Ihmisten suuttumuksen viihdearvo

Keek ilmoitti tänään stadionkeikastaan. Hieno homma, joskaan mua ei tonne keikalle sais kirveelläkään - aivan liikaa ihmisiä. Salohalliin oisin voinukki keikalle mennä mut ei tullu ostettua lippuja.


Keikkauutisesta viihdyttävän teki tieto siitä, että herra Cheek pyysi muuan toimittajaa olemaan tulematta tiedotustilaisuuteen. Ja ihmiset suuttuivat, herranjestas! Ja se on hyvin usein hyvin viihdyttävää, kun ihmiset suuttuvat tällaisista loppujen lopuksi aika merkityksettömistä jutuista. Vai kaatuiko maailma tänään? Ei, ei se kaatunut! Mutta ollaanpa silti hurjan suuttuneita niin saadaan koko maa täyteen taas oikein pahaa energiaa.

Tai sitten hymähdetään hymyillen, kohautetaan olkia ja jatketaan matkaa. Mitäpä tuosta.

Mulla on usein tapana ihailla ihmisiä, jotka tekee asioita siksi, että he voivat. Because they can. Silloin, kun siitä ei ole kenellekään sietämätöntä haittaa, pidän siitä. Tälläkin kertaa se oli viihdyttävää. On tavallaan jopa hieman surullisen viihdyttävää katsoa, miten herkästi ihmiset, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, antavat suuttumuksen ottaa itsestään vallan.

Itsekään en sitä paitsi pidä lähelläni ihmisiä, jotka huonontavat energioitani. En, jos vain saan valita. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka saavat ilmapiirin aina huonoksi. Ei heitä kukaan lähelleen halua. Ehkä tämä ajatus oli Cheekinkin päätöksen takana. Oli tai ei, on aivan varmaa, että hän tiesi päätöksensä johtavan tällaiseen pyöritykseen ja suuttumukseen. Joten hän varmasti sen myös kestää.

Toimittajana mun pitäisi kai olla Cheekin tempauksesta kamalan suivaantunut, mutta en ole. Maailmassa on suuttumusta ja kiukuttelua vaikka millä mitalla. Mä en jaksa ottaa siihen osaa. Oman energian muuttaminen huonoksi ei hyödytä ketään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta