Poropuistossa

Tänään käytiin moikkaamassa poropuisto Koparan söpöläisiä.


Kopara oli meille tuttu paikka entuudestaan, koska kävimme siellä ekan kerran viime kevättalvena. Kopara on Pyhä-Luoston kansallispuiston vieressä oleva poropuisto, jonne voi sen aukioloaikoina pölähtää ilman etukäteisajanvarausta.


Pihalla oli jonkin verran autoja, ja valtaosa väestä vaikutti olevan ulkomaalaisia. Kävimme ensin kahvilassa evästauolla, ennen kuin lähdimme katsomaan itse poroja.


Koparan iso päärakennus on hieno ja viihtyisä. Kahvittelijoille on sopivasti tilaa, ja sen ohesta löytyy myös pieni puoti, jossa myydään Lapin matkamuistoja. En ostanut tällä kertaa mitään, mutta sain yhden hienon käsityöidiksen myynnissä olevasta rintaneulasta.

Porojenruokintalippu maksaa vitosen. Ostimme liput ja lähdimme ruokintahommiin.


Nälkäisiä karvakuonoja oli koko aidallinen odottamassa.


Aidan ulkopuolella on pellettilaatikoita, joista saa ottaa pellettiä ja ruokkia poroja.


Poron karvainen ja luminen turpa ei ole ollenkaan samettinen ja lämmin kuten hevosella. Mutta varovasti osaa porokin kädestä syödä, ei yhtään tarvinnut pelätä että sormet menisivät pellettien mukana. Pörröisestä turvasta ilmestyi nopeasti lämmin kieli loppasemaan pelletit mukaansa.

Poro-photobomb

Sään oli luvattu olevan kirkas, mutta taivas oli pilvessä ja tuuli yltymässä. Onneksi porojen luo pääsee vain muutamalla askeleella, niin reissuun ei tarvitse varata puolta tuntia kauempaa, siinäkin ajassa ehtii hyvin antaa herkkuja sorkkajaloille.


Kopara on mukava paikka käydä poroja tapaamassa. Helpolla ja halvalla saa hienon kokemuksen, ja porot saavat napostella. Rapsutuksista porot eivät tuntuneet välittävän; heti jos ne huomasivat, ettei kurottavassa kädessä ole evästä, ne vaihtoivat suuntansa pois päin.


Meidän kanssamme aidalla oli monia ulkomaalaisia vieraita. Heillekin porojen ruokkiminen vaikutti olevan vähintään yhtä mieluisaa puuhaa kuin meille.


Onko parempaa tapaa hyvästellä mennyt vuosi ja ottaa uusi vastaan, kuin porojen seurassa?