Puhki patikoinnista

Olen niin poikki eilisestä patikoinnista että! Nukuinkin puoleenpäivään, ja reisiä ja sääriä särkee. Ei siinä vielä mitään, mutta kun olen samalla onnistunut kehittämään ihan kamalan hartiasäryn, joka heijastuu päähän ihan kivasti. Olo on kuin vanhalla kääkällä!

Sade ei onneksi yltynyt missään vaiheessa, mutta kyllä sitä silti sai aika tarkka olla ettei liukastunut läpimärältä pitkospuulta suohon.
No mutta, patikointi oli kivaa ja nytpä tunnen Teijon ulkoilureittejä paremmin ku ennen. Lisäksi tiedän, minne suunnata joululahjaostoksille: Teijon luontokeskuksella on myynnissä vaikka mitä upeaa tavaraa tosi edullisesti! Pääasiassahan siellä on pehmoleluja lapsille (vaikka ostin sieltä melkein yhden ylisöpön saukkopehmolelun, itselleni, mutta hillitsin itseni) mutta on siellä myös monenlaisia kirjoja ja muuta. Lahjat siskon lapsille ostan ainakin sieltä, se on selvä.

Teerisaaressa kyhättiin pikku nuotio lähinnä risuista ja märistä puista. Siellä piti olla kuivia puita, vaan eipäs ollutkaan. No mutta nuotio saatiin ja paistettiin siinä makkaraakin. 
Käytiin Teerisaaressa, jonne mut on joskus aikoinaan iskä vienyt ekan kerran. Ollaan oltu siellä katsomassa teerien soidinta. Muistan savunmakuiset, nuotiossa lämmitetyt karjalanpiirakat ja sen, kun iskä herätti mut aamulla neljältä teeriä katsomaan. Ja niitä oli paljon!

Se oli aivan mieletöntä, harrastin lintuja innokkaammin kuin koskaan ja teerien soitimen näkeminen oli ehkä parasta mitä saatoin kuvitella.

Eikö ole satumaisen kaunis paikka?
Ihan ilman heräteostoksia en selvinnyt, pakko oli nimittäin saada sellainen ahvenpehmolelu, joka on siis avaimenperä. Olis siellä ollu isojakin ahven- ja haukipehmoleluja, mutta ajattelin, että ehkä mä en tee niillä mitään. Kunpa noita olis ollu silloin ku mä olin lapsi! Ja ne on vielä ylöjärveläisen firman tekemiä, mulle on tärkeää suosia kotimaista silloin ku mahdollista.

Maisema Roosinniemestä.
Matkan aikana nähtiin kallioita, soita, järviä, pirunpeltoa, uutta (metsäfirman pilaamaa) mäntymetsää, vanhoja metsiä, entisöitäviä metsiä, metsäpuroja ja kaikkea siltä väliltä. Mulla oli kumpparit, joten sain ottaa sadoista syvistä vesilätäköistä ilon irti. Ikävämpi puoli oli, että jalka pääsi liikkumaan kengässä, eli varpaiden iho hankautui rikki aika nopeasti. Mutta en antanut sen haitata menoa.

Mulla oli eväänä dumplingsseja ja mansikkamehua. Täytyy sanoa, että kylmät dumplingssit ei ollu ihan parhaita mahdollisia... Mutta toki niillä nälkä lähti. Joku oli ottanut mukaan makkaroitakin ja puolikas sellainenkin päätyi minulle. Oli hyvää kyllä, kyllä makkara tuollaiseen retkeilyyn kuuluu.


Kiikarit unohdin ottaa mukaan mutta ei niitä olisi tarvittukaan. Katse oli pidettävä pitkälti omissa jaloissa, ettei astunut harhaan pitkospuilta.

Täytyy mennä linturetkelle sitten ihan omin avuin, että voi pysähdellä ihan niin paljon kuin vain ikinä ehtii, lintusia katsomaan.

Mulle tuli eilen takauma yhdessä kohtaa, kun kuljin puiselta sillalta suota halkovan joen yli. Muistan nähneeni siitä sillalta joskus kaksi tavipoikaa. Valtavan kauniita lintuja!

Jeturkastin pirunpelto. Vanhaa merenrantaa, kuvitelkaa! Nyt ollaan jo 80 metriä nykymerenpinnan yläpuolella...
Tässä vielä linkki josta löytyy tosi paljon tietoa Teijon kauniista retkeilyalueesta.

Kommentit

Anni sanoi…
Hyvä, että selvisit patikkareissusta hengissä! Paljonko niitä kilometrejä olikaan yhteensä? Hienoja kuvia ja maisemia kans, vaikuttaa olleen erittäin positiivinen kokemus. :)
Jonna V. sanoi…
No se jäi vähän epäselväksi, noin 10 niitä piti olla mutta reittiä muutettiin sateen takia ja jäin siihen käsitykseen, että lopullinen kilometrimäärä oli 12.
Voisit joskus ottaa sen mimmiremmis mukaan sielt ni mentäis Teijolle makkaraa paistamaan :) Keväällä vaikka.
Anni sanoi…
Huh! Ihan kunnon lenkki. :) Mut mehän tullaan mielellämme!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta