä ollakseen onnellinen? Tämä vaatii ehkä eniten sekä mietintää että muuta vaivannäköä. Tärkeintä on olla rehellinen: Jos ei olisi mitään esteitä, mitä haluaisin (tänään) tehdä? Jos voisin huomenna herätä eri paikkaan ja erilaiseen elämään, millainen elämä se olisi ja missä? Olisinko eri ammatissa? Asuisinko eri paikassa? Harrastaisinko jotakin, mikä ei vielä ole minulle tuttua?

Tällaisten asioiden huolellinen ja rehellinen läpikäyminen auttaa uskoakseni ihmistä saamaan osviittaa siitä, mikä tekisi itsen onnelliseksi. Korostan rehellisyyttä, sillä jos mietinnöissä nousee esille jotakin monimutkaista (kuten että hoksaat haluavasi herätä huomenaamuna täysin eri ammatissa) niin saattaa herkästi käydä niin, että vähättelet unelmaasi ja sivuutat sen, koska uuden ammatin opiskelu on työlästä, ehkä pelottavaakin ja se sekoittaa elämää monella tavalla. Pysymällä itsellesi rehellisenä tiedät, että se on vain tehtävä, jotta olisit onnellinen. Ja sitten teet sen.

Mistä tietää, että on oikeasti onnellinen?
Tämä on upea kysymys, ja vaikea. Lähtökohta tässä mielestäni on, että laskee suojakuorensa alas ja avaa mielensä. On pystyttävä miettimään ja tunnustelemaan, miltä elämä oikeasti tuntuu (eikä niin, että vain kuvittelemme ja esitämme olevamme ihan tyytyväisiä, vaikka totuus olisi toisenlainen.) Kun antautuu maailmalle, tunteet ja ajatukset ovat aitoja. Niitä eivät vääristele omat ja toisten ihmisten odotukset, eivät elämäntilanteet, mukavuuskysymykset eivätkä arkiset käytännön asiat.

Jos antautumisen jälkeen olo tuntuu aidosti hyvältä ja huomaat luottavasi elämän hyvyyteen, ollaan minun käsitykseni mukaan jo lähellä onnellisuutta. Jos mieltäsi eivät paina pelot, murheet, epäilykset, surut tai paha mieli, ollaan hyvin pitkällä.

Teet asioita joista nautit ja elämäsi on turvallista ja tasapainossa - siinä onnellisuus on mielestäni puhtaimmillaan.

Minä uskoisin, että onnellisuus on sitä, että tuntee olonsa hyväksi hetkestä ja päivästä toiseen ja myös luottaa siihen, ettei hyvä olo ole katoamassa mihinkään. On tärkeää, että oma onnellisuus on omissa käsissä, eikä esimerkiksi puolison harteilla - tämän olen itse oppinut vasta aivan äskettäin, vaikka asia on päivänselvä. Kun oma onnellisuutesi on täysin omissa käsissäsi, vastuu ei ole kenelläkään muulla: vain sinä saat ja voit toimia sen eteen, että sinun on hyvä.

On muistettava, että toisten ihmisten seura on monille hyvin olennainen osa onnellisuutta. Vain harva on onnellinen yksinäisenä. Itse haluan miettiä, mistä "tulokulmasta" hakeudun ihmisten seuraan löytääkseni sellaisia ihmisiä, joilla on elämääni hyvä vaikutus. Minua kiinnostavat luonto ja eläimet, joten aion vahvistaa sosiaalista verkkoani tuon aihepiirin kautta liittymällä mukaan luontoon liittyvään toimintaan. Saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: saan olla tekemisissä luonnon kanssa ja samalla saan tutustua uusiin ihmisiin, jotka jakavat rakkauteni luontoon. Tämä on tällä hetkellä varmaan konkreettisin oma projektini onnellisuuteni edistämiseksi.

Toki välillä voi olla väsynyt, mutta en usko, että aidosti onnellisella ja tasapainoisella ihmisellä on esimerkiksi "huonoja hetkiä" tai "huonoja päiviä". Ihmisellä, joka on aidosti onnellinen, ei ole tarvetta korottaa ääntään, kiukutella tai soimata toisia. Hän ottaa hetket ja tilanteet vastaan sellaisina kuin ne ovat ja ymmärtää, että hermostumisen sijaan kannattavampaa on miettiä asiaa ja toimia siten, että hankalan tilanteen yli selvitään mahdollisimman pienellä ajalla ja vaivalla.

Pitkäkestoinen ja jatkuva hyvän olon ja turvallisuuden tunne - sitä onnellisuus minun mielestäni on. Maailmalle antautumalla voi kokea, päteekö se itseen, ja jos ei päde, on mietittävä, missä ongelma on. Kun selviää, minkä muutoksen oma elämä tarvitsisi, jotta onnellisuus vahvistuisi, voi alkaa aktiivisesti toimia sen hyväksi.

Kommentit

Joni N sanoi…
Hyvä teksti, kiitos :)! Aiheellinen kysymys ehkä; koetko itse olevasi onnellinen kertomassasi merkityksessä?
Jonna V. sanoi…
Kiitos kysymästä, siihen suuntaan olen ainakin menossa! Hiljattainen murros elämässä on johdattanut minut pisteeseen, jossa olen todella voinut pysähtyä miettimään mitä elämältä haluan. Koen olevani nyt hyvää vauhtia matkalla kohti aitoa onnellisuutta, mutta aikaa tässä vielä tarvitaan, että oikeasti löydän itseni ja suunnan elämälleni. Päivä kerrallaan, suunta on oikea.
Joni N sanoi…
Toivotan hyvää onnea matkan varrelle!
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.