Ruskan ensisävyt

Tuuli toi syksyn. Tänään oli syksyn ensimmäinen päivä.


Parissa päivässä on ruska hiipinyt maisemaan. Koivujen oksat siellä täällä ovat vetäytyneet keltaiseen, maa muuttuu hiljalleen punaiseksi. Sodankylän avarat ja valoisat metsät alkavat pian kauttaaltaan hehkua ruskan täyteläisissä väreissä.


Haapa, horsma, juolukka ja mustikka muuttuvat hiljalleen punaisiksi. Koivut, jotka viime syksynä kärsivät lehtiruosteesta ja tulivat ruskeiksi ilman ruskaa, näyttävät nyt saavan kauniin puhtaan keltaisen värin.


Syksyn valo hallitsee jo. Se on vino ja välistä kirkas, mutta ei lämmin. Se tuo maasta ja metsistä esille värejä ja tunnelmia, joita kesän valo ei pystynyt tuomaan.


Tuuli on tänään humisuttanut metsiä puuskissa. Vadelmat ja horsmat ovat tulleet tuulen pieksemiksi, koivujen keltaiset lehdet ovat lennelleet ilmassa. Taivaalla on pilvien harmaa massa kulkenut hurjaa vauhtia jonnekin lännen suuntaan, välillä antaen sadetta, välillä aurinkoa.

Mikään tuuli ei tuo niin vahvaa sanomaa kuin syksyn tuuli.

Ilma on niin täynnä happea, ettei syksyä voi olla rakastamatta, vaikka se tuntuukin haikealta.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.

Kuvia Kotokaltiolta