Poron kieltä

Eilen oli aika maistella poroherkkua. Poronkäristys ei ole minun juttuni, mutta onneksi porosta saa paljon muutakin.

Keiteltiin kattilassa poron kieliä. Olimme sulattaneet kielet pakkasesta, ja laskimme ne suureen kattilalliseen kiehuvaa vettä. Veteen laitoimme myös lihaliemikuution.

Kiehuvan veden pinnalle muodostuu vaahtoa, joka kuoritaan pois. Kielien annetaan kiehua vähintään tunti, mutta kaksikin tuntia on hyvä. Me annoimme padan porista ehkä puolitoista tuntia, samalla kun katsoimme formuloita. Poronkielien kokkaaminen on leppoisaa puuhaa, vesi ei tuppaa kiehumaan yli eikä keittämisen ajan muutenkaan tarvitse ressata tai hötkyillä.

Kielien päällä erottuu kiehumisen seurauksena vaalea kalvo, joka ei kuitenkaan ole ollenkaan sitkeä, joten siitä ei tarvitse välittää.




Kielien vielä poristessa padassa laitoimme uuniin muutaman sämpylän ja katoimme pöytään majoneesin, voin ja aurajuuston.

Kielet olivat todella mureita, ihanan pehmeitä ja maukkaita. Ne leikattiin siivuiksi ja siivut aseteltiin halkaistun sämpylän ja sen päälle levitetyn voin ja majoneesin päälle. Kyytipojaksi sopi Aurajuusto erinomaisen hyvin.




Poron sydän valmistetaan kuulemma samalla tavalla ja myös se maistuu siivuina leivän päällä. Sitäkin meidän piti viikonloppuna laittaa, mutta vatsa ei vedä niin paljon kuin herkkuja olisi tarjolla. Ehtiihän sitä.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minä ottaisin tuon valkoisen nahkan kuumana pois kielen päältä.
Varmasti sen voi niinkin tehdä. Olen kysellyt asiasta täkäläisiltä ja jokainen tuntuu tekevän vähän omalla tavallaan. Joka tapauksessa tuo kalvo ei syödessä tunnu suussa laisinkaan.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.