Kesäkuvia ja Kotokaltion luontopäiväkirja

Löysin eilen puolivahingossa viime kesänä tekemäni videon, jossa olin kuvannut kotimetsän sateista luontoa ja veden liikkeitä lähteestä ja sateesta metsän halki purona jokeen. Katsoin tuota videota lähes epäuskoisena: voiko tosiaan maailma näyttää pian taas tuolta? Tämähän on paratiisi!


Siitä innostuneena hain muitakin kesäisiä kuvia kotoa. Vaikka pitäisi elää hetkessä, niin tähän aikaan vuodesta kevään ja kesän kaipuu vie kyllä paljon päiväunelmointiaikaa.


Yllä lähde kuvattuna viime keväänä.


Keväinen auringonlasku joella.


Joentörmällä kasvaa ihania pikku kasveja kuin sademetsässä. Muun muassa piskuisia orvokkeja.


Muutaman askeleen jokea alavirtaan on metsässä upea niitty, jossa kasvaa heinikkoa ja kulleroita.



Tänä kesänä raivaan joenrantaan polun niin, että sitä on helppo kulkea koko tonttimme rajan verran. Viime kesänä pystyimme liikkumaan vain pienellä alueella joen rannassa, koska muu osa on vankan pajukon vallassa. Joenrantapolusta tulee reilut parisataa metriä pitkä, ja sen voi aloittaa etuovelta ja päättää vaikka takaovelle. Täydellinen pieni mietiskely- ja tuulettumispolku, jolle voi lähteä vaikka teemuki kädessä.


Talvisin minulle tulee aina ikävä myös kesäsadetta. Sitä ihanaa äänimaailmaa, kun pulleat vesipisarat soittelevat koivumetsän ja aluskasvillisuuden muhkeita lehtiä. Ja sateen tuoksua! Meillä on onneksi asfaltoitu tie talon lähellä, rakastan asfaltin tuoksua kesäsateella.



Alla oman pihan (!) hillaa. Lähimetsän hillaa tuli niin paljon, että sitä on pakkasessa edelleenkin, vaikka aika paljon olen sitä talven aikana muun muassa puuroihin ja jogurtteihin sekoitellut.


Kesään on vielä pitkä matka, mutta on lohdullista ajatella, että jo kahden kuukauden päästä alkaa yötön yö. Lisäksi viime päivinä on mennyt joka päivä plussalle, ja lumi sulaa kohisten. Kaivoin eilen lähteen esille, sen päällä oli noin metri lunta ja alta löytyi jääkansi. Toivon, että nyt kevätaurinko pääsee oikein kunnolla kurmottamaan lähteen jäätä ja pian saan edes pienen läntin sulaa vettä pihalleni.


Perustin luontopäiväkirjan koska huomasin usein ajattelevani, että olisipa hauska päästä jostain helposti tarkistamaan, miltä piha näytti tasan vuosi sitten. Ensi vuonna tähän aikaan pystyn sen tekemään. Luontopäiväkirjan nimi on Kotokaltio, joka on talomme nimi. Päiväkirja löytyy blogin yläpalkista sekä tästä. Ehkäpä siitä on joskus apua myös jollekin etelästä Lappiin matkaavalle, joka haluaisi ajantasaista tietoa vaikkapa lumiolosuhteista Keski-Lapissa.
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.

Instagram @jonna_saari