Kasvot mudassa

Pienestä se riemu herkiää täällä Lapin sydänmailla. Eilen iltalenkillä löysin elämäni hienoimmat kuralätäköt.

Naisen kasvot vai Huuto-taulu?
Jollakin tavalla pakkasrouvan oli onnistunut taiteilla vielä edellisenä päivänä täysin tavalliselta näyttäneistä lätäköistä semmoisia teoksia, että en minä ainakaan ole ennen vastaavia nähnyt. Ihan kuin jää olisi järjestellyt eri väriset savet omiksi kuvioikseen.


Renkaanjäljet toivat oman panoksensa syntyneeseen taiteeseen.


Kävin iltasella katsomassa itselleni uusia nurkkia, vanhaa Ahvenlammin paikkaa, joka on joskus herratieskoska kuivatettu suoksi. Tämän kuivatuksen seurauksena minulla virtaa takapihalla nyt pieni joki, jonka väylän ihminen on aikoinaan kaivanut.

Tässä on aiemmin ollut järvi.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten operaatioon päädyttiin. Tuskin kukaan hyötyy siitä, että entisen järven tilalla on nyt suo, jossa ei voi kasvattaa sen enempää heinää kuin puitakaan? Toisaalta joessa on aiemmin ollut mylly. Olisiko joki luotu vain, jotta mylly saadaan pyörimään?

Mylly on muuten ollut tässä meidän talomme vieressä. Pihavajamme rakentamiseen on käytetty sen hirsiä. Missä mahtavat jauhinkivet olla?

Täytyypä taas näitäkin mietintöjä kysyä viisaammilta.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.

Instagram @jonna_saari