Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Kesäyön muisto Ounasjoelta

Kuva
Ulkona on pimeää ja hiutaleet leijailevat hiljalleen maahan. Niillä on pehmeä lasku: viime yönä maan peitteli paksu kerros uutta, pehmeää puuterilunta. On täysin hiljaista, niin ulkona kuin sisällä talossakin. Järjestelen verkkaisesti tavaroita sen minkä niistämiseltä ja aivastamiselta pystyn. Kaappi kaapin ja laatikko laatikon jälkeen käyn jokaisen esineen läpi ja mietin, säästääkö vai heittääkö pois. Meillä ei onneksi ole paljon tavaraa, mutta muuton yhteydessä on mukava varmistaa, ettei uuteen kotiin siirry yksikään turha esine. Yhdestä laatikosta löytyi vanha taskukamerani, ja siinä oli muistikortti. Kameraa olin syksyn mittaan hieman etsiskellytkin, mutta autuaasti olin unohtanut, että siinä olisi muistikortti paikoillaan ja valokuvia. Yhtäkkiä tämän pimeän talvipäivän valtasi lämmin ja kesäinen muisto kanoottiretkestä Essin kanssa.
Heti kuvat nähtyäni saatoin mielessäni kuulla silkkistä vettä halkovien airojen äänen ja nähdä kumpuilevat pyörteet veden pinnalla, kun airo puskee …

Ketunliekit

Kuva
Hetken aikaa pyörin keskellä tietä, mutta sitten päätin kääntyä iltalenkiltäni ympäri.


Päästin Moskun vapaaksi juoksemaan joenrantaan ja hain kameran.


Revin puupenkin irti hangesta ja nakkasin sen rantatörmän lumeen. Se sai toimia jalustana.


Mosku kohnasi rantaa ja kävi välillä tarkistamassa, että minulla on kaikki hyvin.


Olen rakastanut revontulia siitä saakka kun tulin pohjolaan. Ne tuntuvat ystäviltä. Aivan kuin ne olisivat viesti tai muistutus jostain kaukaa?

Juttu julkaistu aiemmin osoitteessa oleminen.blog.

Pimeässä

Kuva
Rinkkaputki-blogin Anne kirjoitti ajatuksia herättävän tekstin pimeästä. Kirjoitus upeine kuvineen löytyy tästä. Annen teksti sai minut miettimään omaa suhdettani pimeään. En ole tullut ajatelleeksi sitä aiemmin, mutta nyt tuntuu kuin olisin löytänyt uuden ystävän: minulle pimeä luonto on kuin pehmeä syli. Kun juuri mitään ei näe, on helppo vain olla.
En muista koskaan pelänneeni pimeää metsää tai villieläimiä. Olen pelännyt pimeitä taloja, kellareita, vinttejä, huoneen nurkkia, katuja… Olen pelännyt pahoja ihmisiä. Käyn lenkillä pimeässä usein, talvella päivittäin. En ota mukaani taskulamppua, otsalamppua, en monesti edes kännykkää. Katuvaloja tai ihmisen valosaastetta täällä korpimailla ei ole. Jos sää on pilvinen, tuntuu aluksi siltä, kuin ei näkisi mitään. Vain askeleitteni tuntemuksista tiedän, että olen yhä tiellä, en ojassa. Pian silmä alkaa tottua. Erotan puut ja tien. En muuta, mutta muuta ei tarvitse erottaakaan. Kävelen tunnin kuin meditatiivisessa tilassa. Korvat eivät jo…

Minä lupaan

Kuva
Talokaupat tehdään ensi viikolla, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Uuden talon myötä mahdolliseksi ja mielekkääksi tulee arkkupakastimen käyttöönotto, ja siihen liittyy minun uudenvuodenlupaukseni. Nimittäin nyt minunkin on korkea aika alkaa nauttia Suomen jokamiehenoikeuksista ja Lapin herkkuja tursuavasta luonnosta aiempaa huolellisemmin. Tähän mennessä olen poiminut marjoja suoraan suuhuni, ja nostanut kalat joesta suoraan paistinpannulle. Se on tietenkin ollut hyvä homma sekin, mutta se on ollut sellaista pienimuotoista näpertelyä. Siihen haluan muutoksen. Kalat ovat numero yksi.

Vaalajärvessä, joka muuton myötä on lähin järvemme, elää ahvenia, siikoja, haukia ja muikkuja. Ahvenjoessa, joka virtaa tulevan talomme editse, on kuulemma myös harjuksia! Nyt on siis hieno mahdollisuus alkaa kalastaa aktiivisemmin, kun on näin monipuoliset kalavesistöt aivan vieressä. Minulle mieleisin saalis on ahven, koska sitä saa niin näppärästi onkimalla, mutta totta puhuen minulle on aivan sa…

Joki

Kuva
Tämä joki on opettanut minulle, miten väkevää ja suurta on sen hiljainen voima.



Ounasjoen värit, rauha, rakkaus ja äänetön viisaus ovat kasvattaneet minua, kun olen saanut asua sen rannalla. Suuren joen ikuisesti virtaava vesi on tuonut minulle voimaa ja rauhaa tullessaan.



Joki on opettanut minua nauttimaan yksinkertaisista asioista: kynttiläkuusien silueteista, kuun liikkeistä, veden heijastuksista, taivaan valoista, hiljaisuudesta.



Joen vetäytyessä syksyisin hiljalleen jäähän, olen tuntenut haikeutta. Olen kaivannut joen voimakasta, hiljaista virtaa, rauhaa, jota jään päällä ei voi koskaan kokea.



Olen viettänyt aikaa joen rannalla ihaillen kuuta, aurinkoa, revontulia ja purppuraisia taivaita.



Tiedän miltä kuulostaa, kun suuri joki murtaa jäät irti ja alkaa jälleen talven jälkeen hengittää. Hetken aikaa se uhoaa ja nostaa pintansa aina vain ylemmäs, ylemmäs.



Samalla värit ja tunnelma muuttuvat täysin. Hiljaisesta tulee eloisaa, pysähtynyt alkaa virrata. Taivas peilaa koko skaalassaan joen …

Maaponi & kumppanit

Kuva
Miehen tyär 5-v tuli jälleen kylään ja juolahtipa mieleemme ajatus, että onkohan mimmi koskaan nähnyt oikeaa ponia. My Little Pony -innostus on jatkunut jo puolisen vuotta, mutta tietääkö se lapsi että oikeilla poneilla ei ole siipiä, sarvia tai söpöysmerkkejä? Niinpä lähdimme Leville kotieläinpuistoon sivistysmatkalle.
Ensimmäiseksi syötimme jäkälää Jekku-porolle. Se on poroniässä jo ikivanha, 12 vuotta. Hyvin tunsi oman arvonsa, ja silmät muljuten ei olisi malttanut odottaa, että jäkälä löytää muovipussista tiensä hänen suuhunsa.
Syötimme poroa kaikki kolme. Nätisti osasi poro ottaa kädestä, ei tarvinnut sormia varoa.
Sitten oli ponin vuoro. Kerroimme tytölle, että tämä tässä on nyt sellainen oikea poni.
– Maaponi, totesi Oona.
Lapinlehmä Hertan olemme nähneet monta kertaa ajaessamme kotieläinpihan ohi. Viime aikoina huomiota on herättänyt myös Hertan uusi kaveri Einari, joka edustaa ylämaankarjaa.
Minun suosikkini kierroksella oli Sulo-minipossu, joka vikisi ja kiljui ihan oikean …

Downshiftaaja

Kuva
Nyt vasta tajusin olevani downshiftaaja. Mutta en sellainen kuin siinä ohjelmassa, jossa Helsingistä kauas korpeen eli Vantaalle muuttaneet, stressaantuneet ja itseensä tyytymättömät ihmiset huutavat toisilleen naama punaisena koko ajan milloin mistäkin asiasta. Voin kertoa, miten minä downshiftaan.
Minulla on aniharvoin suunnitelmia. Jos töitä ei lasketa, minulla on jokin erityinen suunnitelma noin kerran viikossa. Yleensä se on kauppareissu, mutta voi se olla myös luontoretki tai jonkin ihmisen tapaaminen vaikka kahvilla. Muutoin olen suunnitelmista yleensä vapaa, ja voin elää ja mennä fiiliksen mukaan. Ehtii vaikka kuvata lumihankea, jos sellainen sattuu yhtäkkiä huvittamaan.
Minulla on noin 6 älä osta mitään -päivää viikossa. Ja silloin kun ostan, ostan yleensä ruokaa ja taloustavaroita. Juttuja, joita tarvitsen. Ostan alennuksessa olevia ruokia, joista saa tehtyä hyvää sapuskaa edullisesti. Vaatteita tai muuta vähemmän tärkeää ostan ehkä pari kertaa vuodessa. Netistä en osta mitää…

Puukko

Kuva
Sain lapsena isältä ja äidiltä pienen puukon. Minulla ei ole tapana hyysätä lapsuusajan esineitä, mutta tämä puukko on minulle kuin vanha ystävä.
Oma puukko opetti minulle pienestä pitäen huolellisuutta ja vastuuta, perustavanlaatuisia elämän asioita: koskaan ei veistetä kohti itseä tai muita liian lähellä olevia; puukko pannaan tuppeen aina kun sitä ei käytetä; se pannaan tuppeen aina niin päin kuin se sinne kuuluu; koskaan ei puukolla huidota tai osoiteta ketään; puukko on myös arvokas, sitä ei saa hukata.
Puukkoa on käytetty valtavasti. Sen tuppi on jo ihan pehmennyt, ja siinä oleva komeasarvisen poron kuva erottuu enää heikosti. Mutta puukko ja tuppi ovat kaikin puolin ehjät. Kaikki kuusi niittiä kiiltelevät yhä tukevasti omilla paikoillaan, ja nahkalenkki on aina valmiina ripustettavaksi, jos puukko pitää johonkin laittaa roikkumaan. Puukon terä on naarmuinen toistuvan käytön ja teroituksen jäljiltä. Vaikka puukko on jäänyt pieneksi, sopii se edelleen hyvin käteeni.
Pidän siitä,…

10 + 1 asiaa miksi Suomi on paras maa

Kuva
Ei voi tarpeeksi kiittää meidän pappaa ja lukemattomia muita miehiä ja naisia siitä, että Suomi on maailman paras maa. Tässä asioita Suomesta, jotka tekevät minut onnelliseksi ihan joka ikinen päivä, tavallisessa arjessa.
1. Turvallisuus Maailmassa moni ihminen joutuu elämään jatkuvassa kuolemanpelossa sodan, nälän ja tautien takia. Joka päivä pitäisi meidän suomalaisen muistaa arvostaa sitä, että meillä on turvallista. Voimme kulkea kaduilla ja luonnossa ilman pelkoa. Voimme suunnitella tulevaisuutta ja nauttia olostamme rennosti. Vaikka olisikin rahat vähissä, niin emme joudu pelkäämään henkemme edestä, kuten moni muu. 2. Rauha Ihmisvilinä, kaupungit ja kerrostalot eivät ole minun mieleeni. Nautin siitä, että Suomessa on mahdollisuus elää kaukana kaikesta. Tieverkosto on hyvä, ja kaltaisellani tavallisellakin ihmisellä on varaa autoon, joka mahdollistaa syrjäseuduilla omassa rauhassa elämisen. Toivon, että syrjäseuduilla asumista tuetaan myös jatkossa, jotta Suomi ei autioituisi, ja …