Työkaveri

Minä kun teen kotoa käsin etätöitä, ei minulla ole paljon työkavereita kenen kanssa vaihtaa kuulumisia kahvitauoilla. Mutta yksi työkaveri on, joka on aina paikalla ja seurana, vaikka lähinnä vain nukkuukin maha aurinkoon päin ja välillä vaihtaa asentoa tai venyttelee.


Kissa nimittäin.


Kissa yleensä nukkuu sohvan selkänojalla, koska se on hyvä paikka. Siitä näkee hyvin ja siinä on lämmin, koska iltapäivällä aurinko porottaa siihen hyvän tovin.


Välillä asento vaihtuu, ensin ollaan perä ikkunaan päin ja sitten minun suuntaani. Ajoittain kissa siirtyy selkänojalta sohvatyynylle, jossa eri asentojen vaihteleminen on huolettomampaa ja turvallisempaa ilman pelkoa putoamisesta.

Minä pörrötän häntä mahasta ja hän sitten puree minua leikillänsä, ennen kuin mukaan tulevat kynnet, sitten lopetan pörröttämisen.


Kissan suurinta huvia on kynien siirteleminen, pudottaminen lattialle ja sitten ne pyöritetään ja jahdataan mattojen alle. Minä niitä sitten etsin ja nostelen pitkin viikkoa, milloin mistäkin sattuu kynä löytymään.

Pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen venytyttää.


Alkuviikosta löysimme mieheni kanssa tutun kissan auton alle jääneenä. Nostimme kissan tien syrjään, vaikka henki oli jo pois niin tuntui pahalta, että se oli siinä tiellä. Minulla oli aavistus kenen kissa oli kyseessä, ja laitoin taloon viestiä. Siellä on nyt iso suru. Pidin Leville puhuttelun ettei tielle saa mennä, ja tällä viikolla hän on saanut aika hövelisti herkkunaksuja.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.

Kuvia Kotokaltiolta