Rospuutto

Vesi kiemurtelee ja pulppuilee lähteessä. Jatkuvana virtana sitä tulee lisää kivenkolosta, ja kiviä väistellen se luikertelee tietään eteenpäin.

Tämä vesi ei nuku koskaan, eikä sen pinta lakkaa värisemästä.


Vesi tulee maasta kuin kiehkuroina. Kiehkuroina se etenee, laskee lähteen altaaseen ja jatkaa matkaansa.


Se on kaivanut itselleen uoman metsään. Metsässä siihen yhtyy kaksi sulamisvesien pientä puroa.

Uoman pohja on pehmeää, rehevää maata. Kohisten ei tämän veden tarvitse edetä. Se vain kulkee hiljaa halki metsän.


Musta vesi paljastaa taivaalla valkoisen pilviharson takana kirkkaana piilottelevan auringon.


Ennen jokeen laskemista yhtyy lähteen vesi suuriin sulamisvesiin, jotka odottelevat metsässä omaa vuoroaan. 


Vedet seisovat hiljaa paikoillaan koivujen juurella, mättäiden päällä. Ne odottavat vuoroaan mahtua suureen joenuomaan, joka johdattaa ne kesäksi järvelle.

Kevätseurannasta: pääskyset ja leppälinnut ovat saapuneet.

Kommentit

Niin... Pienistä puroista ne suuret virrat kasvavat. Pitää paikkansa niin monessa asiassa.

Ja nytpä tiedät, mistä nimi Kotikaltio.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.