Onkimassa

Tänään oli aika kesän ensimmäisen onkireissun. Olin saanut sisäpiiritietoa muuan järvestä tässä lähellä, josta kuulemma nousisi hyvin kalaa.

Hain Seolta matoja purkillisen ja ajoimme mieheni kanssa järvelle. Siellä ei ollut muita, ja paikka oli pomppuisen hiekkatien päässä, mutta vanhoja nuotiopaikkoja oli parin metrin välein joka suunnassa.

Viritin lihavan madon koukkuun ja nakkasin kaislikon reunaan. Koho alkoi nykiä saman tien.


Puolessa tunnissa ja vain kahdella madolla minun onnistui nostaa järvestä kymmenen lihavaa särkeä.

Pari pääsi karkuunkin, mutta ei se haitannut. Upeassa kesäillassa kelpasi kalastella.

Rannan kaislikossa molskui pari isoa haukeakin, jotka näkyivät kauniisti kirkkaassa vedessä. Järvellä lenteli tiiroja ja pikkulokkeja.


Kotona leikkasin saksilla kaloilta päät irti ja mahat auki ja vedin sisuskalut pois. Suomustin säret pihalla saksilla, suomut irtosivatkin yllättävän helposti.

Pyöritin peratut kalat munassa ja korppujauhoissa ja paistoin voissa pannulla.


Että oli hyvää.

Tällaisista onkireissuista minä pidän. Yli puolet kaloista pääsi vielä pakkaseenkin odottelemaan vuoroaan.

Kommentit

Varsinainen onnenonkija!
Anonyymi sanoi…
Mä olen aina luullut että pohjoisessa ei ole särkiä:) Se taitaa olla aika aliarvostettu
kala kuitenkin.
Itse tykkäsin käydä pikkulikkana ongella ja saalishan kiikutettiin kotiin. Kissalle särki kelpasi kyllä, päätkin söi että narske vaan kävi. Muistan lapsena kyllä syöneeni onkimiani särkiä mutta ne maistui mudalle. Olikos noissa särjissä freshi maku ?
Jonna Saari sanoi…
Pohjoisimmassa Lapissa ei kai särkiä olekaan, täällä kyllä vaikuttaa olevan ja runsaasti! Tosi hyvältä ovat maistuneet, ei mitään valittamista, vaikka piikkejä toki jonkin verran. Mutta se ei haittaa, kun syö sormin niin piikit on helppo selvittää pois :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Variaattorin hihnan vaihto

Lapin äijän keitto

Haluamisesta