Minä olen

Loppuvuonna 2013 havahduin olevani täysin vapaa. Ei omistusasuntoa, ei pitkäaikaista työpaikkaa, ei puolisoa, ei lapsia. Vain auto, hiukan rahaa ja loputtomasti mahdollisuuksia.

Lähes 10 vuotta olin elänyt elämää, joka ei ollut omani, yrittänyt toteuttaa omiksi luulemiani haaveita, jotka eivät oikeasti olleet minun. Se elämä ei näyttänyt eikä tuntunut minulta, enkä enää tiennyt, kuka olin.

Elämäntilanteen muutoksen myötä löysin itseni ensin henkisestä tuhkakasasta, mutta viikkojen ja kuukausien kuluessa aloin kokea, että näen maailman kirkkain silmin ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Metsien suojissa, purojen varsilla ja perheen ja ystävien tuella sain rohkeutta aidosti ja pelottomasti miettiä, mitä haluan elämältä. Aloin tuntea, että minussa on voimaa, josta en aiemmin ollut tiennyt mitään.

Opin, että elämässä tärkeintä ei ole suorittaa, ansaita tai omistaa: tärkeintä on olla, tuntea ja tiedostaa oma olemassaolonsa jokaisena hetkenä, kaikilla aisteilla. Silloin ei ole riippuvainen muista ja muiden sanomisista ja odotuksista, vaan on aidosti läsnä itsensä kanssa. Sitä oppia en halunnut enää koskaan unohtaa, joten nimesin blogini sen mukaan.

Lappi

Päähänpistolta tuntunut ajatus olikin kohtalon johdatusta. Etsin työkkärin sivuilta pohjoisimman mahdollisen työpaikan, jonka voisin saada. Kahta viikkoa myöhemmin pakkasin autoni ja muutin työn perässä Karigasniemeen Utsjoelle syksyllä 2014.

En tuntenut ristin sielua Lapista enkä koko Pohjois-Suomesta. Jokainen minulle tuttu kasvo jäi etelärannikolle.

Muutaman päivän koti-ikävän jälkeen aloin tuntea käsittämätöntä kuuluvuuden tunnetta. Lappi ja kaikki sen elementit alkoivat nopeasti tuntua kodilta, paikalta, jossa minun kuuluu olla ja jossa minun on hyvä. Aloin tuntea suurta vapautta ja huolettomuutta: stressin ja paineen tuntu oli kadonnut päästä. Rauha, jonka löysin, oli odottamaton ja sanoinkuvaamaton.

Kulttuurishokkia ei koskaan tullut, hiljalleen juurruin Lappiin. Lapin luonto ja tunnelma olivat minulle tuttuja lapsuuden kesiltä, ehkä tänne oli siksi helppo kotiutua. Tapasin mieheni, jonka kanssa muutimme ensin Ounasjoen rannalle Kittilään ja sitten omaan kotiin Sodankylään.

Elämä on rauhallista ja rentoa. Arkeen ei töiden lisäksi juuri ole kertynyt velvollisuuksia, ja siitä minä nautin suuresti.

Edelleen puhun iloisesti vahvaa lounaismurretta. Se pysyköön, juuriani en halua unohtaa.

Oleminen-blogi on oma kasvutarinani. Tarina siitä, kuinka luonto ja itsensä kohtaaminen auttoivat minut löytämään ja voimaannuttamaan itseni, ja kuinka intuitiota seuraamalla löysin rauhani ja paikkani tässä maailmassa.

-Jonna



Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei. Onpa mukava kun löysin tämän blogin. Olen ja asun Tornionjokilaaksossa mutta vasta viime syksynä (elokuun viimisellä viikola) kävin ekakerran Utsjoela ja Nuorgamissa. Inarissa ja Altassa olen käyny kaks kertaa. On tullu retkeiltyä enempi tätä länsipuolta lappia. Sulla on hyviä kuvia ja tarinoita.
Hei! Anteeksi kun vastaan näin myöhässä. Mukavaa, että löysit tiesi tänne! Ja kiitos kauniista sanoista. Ehdottomasti kannustan koluamaan Lapin kauniita paikkoja monipuolisesti ja läpikotaisin, Lappi on aivan ihana paikka, samoin Pohjois-Norja Jäämeren rantoineen.
Retkipaikkalaisena törmäsin tähän sun blogiisi ja pitääkin perehtyä sun Lappi-elämääsi ja Lappi-vinkkeihisi paremmin. Luonnossa on taikaa! :).
Oma valokuva
Löysin itseni ja oman paikkani Lapista vuonna 2014. Rakastuin rauhaan ja omaan oloon, luontoon ja hiljaisuuteen, loputtomiin kiveliöihin, kirkkaisiin vesiin ja humiseviin tuntureihin.