Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

Miten löytää koti Lapista?

Kuva
Kodin löytäminen Lapista ei ole erityisen monimutkaista, kunhan pitää mielensä avoimena. Halusin kerätä muutaman hyödyllisen vinkin kaikille, jotka haaveilevat vakituisesta kodista Lapissa. Nämä vinkit koskevat Lapin maaseutua - kaupungeissa varmaan pätevät melko samat jutut kuin etelässäkin. 1. Pidä mieli avoimena Tämä on kaikkein tärkein asia. Älä päätä etukäteen tarkalleen, miten ison kämpän haluat, millaiselta paikalta ja miltä alueelta - muutoin tuskin tulet löytämään haluamaasi. Päätä sen sijaan esimerkiksi se, miten pitkän työmatkan olet valmis ajamaan - jos se on esimerkiksi puoli tuntia, voit tsekata tarjolla olevat kämpät puolen tunnin ajomatkan sisällä työpaikastasi. Lapissa ei tarvitse istua ruuhkissa, joten jo puolen tunnin päässä työpaikalta voit asustella vaikka minkälaisessa erämaamaisemassa. Ei kannata siis kulkea laput silmillä etsimässä vaikkapa rivitalonpäätyä, kun tarjolla voisi olla mitä tunnelmallisin hirsimökki lyhyen ajomatkan päässä työpaikalta.
Asumismuodois…

Lappi mieleni hoitajana

Kuva
Koen voivani henkisesti paremmin elellessäni elämääni Lapissa, kuin jos eläisin yhä etelässä. Olen miettinyt tätä asiaa vuosien saatossa ja pohtinut, mitkä tekijät siihen voisivat vaikuttaa.

Uskon, että kaikkein suurin tekijä on Lapin tyhjyys ihmisistä - ja ihmisten itselleen ja toisilleen luomasta henkisestä ahdistuksesta ja taakasta.

Minä kun en ole oikein koskaan kokenut olevani luonteva ihmisten kanssa. En ainakaan porukassa. En ole kokenut (enkä toivonut) kuuluvani "laumaan" sen enempää ala-asteella kuin yliopistossa tai ammattikorkeassakaan - kaikkein vähiten kahdessa viimeksi mainitussa. En ole koskaan ihaillut ajatusta ryhmään kuulumisesta.
Paine siitä, että pitäisi olla tietynlainen ja toimia tiettyjen odotusten mukaan, on saanut minut vieroksumaan sosiaalisia kanssakäymisiä vuosi vuodelta enemmän. Minun on yleisesti myös vaikea uskoa, että ihmiset lähtökohtaisesti toivoisivat toisilleen hyvää, koska olemme eläimiä ja siten oman edun tavoittelijoita, vaikka haluaisim…

Paluu

Kuva
Eilen, ensimmäistä kertaa sitten muuttomme jälkeen, palasimme Pohjois-Kittilään. Ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen ajoimme vanhaa kotitietämme Tepastoon, ja kävimme vanhassa tutussa retkipaikassamme, Puljutunturilla.
Tunne Tepastoon ajellessa oli ihmeellinen. Tuntui, kuin ei olisi koskaan sieltä pois ollutkaan, ja samalla koko reitin näki aivan uusin silmin. Kaikki ne mäet, mutkat ja montut kotitien sorassa, tutut talot ja mökit, Ounasjoen seura. Tepaston sillan ylittäessämme tuli se sama tuttu tunne kuin aina ennenkin, kun lähdimme kotoa retkelle vaikkapa Sauvulle tai Puljutunturiin.
Kokonaisuudessaan se tunne oli sellainen, kuin olisi palannut kotiin. Haikeutta, liikutusta, innostusta, toiveikkuutta ja suurta kiitollisuutta.

Puljulla kaikki oli kuin ennenkin. Tutut puut, tuttu polku, tutut lohjenneet kivet. Tuttu järvenranta, kaukana kaikesta, eristyksissä, omassa rauhassaan, turvassa.


Taivas vaelteli suuren erämaan yllä, muuttuen jatkuvasti sinisestä valkoiseen ja syvään harmaaseen. …

Lapin elokuu

Kuva
Vino valo ja kauniiseen karvaan tulleet porot ovat kiistämätön merkki siitä, että syksy on ovella. Kissa on alkanut tulla öiksi kotiin, lämmitimme takkaa jo ensimmäisen kerran, ja yöllä saa unta ilman pimennysverhoa. Kuulin jopa, että Rovaniemellä oli joku jo nähnyt yhden tähden. Koivuissa ensimmäiset oksat ovat viime päivinä vaihtaneet keltaiseen, ja mustikka aloittelee maaruskaa.

Kova tuuli on loppukesän ihanimpia asioita. Minään muuna vuodenaikana ei kova tuuli tunnu niin täydellisen hyvältä, kuin elo-syyskuussa, kun se on kaikissa voimissaan, puuskainen, humiseva ja vielä hiukan lämmin.


Olemme tällä viikolla käyneet iltaisin pienillä retkillä. Helleaikana ei tullut liikuttua juuri muualla kuin vedessä, nyt on mukava päästä tutkimaan paikkoja taas ihan jalan. Kaikkien näiden Lappi-vuosien jälkeenkin tuntuu vaikealta ymmärtää, kuinka upeita retkikohteita minulla on aivan pienen ajomatkan päässä kotoa. Joka ilmansuunnassa on jotain: Unarinköngäs, Ulingasköngäs, Hopialampi, Kumputuntu…

Ihmismaailmanloppu

Kuva
Muistan ala-asteelta vain aivan yksittäisiä tilanteita. Suurin osa noista muistoista on yhdentekeviä, ohimenneitä, merkityksettömiä hetkiä. Mutta yksi muisto on minulla kirkkaana mielessä, ja vaalin sitä yhä tänä päivänä. Tänä polttavana hellekesänä se muisto on palannut luokseni.

Muistan elävästi kesäisen hetken, kun olin koulun pihalla, kävelemässä jonnekin, kun yhtäkkiä aivoissani ynnäytyi klassinen yksi plus yksi -päätelmä.

Olin lapsena kova dinosaurusharrastaja. Sitä myöten minulle tuli jo verrattaen pienenä tutuksi sukupuuton käsite ja mahdolliset lajien sukupuuttoon johtavat syyt. Tiesin dinosaurusten kuolleen sukupuuttoon, ja kirjoista ja televisio-ohjelmista olin saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, mitkä syyt tähän sukupuuttoon ovat voineet johtaa.

Se, minkä tuona ohikiitävänä hetkenä koulun pihalla tajusin, oli se, että dinosaurukset hallitsivat kerran maailmaa ja kuolivat sitten sukupuuttoon – olisi siis ainoastaan ajan kysymys, milloin me ihmisetkin kuolisimme sukupuutto…