Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Kielikylvyssä

Kuva
Suomea, norjaa, saamea, ranskaa... Tänään pääsin töissä käyttämään montaa kieltä.

Piehtaroin onnessa kun kohdalleni sattui ranskankielinen pariskunta. Juttelin heidän kanssaan ummet ja lammet ja suorastaan kehräsin itsekseni huomatessani, että puhun ranskaa edelleen todella hyvin. Puhe ei kangistellut yhtään. Pariisin pohjoispuolelta Karigasniemelle pöllähtänyt nuoripari sai palvelua täydellisellä ranskalla, kyllä!

Tänään oli ensimmäinen päivä kun tartuin myös saamen kieleen tosissani. Olen nyt valmis saamen oppimiselle. Osaan numerot jo hyvin ja lähes kaikki värit myös. Osaan tervehtiä joten kuten ja sanoa kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Tänään palvelin muutamaa asiakasta alusta loppuun saamen kielellä.

Pyydän tuttuja ihmisiä opettamaan minulle sanan tai pari aina ohimennen. Tänään opin sanat maito, kahvi, kaunis, musta ja valkoinen. En edes yritä kirjoittaa niitä. Moni saamelainenkaan ei osaa kirjoittaa saamea, joten minä en todellakaan yritä.

Ihmiset yllättyvät aina tosi iloisesti ku…

Aamu kotona

Kuva
Parin pilvisen ja sateisen päivän jälkeen aurinko paistaa jälleen kirkkaana ja lämpötila on nollassa. Laiskan aamun ja kolmen jättisuuren teemukillisen jälkeen on kohta aika hilpaista töihin. 
Tässä muutamia valokuvia aurinkoisesta kodista nyt, kun omat tavarat ovat pikkuhiljaa löytäneet paikoilleen.
Sain kotiin jo pari asuinkaveria, kun pelastin pari todella huonossa hapessa ollutta palmuvehkaa. Istutin ne pieneen amppeliin ja toisen vanhaan, hiukan haljenneeseen Arabian kannuun. Täytyy seurailla, alkavatko ne pärjätä.



Valmistauduin orastavaan talveen ostamalla teetä ja tuikkuja ja viemällä autoon peiton, toppatakin ja muuta tykötarvetta sen varalle, että jään joskus tienposkeen pakkassäällä.

Äiti toi Ranskasta myös ihania teitä, rautayrtin ja hunajan makuisia. Lisäksi hän toi kolme purkkia sisareni tuottamaa hunajaa. Tulkoon nyt talvi ja kaamos, minä olen siihen täysin valmis!




Tuikkukippoja on kämpässä kaikkialla, mutta eipä niitä tuikkuja juuri tule polteltua.

Illalla sytytin tuiku…

Muuton viimeistelyä

Kuva
Saavuin tänne tasan kuukausi sitten.

Viikonloppuna vanhempani olivat käymässä ja tuomassa muuttotavaroitani. Kuinka ihanaa saada laittaa omia ihania verhoja ja mattoja paikoilleen, asetella valaisimia ja koriste-esineitä, tyynyjä ja tauluja ja valokuvia...

Kodista tuli niin ihanan kaunis ja kotoisa. Täydellinen.

Vein vanhemmat sunnuntaiaamuna Kevolle, jossa näimme paljon koskikaroja. Lisäksi kirkasvetisessä Suomen suurimmassa lähteessä kaksi suurta nieriää (täällä sanovat rauduksi) uiskenteli kaikessa rauhassa yhdessä ympäriinsä.




Kevolta palatessamme ajoimme erotuspaikalle, mutta siellä ei ollut suurta nähtävää silloin. Kirnu oli tyhjä ja valtavat määrät poroja juoksivat kaukana usvassa ympyrää muutamien ihmisten keskellä. Emme seuranneet touhua kovin pitkään, usvainen ilma toi kylmän äkkiä luihin ja ytimiin.

Ulkoilun jälkeen menimme syömään Kalastajan Majataloon. Ruoka oli mahtavaa! Itse otin rapukeiton ja äiti valitsi savuporokeiton. Isä otti poronkäristystä, ja kaikki kolme olivat …

Kolme viikkoa

Kuva
Olen asunut täällä nyt noin kolme viikkoa. Viikot ovat menneet paremmin kuin ikinä uskalsin odottaa, pääasiassa siksi, että ihmiset täällä ovat tavattoman mukavia ja juttelevaisia. Asunto on ihana ja valoisa ja töissäkin alkaa jo sujua, kun olen hiukan alkanut oppia työtehtäviäni uudessa paikassa.

Tulevana viikonloppuna saan laittaa kotia kivaksi, kun vanhempani tuovat paljon tavaroitani etelästä tänne pohjoiseen. Verhoja, huonekaluja, koriste-esineitä, mattoja, tauluja... Laitan kaiken oikein kauniiksi. Minulla ei ole mitään aikomuksia muuttaa takaisin etelään ainakaan ihan pian, olen jo kotiutunut tänne, ja haluan kotiutua aina vain paremmin.

Jutellessani muutosta astrologini kanssa kesällä hän sanoi, ettei minulle tule koti-ikävää. Luvassa on kuulemma niin paljon kaikkea uutta, mielenkiintoista ja hyvää, etten ehdi ikävöidä kotiin. Hän taisi olla oikeassa, siltä minusta ainakin tuntuu. En ole ensimmäisten kahden päivän jälkeen potenut koti-ikävää, vaan nauttinut olostani ja elämäst…

Tuntureiden huipuilla

Kuva
Valloitettiin ystävän kanssa sunnuntaina kahden tunturin huiput. Karigasniemen Ailigas-tunturille on kotoani vain muutaman kilometrin matka.

Matkalla näimme autosta valtavan porolauman tunturin rinteellä. Porot pakenivat meitä jo kaukaa.

Pakkasta oli muutama aste, rinteellä oli paljon lämpimämpää kuin täällä alhaalla kylässä. Kylä oli pilviharson alla, mutta ylhäällä aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta ja alas levittäytyi upea, unimainen maisema.





Meillä oli mukana termarissa Indian Chai -teetä, jossa oli hunajaa ja maitoa. Tunturin huipulla pakkanen kiristi ja maisemat hiljensivät, ja teenjuonti unohtui. Join sen sitten kotona.

Käytiin kotona syömässä välillä, ja sitten ajettiinkin Fiiulla hieman kauemmas Parsivaaran juurelle. Fiiu nautti, kun pääsi pitkästä aikaa kruisailemaan, ja vieläpä aurinkoisissa ihanissa Lapin maisemissa!

Olin halunnut kävelemään, ja sitä totisesti pääsin tekemään. Parsivaaran huipulle pääsemiseksi saa kulkea hyvän matkaa niin jyrkkää mäkeä, että välill…

Porojen numerointia

Kuva
Ajoin eilen töiden jälkeen poroerotuspaikalle eli "aijalle". Tulee sanasta aita.

Ehti jo hämärtää, taivaanranta kyllä punersi vielä kauniisti tuntureiden takana.

Erotuspaikalla on tehokkaat valot ja muutenkin oli kyllä hienoa. Pakkasta oli joitakin asteita ja kirnussa oli kova tohina, ihmiset pulisivat ja porot röhkivät. Poroja numeroitiin, erotus on myöhemmin.

En ehdi enkä viitti nyt käsitellä kuvia, paitsi pari, tässä niitä.






En saanut illalla unta, vaan tuijotin silmä kovana ikkunasta ulos enkä tiennyt miksi. Otin sitten peiton ympärilleni ja istuin ikkunan ääreen. Sitten tulivat revontulet, ihanat, tanssivat revontulet.

Mun piti tänään lähteä Kevolle koskikaroja kattomaan, mutta suuntaankin ystävän kanssa tunturille. Pakkasta on 11 astetta ja aurinko valaisee matalan pilvipeiton läpi.

Poroja katsomassa ja Kevolla

Kuva
Aurinkoinen vapaapäivä, joten laitoin Fiiun lämpiämään heti aamulla. Muutamat töissä tapaamani ihmiset ovat pyytäneet minua lähtemään poroerottelua katsomaan, joten tänään oli hyvä päivä siihen - tai niin ainakin luulin. Ajettuani kotoani noin 14 kilometrin matkan erottelupaikalle sain kuulla, että olisi ollut parempi saapua paikalle jo eilen.




Poroerottelu on viime yönä jatkunut aina pikkutunneille saakka. Nyt paikalla oli rauhallista, muutamia poroja aitauksissaan ja muutamia ihmisiä mökeissään. Kyllähän sinne vielä myöhemminkin mennä voi, erottelu on pitkä projekti, mutta pitäisi vain saada jostain tieto, että milloin on paras hetki mennä.




No pääsin kuitenkin hetimiten mönkkärin tarakalle istumaan ja minut vietiin ruokkimaan hirvaksia. Tai enhän minä niille jäkälää heittänyt, seurasin vain mielenkiinnolla vierestä. Kolme komeaa hirvasta kauniissa Lapin maisemissa - ai se oli mukavaa seurattavaa. Poroerottelurakennelmat ovat hyvin kiinnostavat. Keskellä on pyöreä alue, "kirnu&qu…

Auringonlasku Tenon rannalla

Kuva
Eilen illalla sain kokea ensimmäisen ihanan auringonlaskuni täällä maailman huipulla. 
Olin ystävän kanssa illalla ajelulla pitkälti Utsjoen suunnalla. Piti tehdä uukkari, kun huomasin mielettömän auringonlaskun takanamme. Kohdalla oli onneksi parkkipaikka, josta pääsi kävelemään helposti vesirajaan. Tenojoki virtasi reippaasti kohti Jäämerta ja matkan päästä kuului pienen koskenkin kohinaa. Hetki oli aivan mieletön.



Jatkoimme matkaa vielä eteenpäin, tutustuin hiukan seutuun ja sen taloihin ja paikkoihin. Kävimme vanhalla Nuvvuksen rukoushuoneella joen rannalla. Pieni ja suloinen rakennus oli toki kiinni, kurkimme vain sen ikkunoista sisälle.


Mulla piti huomenna olla vapaa ja aioin lähteä poroerottelua katsomaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja olenkin huomisen töissä. Toivottavasti vielä keskiviikkona ehätän poroerottelua katsomaan. Tästä on kuulemma joku kymmenisen kilometriä poroerottelupaikalle ja projekti on nyt tämän vuoden osalta kuumimmillaan.
Osaan jo jollakin tavalla sa…

Lakselvissa

Kuva
Tehtiin tänään työkaverin ja hänen miehensä kanssa ostosreissu Lakselviin Jäämeren rannalle.

Lakselv ei ole kovin suuri paikka, mutta on se suurempi kuin läheinen Karasjoki. Lakselvissa on ruokakauppojen, ravintoloiden ja kaiken muun lisäksi pieni ostoskeskus, josta löytyy muun muassa urheilutarvikekauppa. kirjakauppa, lelukauppa, pari vaateliikettä ja kahvila.




Vuoret kohoavat Lakselvin ympärillä ja Jäämeri ulottaa aaltonsa kaupungin rannalle, joskaan keskustassa shoppaillessa sitä ei juuri näe.




Saatiin hieno sää kaupoissa kiertelyyn. Lämpötila oli nollassa.

Keskustan kahvila on tosi tasokas ja suht edullinen, valtava herkullinen pala piimäkakkua ja suuri kahvi maksoivat yhteensä 65 kruunua eli alle kahdeksan euroa.




Kakkupalan jälkeen on tietenkin hyvä mennä farkkuostoksille. Onnistuin pienellä vaivalla löytämään täydellisesti istuvat farkut tunnetusta vaateketjusta ja otin farkkujen tiedot tarkkaan ylös, jotta voin jatkossa tilata uudet tarvittaessa netistä. Ostin myös kaulahuivin, k…

Teatterissa Karasjoella

Kuva
Eilinen päivä tulvi aurinkoa, nyt taivas on pilvessä, joskin mieli edelleen varsin valoisa <3

Olin eilen ystävän kanssa Karasjoella teatterissa. Se oli todella hauskaa! Siellä istuskellessani vasta kunnolla tajusin, kuinka kulttuurisesti ja kielellisesti kiehtovalle alueelle olen asettunut. Näytelmässä puhuttiin saamea, norjaa ja suomea, minkä lisäksi se oli tekstitetty norjaksi ja saameksi. Hauskan Vasemmalle Hetasta -näytelmän kantaesitys nähtiin esitteen mukaan 3. lokakuuta Kautokeinossa.

Teatteriesitys pidettiin liikuntahallissa periaatteessa suht yksinkertaisilla lavasteilla, mutta esityksessä käytettiin ääntä, valoja ja videota tosi taidokkaasti. Näytelmä oli sen verran lyhyt, että väliaikaa ei ollut. Lopuksi yleisö taputti seisaaltaan pitkän aikaa.

Välillä tekstitykset hiukan takkusivat, ja minulta meni saamenkielisiä osioita hiukan ohi, mutta se ei haitannut. Saamen kielen kuunteleminen on hauskaa enkä malta odottaa, että se alkaisi itseltänikin sujua. Ymmärrän hatarasti nu…

Viikko takana

Kuva
Saavuin tänne pohjolaan viikko sitten. Ensimmäinen viikonloppu oli henkisesti raskas, kun kaikki oli vierasta ja vähän pelottavaakin. Homma helpottui kuitenkin heti kun pääsin töihin. Sain pian huomata, että työpaikka on tosi tosi kiva, pääasiassa ihanien työkavereiden ja mukavien asiakkaiden ansiosta. Ihmiset täällä ovat ottaneet minut todella hyvin vastaan, siltä minusta ainakin tuntuu.

Olin tänään kahden ja puolen tunnin lenkillä. Tai ehkä se oli ennemminkin tutkimusmatka. Aivan ensiksi menin sillanpielen viereltä alas jokirantaan. Inarijoki virtasi siellä leveänä ja rauhallisena. Ihmisiä ei ollut liikenteessä.



Tassuttelin rannassa ja sillan alla hetken aikaa. Tuuli nousi sillä aikaa. Ihmettelin joen virtausta "ylöspäin", eli pohjoiseen kohti Jäämerta.

Nousin joentörmältä ja lähdin tienvierttä kohti pohjoista. Olin kuullut juttua, että päätieltä poikkeaisi polku, joka vie uimarannalle. Uimaan en toki ollut menossa, mutta halusin nähdä rannan. Pian minua vastaan tuli mukav…

Uusi koti

Kuva
Niin siinä kävi että Salo jäi taakse. 1300 kilometrin taa, jos tarkahkoja ollaan. Muutin viime viikolla, viivyin matkalla kaksi yötä mökeissä eri paikoin Suomea. Fiiu oli pakattu täyteen tavaraa, mutta huonekaluja en muuttanut, koska ne kuuluivat asuntoon.

Lähdin matkaan viikko sitten torstaiaamuna ja saavuin tänne lauantaina aamulla. Kotiutuminen on sujunut hyvin, pitkälti ystävällisten ihmisten, perheen tuen ja itsenäisen henkisen tsemppauksen avulla.

Kirjoittaminen on jäänyt, koska kaikki uusi on jännittävyydessään myös kovin väsyttävää. Nyt olo alkaa pikkuhiljaa tasaantua, olin tänään jopa ensimmäistä kertaa lenkillä.




Tänään oli eka vapaapäivä. Huomenna jälleen töihin. Työpaikalla on hyvä henki ja tekemisen meininki, olen tosi tyytyväinen. Ihmisiinkin siinä pääsee tutustumaan varsin tehokkaasti, mikä on toki viihtymisen ehto, koska perheeni ja ystäväni ovat maan toisessa päässä.

Muistinkin juuri että pitää kerrata norjan lukusanoja ja fraaseja vielä huomenna ennen töihin lähtöä.

L…