Nuotiolounaita

Viime päivinä meillä on ollut mahdollisuus käydä lounastelemassa nuotiopaikalla yhdessä. 


Monena päivänä olemme ottaneet tuosta mahdollisuudesta ilon irti, pakanneet makkarat ja sinapit eväskoriin ja suunnanneet tulipaikalle joen rantaan. 

On ollut aivan upeita, aurinkoisia päiviä. Lumi on sulanut kohisten. 


Koivut ovat vielä paljaita, ihana nähdä kun ne pian puhkeavat lehteen. Kevään valo ja lähestyvä yöttömän yön aika saa ne näyttämään aivan erilaisilta kuin sydäntalvella. Jotenkin ne minusta näyttävät siltä, etteivät nekään enää malttaisi kauaa odottaa kesän alkamista.


Nuotiopaikka on vasta paljas läntti maassa. Kelopökkelöt toimivat tuoleina, ja vieressä virtaa joki. Toisella puolen jokea pajun oksat koskettavat vettä ja saavat aikaan ihanaa pulinaa muutoin hiljaa syvänä virtaavaan veteen.


Tänään sai jo pipon ja huivin jättää pois kesken lounastelun. 


Kauaa ei mene, ennen kuin minä käyn uimassa.

Koitan syksyllä pitää joessa avointa paikkaa niin, ettei se pääsisikään kokonaan jäähän koko talvena. Saa nähdä, onnistuuko.


Tänään näkyi sepelkyyhkypariskunta. En olisi arvannut, että niitäkin on näin pohjoisessa. Sepelkyyhkyn laulu on yksi asia, jota olen etelästä kaivannut. Toivottavasti saisimme kuulla sitä pian myös täällä.

Samoin kuului jostain kalalokin riemunkiljahduksia. Laulujoutsenet lentävät talon yli nyt päivittäin eri suuntiin.

Kommentit