Vuoteni Lapissa

Olen asunut Lapissa nyt vuoden.

Lappi on antanut minulle paljon enemmän kuin ikinä osasin odottaa. Jotkut ihmiset etelässä kyselevät, milloin palaan sinne, koska eihän kukaan voi Lapissa pitkään viihtyä.

Sellainen kysely saa minut tosi kiusaantuneeksi. Koen, etten muka saisi rakastaa Lappia niin kuin rakastan.

Lappi on voimaannuttanut minut ja jään mielelläni sen syliin.

Tässä kuva per kuukausi menneestä vuodesta.

Heti lokakuussa pääsin tutustumaan poroerotusaitaan Karigasniemen Ailiggaan juurella.

Marraskuussa sai jo esimakua pakkasista.

Joulukuussa tutustuimme ystävän kanssa Nuvvus-Ailiggaan huippuun ja kävelimme sieltä alas. Kuva keskipäivältä.

Tammikuussa löytyi tuo ihana mies <3 Tai oikeastaan jo tapaninpäivänä.

Helmikuussa olin jo hyvin kotiutunut. Kaamasentie, josta kuva on otettu, tuntui todella kotikadulta.

Maaliskuussa ihmeteltiin Finnmarkslöpetiä Skoganvarre Villmarkissa.

Huhtikuussa tehtiin pikavisiitti Riksgränseniin Ruotsiin.

Toukokuussa oli aika vierailla kotona Salossa. Vanhempani osallistuivat jälleen kerran vappukulkueeseen rättärinsä kanssa.
Kesäkuussa tutustuttiin Tenon kauniisiin maisemiin.
Kesäkuun viimeisenä päivänä muutimme Kittilään omakotitaloon. Tässä uudet naapurimme.

Vaikka Levi on lähin tunturimme, pidän enemmän Pallaksesta. Kuva heinäkuulta Pyhäkerolta.

Syyskuun tullessa oli aika ostaa kelkat ja alkaa laittaa niitä talvikuntoon.

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.