"Ei sitä ole kukhan kieltäny"

Piipahdin lauantaina nauttimassa vesicrossien tunnelmasta Sodankylässä. Olen aiemmin seurannut crosseja vain Ivalossa pariin otteeseen ja on sanottava, että vaikka Ivalossakin on ollut hyviä hetkiä, pidin Sodankylän crosseista enemmän.


Kuten Ivalossakin, myös Sodankylässä crossit pidetään hiekkarannalla sillan vieressä. Oli ilahduttavaa huomata, että siinä missä ranta kuhisi väkeä, sillalla oli vain muutamia ihmisiä katsomassa kisoja ilmaiseksi. Sisäänpääsymaksu ranta-alueelle oli 10 euroa.


Asetuin rannalle, josta oli ihmispaljoudesta huolimatta helppo löytää hyvä paikka crossien katselemiselle. Keskeiseltä paikalta näkyi hyvin kelkkojen lähtöpaikalle ja hyppyrille.

Kelkkaa lämmitellään rannassa, telamatto ilmassa, ennen vesille lähtöä.

Yleisössä oli paljon kaikenikäisiä: vanhuksia ja lapsia, nuoria aikuisia, koiria sekä myös turisteja. Minä hieman kavahdan vahvassa hipsteritunnelmassa vellovia elokuvajuhlia, mutta crosseissa koen, että tunnelma on välitön ja kotoisa, aito ja jotenkin ihanan paikallinen: sellainen, jossa ainakin minun on helppo olla.

Crosseja ei järjestetä yksinomaan turisteja varten, vaan ne ovat keskeinen kesätapahtuma myös paikallisille useissa Lapin kylissä. Niissä kisaavat oman kylän pojat ja naapurikylien pojat, tutut ja tuttujen tutut.


Vesicross-kisoja järjestetään kesän mittaan ympäri Lappia. Koen niiden yhdistävän eri ikäpolvia ja eri paikoista tulevia ihmisiä hienolla tavalla. Kolmessa vuodessa en ole tavannut ainoatakaan lappilaista, joka olisi jotenkin kritisoinut tätä urheilulajia. Päin vastoin, olen tavannut jopa crosseista intoilevia mummoja.


Crossikisat juontaa usein (aina?) Jarkko Ylläsjärvi, jonka murteen kuunteleminen jo yksinään käy viihteestä ainakin turisteille. Jarkon juontoa kuulee tällä videolla, jossa näkee yhden hieman erilaisen kilpailusuorituksen.



Crossien tunnelma on omalaatuinen. Hyväntuulisia ihmisiä, pitkin kyliä kiirivää moottorikelkan ulvontaa, bensan tuoksua, suurten lappilaisten jokien ylvästä tunnelmaa... Sodankylässä olisi ollut mahdollista nautiskella myös terassiolut kisoja katsellessa, mutta olin liikkeellä autolla, joten pidättäydyin siltä tällä kertaa.


Sen sijaan en malttanut olla kurkkimatta varikkoalueelle lähtiessäni.


Sillalta näkyi kisa-alue kokonaisuutena, mutta rannan tunnelma ei yltänyt sillalle saakka. Sen kokemiseksi kannattaa ostaa ranneke, jotta pääsee sukkuloimaan ranta-alueelle ja sukeltamaan tapahtuman leppoisaan tunnelmaan.


Kiitos Sodankylän Moottorikerholle (SodMK) hienosta tapahtumasta. Ensi kesänä uudelleen!

Kommentit

Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.