Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Pyhä-Nattasella

Kuva
Juhannuksena vierailimme Sompion luonnonpuistossa Lokan järven pohjoispuolella. Ajelimme puolilta päivin noin 100 km päässä kotoa sijaitsevalle parkkipaikalle aikeenamme kiertää 7 kilometriä pitkä Pyhä-Nattasen reitti.

Sompiojärventie oli varsin hidas ajettava, sillä koko 15 kilometrin matkalta saimme väistellä pomppuja ja kuoppia. Matka eteni 1- ja 2-vaihde silmässä verkkaisesti. Toisaalta maisemat olivat tosi hienot eikä meillä ollut kiire mihinkään - ei päivänvalo ainakaan kesken loppuisi Lapin juhannuksena!

Kertasimme reitin alussa opastaulusta luonnonpuiston säännöt. Luonnonpuistossa on luonnon suojelemiseksi tosi tiukat säännöt, paljon tiukemmat kuin normaalisti kansallispuistoissa. Virallisilta retkeilyreiteiltä ei esimerkiksi saa poiketa hortoilemaan mihinkään polun ulkopuolelle. Virallisia retkeilyreittejä koko luonnonpuistossa ovat vain tämä Nattasen kierros ja Ruijan reitti. Oppia ikä kaikki - nytpä tiedän sitten senkin, että noita Akmeelin haudalle johtava pitkospuureitti …

Kotimetsä

Kuva
Kävin tutustumassa talon vieressä olevaan metsään.


Siellä oli ihanan hämyinen tunnelma.


Metsässä kasvoi mahdottomasti orvokkeja ja kaikenlaisia ihania kukkia. Siellä kukki hilla, ja pian kukkivat valkoisena merenä myös mesiangervot.


Metsän pohjalla kiilteli monessa paikkaa vesi, joka heijasteli taivasta. Siellä kasvoivat mättäillä kauniit kortet.


Metsä on sekametsää lähellä Kittiläntietä. Mutta joelle päin kuljettaessa se muuttuu koivumetsäksi. Tässä metsässä on tilaa kaikenlaisille puille.


Lähellä jokea on suoranaisia rantaniittyjä.


Joki virtaa uomassaan hiljaa. Se tuli eteeni ihan yllättäen. Olin täällä viimeksi lumikengillä, kun lunta oli vielä metrin.


Lähellä nuotiopaikkaa kukkivat kullerot. Kuinka kauniita ne ovatkaan! Ne kukkivat nyt kaikkialla, niityillä ja tienvarsilla.


Pihavajan päädyssä on maalaamani vanha sängynpohja.


Metsä muuttuu pinkiksi, kun maitohorsmat aloittavat kukintansa. Jo nyt siellä kukkii joitain pinkkejä kukkia, joita en tunnista. Soilla kukkivat karpalot vaal…

#Sata syytä tulla Sodankylään

Kuva
Tämä ajatustulva on saanut jatkoa täällä: Mitä Sodankylän keskusta tarvitsee?

Lue myös: 7 syytä miksi Sodankylä

Sodankylässä kuulutellaan asukkaiden ja kävijöiden vinkkejä siitä, miksi Sodankylään kannattaa tulla. Kommentteja luvataan häikäilemättä käyttää hyväksi matkailun markkinoinnissa. Hyvä niin!


Syitähän on lukemattomia. Minä halusin avata ajatuksiani hieman laajemmin kuin vain luettelemalla asioita kuten ihana lähiluonto. Kirjasin ylös muutamia juttuja, joiden takia Sodankylään kannattaa tulla, mutta myös ajatuksia siitä, miten Sodankylässä voitaisiin asioita kehittää hieman matkailuystävällisemmiksi.

Näkisin, että Sodankylän matkailun suurin epäkohta on, että turisteille ei hoksata kertoa sitä, mitä paikalliset pitävät itsestäänselvyytenä. Tähän olen törmännyt monessa tilanteessa. Ei turisti voi tietää, missä on Pappilanniemi esimerkiksi. Osoitteet, tiennimet ja kartat kunniaan, kun paikoista kerrotaan! Lisäksi hienoja paikkoja pitää oikeasti tyrkyttää eikä vain luottaa siihen…

Uhrilampi, Sodankylä

Kuva
Oli sukkela tunne ajella metsätietä kohti tuntematonta, kun metsässä vilahteli juoksuhautoja, kyltit varoittivat valvontakameroista ja tienviitassa luki Räjäytysalue.

Mutta puomi oli auki, eikä yksikään kyltti väittänyt minun olevan matkalla jonnekin, missä en saisi olla. Niinpä jatkoin matkaa ja käännyin räjäytysalueen suuntaan kylmän viileästi.

Jätin auton parkkiin ja lompsin metsään, josta puiden välistä siinti jo jotain turkoosia.

Se olikin menoa sitten. Uusien kotikulmien suosikkipaikkani oli löytynyt.


Kartalta olin löytänyt tämän. Koko Suomen ainoa vesi, jonka nimi on Uhrilampi.



Lampi oli melko pieni ja sen vesi oli kristallinkirkasta. Koitin kuikuilla, mutta en nähnyt kaloja. Kiersin lammen kaikessa rauhassa vastapäivään.


Aluksi on valoisaa kelometsää, sitten maasto muuttuu rakkarannaksi ja kohoaa melkein vuoreksi. Sitten on jälleen metsää, hieman tiheämpää kuin aluksi, ja rannalla kasvaa jättimäisiä haapoja.


Suurin haavoista oli rojahtanut pitkin pituuttaan rantametsikköön, ja…

Kesä

Kuva
Viimeinkin, lopultakin on kesä. Maailma on vehreä ja ilma lempeän lämmin, jostain syystä ei vielä ole sääskiäkään käytännössä yhtään.

Talvi tuntuu jatkuneen sata vuotta, viime kesäkin oli viileä ja sateinen. Normaalisti en ole kesäkuuman ystävä, mutta nyt ainakaan en vielä ole saanut lämmöstä tarpeekseni. Ei ole ikävä kylmää eikä pimeää.

Eilen oltiin äidin kanssa Kyläjärvellä onkimassa. Todella kaunis luonnonranta, mökkejä näkyi vain järven vastarannalla. Saappaat oli hyvä olla jalassa, osittain soinen paikka upotti paikoin märkänä, mutta eteneminen oli silti suhteellisen helppoa. Selän takana suolla hyttyset inisivät yhteen ääneen ja kuulostivat uhkaavilta, mutta eivät ne tulleet pistämään.


Olihan ilmassa sääskiä, kuten kuvasta näkyy. Kesän ensimmäiset vain eivät osaa imeä verta.


Koho nyki ja nyki, vaan ylös ei kalaa meinannut tulla tällä kertaa. Vaihdoin paikkaa lähemmäs luusuaa, ja nappasin sieltä kaksi isoa särkeä. Ja ei muuta kuin kotiin grillaamaan!


Joen rannan tulipaikka on nyt…

Onkimassa

Kuva
Tänään oli aika kesän ensimmäisen onkireissun. Olin saanut sisäpiiritietoa muuan järvestä tässä lähellä, josta kuulemma nousisi hyvin kalaa.

Hain Seolta matoja purkillisen ja ajoimme mieheni kanssa järvelle. Siellä ei ollut muita, ja paikka oli pomppuisen hiekkatien päässä, mutta vanhoja nuotiopaikkoja oli parin metrin välein joka suunnassa.

Viritin lihavan madon koukkuun ja nakkasin kaislikon reunaan. Koho alkoi nykiä saman tien.


Puolessa tunnissa ja vain kahdella madolla minun onnistui nostaa järvestä kymmenen lihavaa särkeä.

Pari pääsi karkuunkin, mutta ei se haitannut. Upeassa kesäillassa kelpasi kalastella.

Rannan kaislikossa molskui pari isoa haukeakin, jotka näkyivät kauniisti kirkkaassa vedessä. Järvellä lenteli tiiroja ja pikkulokkeja.


Kotona leikkasin saksilla kaloilta päät irti ja mahat auki ja vedin sisuskalut pois. Suomustin säret pihalla saksilla, suomut irtosivatkin yllättävän helposti.

Pyöritin peratut kalat munassa ja korppujauhoissa ja paistoin voissa pannulla.


Että …