Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Kirkas Kyläjoki

Kuva
Sain aamupäivällä tuttavalta vinkin, että Kyläjoki on ainakin sillan kohdalta sula ja maisema siinä kaunis. Päätin illalla poiketa siellä katsomassa.


Sula ja kaunis tosiaan oli, ja kovasti soliseva. Joki intoutuu sillan alla pikkiriikkiseksi koskeksi, ja solina saa puusillasta kaikua.


Voi luoja kuinka minun alkoi tehdä mieli uimaan. Varsinkin kun en taaskaan ollut tajunnut, ettei ulkona ole enää 20 astetta pakkasta, vaan olin pukeutunut kuin naparetkeilijä, vaikka kuuma kevätaurinko porotti naamaan ja hiosti.


Kyläjokea ylävirtaan on minun viimekesäinen onkipaikkani. Tässä lähellä on myös Uhrilampi.


Viimeisen viikon aikana on ollut kunnon plusasteita ja sama näyttäisi onneksi jatkuvan. Onneksi. Onneksi. Kun kesä tulee, käyn ainakin kolme kertaa uimassa joka päivä.

Ensimmäiset peipposet tulivat tänään.


Kyläjoki on kaunis joki. Sen mutkia pitäisi enemmänkin tutkia.

Viimeinkin: Kumputunturi

Kuva
Kumputunturi on ollut kohdelistallani oikeastaan siitä saakka, kun muutimme aikanaan Kittilän Tepastoon. Jotenkin siellä ei vain ole tullut käytyä ennen kuin nyt.

Kumputunturin jyrkkä ja erikoinen, yksinäinen siluetti on komea näky keskellä erämaata. Kun ajaa Kittilä-Sodankylätietä, voi sen nähdä vilaukselta, jos osaa juuri oikeassa kohdassa katsoa oikeaan suuntaan. Paremmin tunturin näkee sen lähellä olevasta Jeesiöjärven kylästä, jonne mekin tällä kertaa suuntasimme auton, peräkärryn ja moottorikelkan kera.

Kääntöpaikalta reitti tunturin huipulle on 9 kilometriä pitkä. Meillä kävi tuuri, sillä vaikka oli kirkas ja tuuleton sunnuntai-iltapäivä, ei kääntöpaikalla ollut ketään. Paikka oli niin pieni, ettei siihen mahdu kuin yksi auto kärryineen.


Alhaalta reitiltä nähtynä Kumputunturin siluetti muistutti kovasti Nattasia terävine huippuineen. Tunturin vieressä olevalla Räpäslaella näkyi myös jonkinlaisia korkeita kivikakkuja, kummallisen näköisiä.

Reitti oli tasainen ja leveä kuin maant…

Kesäkuvia ja Kotokaltion luontopäiväkirja

Kuva
Löysin eilen puolivahingossa viime kesänä tekemäni videon, jossa olin kuvannut kotimetsän sateista luontoa ja veden liikkeitä lähteestä ja sateesta metsän halki purona jokeen. Katsoin tuota videota lähes epäuskoisena: voiko tosiaan maailma näyttää pian taas tuolta? Tämähän on paratiisi!


Siitä innostuneena hain muitakin kesäisiä kuvia kotoa. Vaikka pitäisi elää hetkessä, niin tähän aikaan vuodesta kevään ja kesän kaipuu vie kyllä paljon päiväunelmointiaikaa.


Yllä lähde kuvattuna viime keväänä.


Keväinen auringonlasku joella.


Joentörmällä kasvaa ihania pikku kasveja kuin sademetsässä. Muun muassa piskuisia orvokkeja.


Muutaman askeleen jokea alavirtaan on metsässä upea niitty, jossa kasvaa heinikkoa ja kulleroita.



Tänä kesänä raivaan joenrantaan polun niin, että sitä on helppo kulkea koko tonttimme rajan verran. Viime kesänä pystyimme liikkumaan vain pienellä alueella joen rannassa, koska muu osa on vankan pajukon vallassa. Joenrantapolusta tulee reilut parisataa metriä pitkä, ja sen voi …

Kissa puussa

Kuva
Kissasta on kevään myötä tullut ihan hassu.

Kun olen pihalla, kissa juoksee muka minua karkuun häntä ja selkä kaarella, karvat paksussa pörhössä ja kääntyy välillä katsomaan, jos sattuisin vaikka jahtaamaan häntä.


Kun olen sopivan lähellä, kissa syöksyy puuhun kuin nuoli.


Siellä se aikansa tasapainoilee ja kiertää puunrunkoa. Välillä se lähtee oksan kärkeä kohti ja koittaa epätoivoisesti pysyä huojuvassa oksassa.


Otin kuvia, ja kameraakin piti tassulla koettaa.


Viimeisestä kiipelistä ei enää selvittykään ilman lumipesua.



Kissa putosi ja suhahti syvälle auringon pehmittämään lumihankeen. Onneksi kova moottorikelkkareitti oli aivan vieressä, niin katin oli helppo kömpiä kantavalle hangelle.


On se aikamoinen elukka. Nyt nukkuu taas jo sängyssä päiväpeiton alle kaivautuneena.