Robineri hehkuttaa!

Jeesus esiintyi kirkkaan valon saattelemana torstai-iltana Someron Esakalliolla.

No okei, ei ollut Jeesus, oli parempaa, oli Robin!




Olin ostanut liput jo kevättalvella, muistaakseni helmikuussa. Itselleni, ja äidille tietenkin!

Olin Robinin keikalla ensimmäisen kerran joulukuussa Caribia Areenalla Turussa. On se vaan niin mieletön... Ei tuollaista lavakarismaa voisi ikinä 15-vuotiaalta odottaa, eikä monelta paljon vanhemmaltakaan!

Olen nähnyt elämäni aikana sellaisiakin esiintyjiä, joiden fanittamista ei tavata häpeillen punastella. Deep Purple, Toto, Mark Knopfler, Muse, Hurts ja niin edelleen. Musiikkialan päällepäsmärit eivät siis voi sanoa, että pitäisin Robinista siksi, etten tiedä "paremmasta". Sellaisia väheksyviä väitteitä nimittäin välillä kuulee vanhoilta ihmisiltä, joiden mielestä vain vanha musiikki on oikeaa musiikkia.

Käsi sydämellä voin sanoa, että vaikka nuo keikat ovatkin kaikki olleet upeita, niin kukaan noista ei ihan ole vetänyt vertoja Robinille. Robin on niin aito, niin viaton ja niin kertakaikkisen täynnä iloista energiaa, että voi luoja kuinka hyvä mieli siellä keikalla tulee. Ja kuinka herttaisia niiden biisien sanat ovatkaan! On hienoa myös huomata, että Robin osaa kivasti räpätä sen verran kuin tarvitsee. Toivon kuitenkin, ettei hän vaihda missään vaiheessa ihan pelkkään räppiin.

Niin ja onhan hän ihan syötävän suloinen. Sekin vielä!




Tälläkin keikalla kuultiin paljon hänen vanhempaa tuotantoaan (hehe) ajalta, jolloin hän oli noin 13-vee. Nythän hän on 15, täyttää elokuussa tosin 16.

Vanhemmat kappaleet, kuten Puuttuva palanen, Luupilla mun korvissa ja Haluan sun palaavan ovat aivan iki-ihania. Koko keikan ajan lauloin jok'ikisen biisin alusta loppuun aivan täyttä kurkkua - niin kuin koko muukin yleisö teki, ehkä joitakin äitejä ja isoäitejä lukuun ottamatta.

Ja tietenkin Frontside Ollie! Siitähän se kaikki lähti. Voi että kun hän oli silloin niin pieni!

Olen niiiiiin iloinen, että Robin on niin menestynyt. Frontside Ollien ilmestyttyä alkoi hirveä vihaaminen ja dissaaminen, asiasta mitään tietämättömät alkoivat päteä sitä, että Robinin ura tyssää heti alkuunsa ja viimeistään vuoden sisällä äänenmurrokseen. Nyt voidaan näyttää pitkää nenää noille pässeille. Siitäs saivat!




Välillä sitä tulee sellainen olo, että ihan kuin ihmiset katsoisivat pitkään, kun 26-vuotias sanoo olevansa robineri. Mutta ei se haittaa. Ihmiset, jotka eivät ole robinereita, menettävät elämässään paljon!

Mutta kyllähän tiettyyn rajaan asti on pidettävä ylpeydestä kiinni. Vaikka laulan täysillä Robinin tahtiin sekä autossa että keikalla, vaikka kuuntelen häntä Youtubesta ja Spotifysta ja vaikka olen sulaa vahaa tuollaisen esiintyjän fanilauman keskellä, niin en minä silti fanijonoon mennyt yhteiskuvaa pyytämään.

Tosin kyllä vilkuilin sitä jonoa hiukan haikeana. Mieli olisi tehnyt mennä. Mutta ei, tästä se raja menee. En halua olla puuma 26-vuotiaana!




Saas nähdä, koska seuraavaksi pääsee Robbarin keikalle. Tulisikohan se taas lämppäämään Bieberiä Osloon? Voi herranjumala sinne keikalle minä kyllä kuolisin. Robin ensin ja sitten Justin... Ei pumppu kestäisi, olisi liikaa ihania juttuja.

Ihan taatusti kyllä menisin sinne silti, jos tuollainen mahdollisuus vielä tulisi. Elliottihan on Norjassa kovasti keikkaillut ja aion kyllä hänenkin keikalleen mennä, jos ja kun hän joskus palaa Trondheimiin.

Mutta kyllä Robin on sata kertaa ihanampi.




Keikan kaikki kuvat löytyvät täältä.

Kommentit

Voi jestas että oot hassu. Mut oon myötäylpeä siitä että uskallat olla! Seuraavalta keikalta odotan näkeväni kaverikuvan! =D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta