Ruokavaliosta

Aurinko ei enää korkealle nouse. Kodistani sitä ei voi enää puiden takaa nähdä. Valo, joka vallitsee, on aina joko aamu- tai iltaruskoa, päivänvaloa ei enää ole. Tunnelma on kaunis ja rauhallinen.

Aloitin viime viikolla lenkkeilyn uudelleen ja samalla korjasin ruokavaliota, joka syksyn aikana oli päässyt luisumaan hieman epäterveelliseksi. Jätin napostelun ja suuren osan hiilihydraateista pois, minkä lisäksi lisäsin vedenjuontia.

Ruokavalio painottuu nyt lihaan ja kalaan, kasviksiin ja maitorahkaan. Hiilihydraatteja otan puurosta ja ruisleivästä silloin tällöin. Lisäksi lisään maustamattomaan jogurttiin kourallisen mysliä ja lusikallisen hilloa aamupalalla.

Lenkki on kuusi kilometriä pitkä ja sisältää monia ylämäkiä. On hauska huomata, kuinka äkkiä lenkkeilyyn jää koukkuun. Olin lenkkeilemättä lähes kuukauden, mutta jo parin päivän jälkeen en osaisi enää kuvitella jääväni kotiin lenkin sijasta.


Parsakaalia ja kanaa, nopeasti valmista, helppoa, herkullista ja terveellistä.

Riisiä ja varsinkin perunaa ja pastaa vältän aika tarkasti. Perunaa en söisi muutenkaan, riisistä ja pastasta sen sijaan tykkäisin paljonkin... Mutta ilmankin voi elää. Olen korvannut niitä lähinnä keitetyllä parsa- ja kukkakaalilla.

Rahkassa ja jogurtissa käyttämäni hillot ovat äitini ja siskoni kotona valmistamia omena-, marja-aronia- ja pihlajanmarjahilloja. Teehen laitan vanhimman siskoni tuottamaa hunajaa.

Leivoksia en ole koskaan harrastanut kuin täysin satunnaisesti, joten niiden suhteen ruokavalioni ei ole muuttunut. Karkkina kaapista löytyy 80-prosenttisen tummaa suklaata, jota syön pari palaa päivässä.

Minulla ei ole pakkasta, mikä on hiukan harmillista. Esimerkiksi poron kielet ja sydämet myydään niin isoina pakasteannoksina, etten ikinä saisi kaikkea valmistettua ja syötyä kerralla. Muutoin ostaisin pakkaseen laadukasta paikallista lihaa, josta voisin sitten valmistaa kerralla pieniä annoksia, tai pakastaa uudelleen ylijäämäruokaa myöhempää käyttöä varten. Ulkonakaan ei oikein viitsi pakasteita säilyttää, siitä ei ole montaa viikkoa kun ahma kävi kylillä.


Äiti toi minulle tyrnimarjoja etelästä. Ne loppuvat valitettavasti pian,
eikä täältä pohjoisesta saa niitä. Ai että kuinka hyviä ne ovat aamupalalla!

En juo mehuja enkä limsoja, vaan vettä, teetä ja maitoa. Varsinkin teetä kuluu paljon. Parhaillaan juon äitini Ranskasta tuomia tisane-juomia, joissa ei ole teelehtiä laisinkaan, vaan yrttejä, kuten rautayrttiä.

Syön päivittäin sinkkiä, magnesium-sitraattia ja kalaöljyä, lisäksi noin joka toinen päivä syön D-vitamiinia. Sinkkiä syön ihon pitämiseksi kunnossa, mutta en edes muista, miksi aikoinaan aloin syödä magnesiumia... Sen voisi ehkä jättää pois, kun purkki loppuu.

Kello on tulossa yksi ja aurinko punertaa taivaanrannassa. Taidanpa käydä sillalla moikkaamassa Inarijokea ennen varsinaista lenkkiä. Pakkanen on hellittänyt 17 asteeseen, joten kuvaamisesta tullee tänään mukavan leppoisaa.

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.