Päivämatka Hammerfestiin

Meidän piti mennä tänään Altaan, mutta mentiinkin eilen Hammerfestiin. Oli ensimmäinen palkkapäiväni, niin oli senkin puolesta mukavaa lähteä reissuun.

Täältä on Hammerfestiin noin kolmen ja puolen tunnin ajo. Aamulla aurinko paistoi ja pakkasta oli 13 astetta (tänään -24).

Pysähdyttiin menomatkalla Lakselvissa taukopaikalla, joka on hieman keskustasta eteenpäin, Porsangervuonon länsipuolella pohjoiseen johtavalla tiellä. Hiukan teki mieli pysähtyä jo keskustan kahvilassa, jossa tiedän tarjottavan fantastista juustokakkua, mutta sain hillittyä itseni.

Se oli muuten sama parkkipaikka, jossa pysähdyttiin iskän kanssa syyskuun ruskaretkellä

Nyt käytiinn rannassa kävelemässä ja syötiin vähän eväitä. Jäämeri oli turkoosi ja tuuli kylmä, mutta ei mahdottoman kova. Lunta oli maassa ohuen ohut harso, johon tuuli oli tehnyt omia muodostelmiaan.




Jostakin syystä rannoilla oleili paikka paikoin kymmenittäin komeita sinisorsia. Mitä ne siellä oikein hengailevat? Ovatko koko talven siellä? Meri kuulemma pysyy sulana joten ei kai siinä sitten mitään.

Ajettuamme eteenpäin sää muuttui täysin. Ensin näkyi, kuinka kaukana satoi lunta sakeanaan, sitten olimmekin hetken päästä itse keskellä hankia ja lumisadetta. Vaan sepä ei haitannut. Pysähdyimme jossakin kohtaa, en tiedä edes mitä paikkakuntaa se oli, ottamaan vähän valokuvia.


Pieniä taloja suuressa maailmassa.
Välillä lumisade oli niin jäistä, että se sattui kasvojen ihoon. Hetken päästä ilma oli taas kristallinkirkas.
Norjassa on usein kauniita, pieniä ja joskus isojakin rakennuksia aivan vesirajassa.
Ne ovat kauniin värisiä ja kotoisan näköisiä, aina puisia. Ne tekevät maisemasta todella kauniin. 

Lunta oli ainakin 20 senttiä, varmaan enemmänkin.

Tuolta tummasta välistä aukeaa kuulemma iso meri.

Hammerfest on saarella, jonne vasta hiljattain on rakennettu silta. Sillan jälkeen on vielä matkaa itse kaupunkiin. Ajelimme ensin kaupungin läpi aina sen takana korkealla kohoavalle lentokentälle saakka. Sitten palasimme alas ja kävimme syömässä, minkä jälkeen jätimme auton parkkiin ja lähdimme kaupungille.

Hammerfest vaikutti tiiviiltä ja kotoisalta, hyvin eloisalta ja kauniiltakin kaupungilta. Kaupunki levittäytyy merenrannan ja korkean mäen (vuoren?) välissä, ja rinteellä sitä suojelevat lukuisat lumivyöryesteet. Kauppoja on paljon pääkadun varrella ja lähellä rantaa. En kylläkään ostanut mitään, kun ei ollut tarvetta millekään. Kävimme kahvilassa ja kiertelimme kauppoja.

Voi sanoa, että pimeää oli jo kolmen aikaan norjalaista aikaa. Välillä alkoi karsea, jäinen lumisade, sitten se taas yhtäkkiä loppui.


Hammerfestin rantaa.

Pois ajaessamme pysähdyimme vielä suuren jääkarhupatsaan vierelle kuvaamaan kaupunkia etäämmältä. Kuvassa vasemmalla näkyvä kirkas alue on saari, jolla on öljynjalostamo. Sen kirkkaimmat, korkeimmat valot ovat tornien huipulla kohoavia, valtavia liekkejä.




Lähdimme viiden aikaan ajamaan kohti kotia. Oli jo täysin pimeää, puolikas kuu möllötti keltaisena taivaalla ja lumi pöllysi tiellä.

Skaidissa vaihdoimme hetkeksi kuskia, joten minä ajoin Skaidista Lakselviin saakka, 90 kilometriä. Muuta liikennettä ei ollut paljonkaan, käytännössä ollenkaan, eikä ollut myöskään poroja tiellä. Pakkasta oli sen verran, ettei tarvinnut liukastellakaan.

Mikäs siinä ajellessa perjantai-iltana pitkin Pohjois-Norjaa kuunvalossa.


Tämä kuva on Kvalsundista.

Hammerfestista jäi oikein hyvä kuva, suosittelen ehdottomasti siellä poikkeamista jos mahdollisuus urkenee. Kaupunki vaikuttaa olevan hyvinkin voimissaan, sinne johtavat tunnelit ovat suhteellisen uusia ja lisäksi ihan keskustan alueella on monta, monta suurta kerrostalotyömaata.

Telkusta tulee konsertti, jossa Isac Elliot esiintyy Oslossa ja tytöt kiljuvat ja itkevät. Vänkä maa tuo Norja.

Kommentit

Metsä Lintu sanoi…
On siellä vaan niin kaunista. Tulispa Etelä-Suomeenkin pakkasta ja lunta.
Ulla sanoi…
Mahtavia kuvia, hienoa että löysin blogisi.
Kiitos Ulla, minustakin on hauskaa, että löysit tänne :)
Eiköhän se talvi sinne eteläänkin jossain vaiheessa ehätä :)
Ehkä.
Kirsti sanoi…
Kerrassaan upeita kuvia.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.