Kaksi kuukautta

On kulunut kaksi kuukautta siitä kun muutin tänne. Tuona aikana pakkanen on kiristynyt ja maa peittynyt kauniin valkoiseen lumeen. Olen saanut valtavasti tuttuja ja muutaman hyvän ystävänkin - ja olen hyvin onnellinen. Oloni on vahva ja hyvä.

Töissä saan jutella sydämeni pohjasta monenlaisten ihmisten kanssa monella eri kielellä. Ihmiset ovat niin mukavia täällä! Nautin työstäni, olkoonkin että koulutukseni kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Kielitaito on kehittynyt hiukan. Kuuntelen samoja norjalaisia kappaleita kuin jo viime talvenakin, mutta ero on, että nyt ymmärrän sanoituksia jo melko hyvin. Töissä ymmärrän norjaa jo varsin hyvin, mutta sanastoa on tietenkin vielä paljon varaa kehittää. Mutta kyllä se siitä kehittyykin.

Saamen oppiminen on hiukan pysähtynyt. Osaan perusasioita, ja nyt huomaan keskittyväni ennen kaikkea kuuntelemaan saamea ihmisten keskustellessa. Keskityn kuin haukka ja ymmärrän sanoja sieltä täältä. Välillä pääsen hieman jopa kärryille siitä, että mistä keskustelussa puhutaan ja mitä siinä sanotaan.




Minulle on syntynyt arkirutiineita, jotka tuntuvat hyviltä. Olo on rento, koska huolia ei ole. Koti-ikäväkään ei ole edelleenkään iskenyt.

Nyt on aika kokata vähän turskaa. Se on sunnuntai-illan traditio.