Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

K-niemi

Kuva
Saatiin viime viikolla päähänpisto notta lähetäänpä viikonloppuna käymään Karigasniemessä. Tavattaisiin ystäviä, käytäisiin maastossa ja haettaisiin samalla muutama huonekalu, joita meillä sielä vielä on.


No peräkärry unohtui kotiin, joten se siitä huonekalujen hakemisesta.

Lauantaiaamulla kokkeiltiin mennä pilkille.


Basijärvellä ei näkynyt muita. Meillä oli mukana appiukon pilkkireppu ja purkillinen toukkia. Mosku päästettiin vapaaksi koluamaan järven jäätä. Lunta oli paljon, ja koiralla oli täystyö päästä hangessa eteenpäin, mutta riemuissaan se oli.


Nauru repesi kun pilkkurepusta löyty ”apu-pimpeli”.


Ei muuta kuin pilkkimään. Aurinko yritti epätoivoisesti pilkistellä paksun pilviverhon läpi, mutta eihän siitä mitään tullut. Niinkuin ei tullut meidän pilkkimisestäkään, kalan kalaa ei saatu.


Mutta maisemat olivat kauniit.



Basijärvellä on myös kota, mutta emme tällä kertaa tulistelleet. Sen sijaan päätimme iltapäiväksi vuokrata kelkan ja lähteä reissuun sen jälkeen, kun olisin ensin va…

Naapureita

Kuva
Useiden viikkojen jännityksen ja odotuksen jälkeen lintulautani asiakaskunta on löytänyt pihallemme.


Viritin lintulaudan työhuoneeni ikkunan eteen heti muutettuamme tammikuun alussa. Ripustin viereiseen koivuun muutaman talipallon, ja kruunasin houkuttavan kattauksen isolla rasvamötikällä. 

Ja ei muuta kuin odottelemaan asiakkaita! 
Viikkoja kului. Ei ketään missään. Talo oli ollut tyhjillään ennen kuin muutimme tähän, joten ei ihme, että uuden buffetin löytäminen vei linnuilta aikaa.

Ensimmäisinä tulivat talitiaiset, joita nykyään laudalla vierailee jopa useita kymmeniä kerrallaan, joka päivä.


Myös muutama punatulkku käy ruokailemassa.


Myös hömötiaisia voi käydä useita kerralla. Sinitiaisia olen bongannut vain yhden kerrallaan, ja toisin kuin muut, se ei käy joka päivä.

Eilen kävin korjaamassa rasvapötkylän asettelua siten, että linnut pääsevät sitä paremmin nokkimaan. Liukkaasta rasvapinnasta kun eivät lintujenkaan pienet varpaat saa sellaista otetta, että ne voisivat siinä roikkua…

Kasvoton

Kuva
Eilen illalla avasin purkin maalia ja kaivoin kaapinperältä pensseleitä. Maalasin oven valkoiseksi, ja sen kuivuttua aloin maalata oveen ihmisen kokoista hahmoa.
Ensimmäiseksi muotoilin kasvojen linjat, sitten hartioita, selkää, kättä ja helmoja. Kasvoihin piirsin piirteet hyvin rauhallisesti ja huolella – halusin niistä juuri oikeanlaiset.


Ja taisin onnistua. Kun hahmo oli valmis, istuin alas ja vain katsoin sitä ainakin puolisen tuntia. Koko loppuillan minun oli pysähdyttävä sen kohdalla aina ohi kulkiessani. Se tuntui katsovan suoraan sieluuni.



Hahmo on nimeltään Kasvoton, japaniksi Kaonashi, ja se on tuttu Hayao Miyazakin Oscar-palkitusta, legendaarisesta elokuvasta Henkien kätkemä. Näin elokuvan ensimmäisen kerran vuosia, vuosia sitten, ja vaikka se on pitkä pätkä täynnä erikoisia hahmoja ja vielä erikoisempia tapahtumia, suurimman vaikutuksen minuun teki Kasvoton.

Kasvoton oli yksinäinen ja pyrki saamaan muiden hyväksyntää. Pian siitä kuitenkin kehkeytyi ruma hirviö, joka alkoi…

Kippura kissa ja muita mittayksiköitä

Kuva
Lapissa on mukavaa kun asiat eivät ole nii justiisa.

Minäkin olen oppinut relaamaan. Meillä ei kotona ole esimerkiksi yhtään seinäkelloa. Työaikana näen kellon koneelta, ja muulloin en sitä tarvitse.

Sisälämpömittari meillä teoriassa on, mutta se pääsi jokin aika sitten putoamaan ja jumahti siinä rytäkässä 10,4 asteeseen.

Sääennusteita katson ani harvoin: kyllä sen sitten akkunasta aamulla näkee, millainen keli on.

Olen huomannut, että monia asioita ei ole tarvetta mitata numeroin, kun voi käyttää aistihavaintoja. Tässä muutama esimerkki:

Sisälämpötila: Mitä lähempänä nukkuvan kissan nenä on sen omaa pyllyä, eli mitä kippurammassa se nukkuu, sitä kylmempi. Vastaavasti mitä kauempana, sitä lämpimämpi.

Ulkolämpötila: Kun tiaiset ovat pörhentyneet palloiksi, on kylmä. Kun koira nostelee tassujaan postinhakureissulla, on aivan helvetin kylmä. Kun tekee mieli juosta jokeen, on kuuma. Kun ilma tuntuu sopivalta, se on sopiva.

Lumen syvyys: Mitattavissa astumalla hankeen. Yleisimmät mittayksiköt…

Tuokiokuvia

Kuva
Samaan aikaan kun kotimme seinät vaihtavat kuin ihmeen kaupalla väriä 70-luvun vihreästä moderniin vaaleaan, on meillä ollut aikaa myös tutustua uuteen kotiseutuumme.


Viikonloppuna kävimme Kemijärventiellä katselemassa maisemia harmaassa säässä. Yritimme päästä tulistelemaan ensin Kommattivaaran kodalle, mutta se olikin lukossa. Sitten muistin, että Orajärven rantaan oli kartassa merkitty laavu, mutta sen tarkkaa sijaintia emme onnistuneet jäljittämään emmekä löytäneet laavua. Yllä oleva upea maisema kuitenkin aiheutti ihastuksen huokauksia, eikä retki tuntunut turhalta. Tulistelu jäi siltä erää, mutta saihan sitä ruokaa laitettua kotonakin.


Lauantaina olin retkellä yksin. Mies pudotti minut autosta tiehaaraan, josta lähti kelkkareitti kohti Sarvikurua.

Hanki kantoi reitillä upeasti. Löysin matkan varrelta lammen, jonka jäällä mies oli pilkillä ja rannalla oli lukittu kota. Myös kuru oli valtavan hieno ja tunsin itseni niin onnekkaaksi, kun sain viettää juuri sen talvipäivän hetk…

Kurkkaus työhuoneeseen

Kuva
Minulla on nyt työhuone, joka ei ole mitään muuta kuin minun työhuoneeni. Se ei ole vierashuone, se ei ole varastohuone, se ei ole olohuone. Se on minun työhuoneeni.


Keltainen lipasto on talon peruja, samoin ruskea sohva. Keltainen seinäkaappi on vanha kirpparilöytö Salosta, sen päällä vilkuttaa maneki neko -kissa. Ikkunassa on siskon tekemä unisieppari jossa on korpinsulkia.


Kirjahyllyjä on kaksi. Muutossa tuli todettua, että kirjoja on yhteensä 5 Ikea-kassillista. Jospa niitä ei enää koskaan tarvitsisi muuttaa.

Rautainen sammakkoprinssi ja äidin antama kivilisko vartioivat kirjahyllyä.


Seinällä on valtava Sodankylän kartta, jonka sain kunnanvirastosta.



Sohva on pääasiassa Moskun omaisuutta. Siinä se päivisin nukkuu ja imee unissaan äitinsä tissiä.


Nurkassa oleva naulakko on hautautunut retkikamojen alle. Siinä roikkuvat kuksat, puukot, makuupussit, reput ja kameralaukut. Kameran jalusta on valmiina revontulikuvauksia varten.

Retkiltä löytämäni komeimmat sarvet ovat seinällä. Myös er…