Lauantai-illan riennot?

Onneksi baareissa ei ole pakko käydä. Olen aina inhonnut baareja monestakin syystä. Hämäryys, huono musiikki, myöhäinen ilta ja alkoholinhuuruiset ihmiset ovat kaikkea muuta kuin hyvältä kuulostava yhdistelmä. Paljon mieluummin vietän lauantai-iltaa missä tahansa muualla, kuten vaikkapa koirulin kanssa kahdestaan kotona Gleeta katsellen ja teetä juoden.

Eri asia olisi, jos Salossa olisi edes yksi kunnon irkkubaari tai edes sen tapainen. Siis paikka, jonne voi mennä oluelle ja aikaa viettämään, katsoa ehkä jotain peliä ja jutella kavereiden kanssa. Mutta ei mikään räkälä. Ettei olisi kovaa musiikkia, tanssivia ihmisiä eikä vilkkuvia valoja. Vain pöytiä, olutta ja mukavaa tunnelmaa. Mutta ei Salossa ole sellaista paikkaa. (Vaikka olisikin niin en minä siellä tosin ainakaan tänään olisi. Tämä ilta on täydellinen kotona. Telkkarista tulee Karate Kid enkä vieläkään voi lakata ihmettelemästä, kuinka Jaden Smith voi joka tavalla olla niin täydellinen isänsä kopio.)

Viime viikot olen syventynyt miettimään asioita, joista pidän. Baarit eivät selkeästikään sille listalle kuulu, mutta lista on pitkä silti. Pidän luonnosta, erämaista ja vedestä, linnuista ja muista eläimistä, rauhallisesta ja säännöllisestä elämästä. Pidän siitä, että menen ihmisten aikaan nukkumaan ja herään aikaisin aamulla. Pidän kirjojen lukemisesta ja ulkona olemisesta. Tänään minulle selvisi työkeikan tiimoilta, että pidän ralliautoilusta - siis ralliauton kyydissä istumisesta.

Jotenkin olen alkanut pitää myös siitä, että päivieni rytmi, tapahtumat ja menot ihan itseni päätettävissä. En enää odota jatkuvasti jotain, oikeastaan en odota mitään, vaan elän hetki kerrallaan. En ole varmaan ikinä elämässäni elänyt tällä lailla. Se tekee ihan hyvää. Se saa näkemään ja kokemaan, että jokaisella päivällä voi olla jotakin sellaista annettavaa, josta minulla ei vielä aamulla ole mitään aavistusta. Olo on toiveikas. Minulla on sellainen olo, että jotain suurta ja tärkeää on jossakin minua odottamassa. Löydän sen, tai se löytää minut, kunhan olen jonkin aikaa tässä voimistunut.

Henni ei tykkäisi, jos se tietäisi, että julkaisen tällaisen kuvan, jossa hänen takapuolensa näyttää noin suhteettoman suurelta.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.