Monta kuvaa kissasta lumileikeissä

Lunta on aivan tolkuttomasti ja joka päivä aamusta iltaan tulee vaan lisää. Paikallisetkin raapii päätään että hukutaanko me kaikki kohta lumeen täällä.

Touhuttiin aamulla hetki ulkona, kun aurinko paistoi taas hetken aikaa ikuisuuteen ja meillä oli hommia.

Yhden lumikasan alta esimerkiksi piti peräkärry lapioida esiin. Kyllä se sieltä lopulta löytyi, höttöisen, puoli metriä paksun lumihiutalematon alta.

Kissan touhuja on ihana seurata, kun se nauttii lumesta ja ulkonaolosta hullunkiilto silmissä.


Katti pitää pihalla kuria ja järjestystä eikä siltä jää yksikään paikka tutkimatta. Välillä se saa hirveitä hepuleita ja juoksee häntä kaarella, korvat luimussa pitkin pihaa ilman mitään näkyvää syytä.

Juokseva kissa on hurjan pöljä näky eikä sitä voi nauramatta katsoa.


Kissa jahtaa lumikokkareita, jos sille heittelee niitä, ja antaa niille kunnolla köniin, sotkee maahan. Välillä se vaanii näkymättömiä juttuja (alla kuvassa).

Eikä ikinä koskaan tule kutsuttaessa.


Vajan vieressä olevat lumikasat ovat isompia kuin vaja itse. Joskus kissa päivystää majan katolla.

Yhtenä päivänä se kiipesi seurakseni katolle, kun olin pukkaamassa lumia alas. Sieltä me yhdessä ihailimme Pallasta.


Lintulaudan lintujakin kissa hätistelee, vaikka siitä on kyllä ollut puhetta, että ei niin saisi tehdä.


Pihaa ympäröivät lumivallit ovat monesta kohtaa jo reilusti yli metrin korkuisia. Ei ole yhtään tavatonta että traktori käy kaksi kertaa päivässä.

Pihapiirimme on kuin lumilinnan muurien kotoisasti ympäröimä kaukalo.


Naapurin kissat eivät kuulemma viihdy talvella ulkona ollenkaan. Tämä terminaattori, tai mauseri niin kuin minä sanon, olisi hiirijahdissa vaikka 24/7.


Lynxikin tuli tänään huolella tarkistettua. Mitä tuosta ilmeestä voi päätellä?

On se vaan kaunis kissa. Ja ihana kuin mikä! Öisinkin nukkuu kanssamme ja alkaa välittömästi kehrätä hullun lailla vaikka me vain kääntäisimme kylkeä.


Välillä kissa on niin kauan ja myöhään ulkona että mietin, onko joku kotka tai kettu sen on vienyt.

Yhtenä iltana nousikin komea repolainen Ounasjoen jäältä suoraan pihallemme. Sain sätkyn kunnes tajusin, että kissa makaa selällään sängyllä täydessä unessa, eikä suinkaan ole matkalla surman suuhun.


Kaipa se kissa osaa puolensa pitää, on se niin tarkka ja toimelias.


Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.