Jouluretki ja aaton vieras

Meillä oli jo viikkojen ajan kiilunut silmissä ajatus siitä, että jos aattona on kirkasta, tekisimme ensimmäisen kelkkaretkemme tälle talvelle. Kävi tuuri, ja aamu valkeni kirkkaana. Koska pakkasta oli kuitenkin 25 astetta, päätimme tehdä vain parin tunnin kierroksen läheisellä vaaralla. Olimme kuulleet, että sieltä olisi hieno maisema kauas.


Ja maisemahan sieltä löytyi. Yllä kuvassa vasemmalla Sattasvaara, jonka huipulla kävin yksinäni kesällä. Oikeassa reunassa kauempana häämöttää Postovaara, joka minulla on vielä huiputtamatta.

Kaamoksen värit olivat upeat. Ihailimme niitä jonkin aikaa, mutta kylmyyden vuoksi emme jääneet kauaksi aikaa paikoillemme.


Yritimme nähdä auringon, sillä olimme liikkeellä juuri puolen päivän aikaan. Vilaukselta sinivalkoisen metsän takaa erottuikin muutaman sekunnin ajomatkalla oranssi tulipallo, mutta hyvää näköalaa suoraan auringolle emme saaneet.


Paluumatkalla kohtasimme metsän asukkaita. Ensimmäiset jolkottivat meitä karkuun...


...Mutta seuraavat kävelivät rauhassa meitä vastaan ja elättelivät varmaan toiveita siitä, että meillä olisi heinää tai rehuja mukana.



Kotiin päästyämme oli lounasaika. Minä ja kissa säikähdimme, kun ikkunan alla näkyi liikettä. Kissa kurkotti kaula pitkänä ja häntä pörheänä katsomaan, mikä ulkona liikkuu. Minä otin kännykällä kuvan.



Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.

Instagram @jonna_saari