Minä olen

Loppuvuonna 2013 havahduin olevani täysin vapaa. Ei omistusasuntoa, ei pitkäaikaista työpaikkaa, ei puolisoa, ei lapsia. Vain auto, hiukan rahaa ja loputtomasti mahdollisuuksia. Lähes 10 vuotta olin elänyt elämää, joka ei näyttänyt eikä tuntunut minulta. En tiennyt, kuka olin, enkä tiennyt, mikä tekisi minut onnelliseksi.

Elämäntilanteen muutoksen myötä lähdin hakemaan uutta suuntaa elämälleni. Metsien suojissa, purojen varsilla ja perheen ja ystävien tuella sain rohkeutta aidosti ja pelottomasti miettiä, mitä haluan elämältä. Aloin tuntea, että minussa on voimaa, josta en aiemmin ollut tiennyt mitään.

Opin, että elämässä tärkeintä ei ole suorittaa, ansaita tai omistaa: tärkeintä on olla, tuntea ja tiedostaa oma olemassaolonsa jokaisena hetkenä, kaikilla aisteilla. Silloin ei ole riippuvainen muista ja muiden sanomisista ja odotuksista, vaan on aidosti läsnä itsensä kanssa. Sitä oppia en halunnut enää koskaan unohtaa, joten nimesin blogini sen mukaan.

Kuva: Laku / Kiertoreitti

Muutto Lappiin

Päähänpistolta tuntunut ajatus olikin kohtalon johdatusta. Etsin työkkärin sivuilta pohjoisimman mahdollisen työpaikan, jonka voisin saada. Kahta viikkoa myöhemmin pakkasin autoni ja muutin synnyinseudultani Salosta Karigasniemeen Utsjoelle syksyllä 2014.

En tuntenut ristin sielua Lapista enkä koko Pohjois-Suomesta. Jokainen minulle tuttu kasvo jäi lounaisrannikolle. Muutaman päivän koti-ikävän jälkeen aloin tuntea yllättävää kuuluvuuden tunnetta. Lappi alkoi nopeasti tuntua kodilta, paikalta, jossa minun kuuluu olla ja jossa minun on hyvä. Rauha, jonka löysin erämaan ihmistyhjiöstä, oli odottamaton. Vasta jälkikäteen oivalsin, kuinka paljon etelän ihmis- ja liikennevilinä oli vienyt minulta voimia.

Olen vapaaehtoisesti lapseton, eikä arkeen töiden lisäksi juuri ole kertynyt velvollisuuksia. Siitä minä nautin suuresti - nautin siitä, kun kalenteri on tyhjä ja kun oikein mitään ei tapahdu. Ja samalla kun olen kasvatellut pintajuuria Lappiin, olen alkanut rakastaa ja ihailla myös kotikaupunkiani Saloa aivan uudella tavalla. Näen juureni nyt uusin silmin ja arvostan niitä enemmän kuin koskaan. Kotona on maailman ihaninta käydä.

Rikalan linnavuorella Salossa helmikuussa 2019. Kuva: äiti <3

Olla on oma kasvutarinani. Tarina siitä, kuinka luonto ja itsensä kohtaaminen auttoivat minut löytämään ja voimaannuttamaan itseni, ja kuinka intuitiota seuraamalla löysin rauhani ja paikkani tässä maailmassa. Vuoden 2018 lopulla aloin käydä blogissani aiempaa systemaattisemmin läpi henkistä kehitystäni eri näkökulmista, pohdinnat löytyvät täältä.

Minuun saa yhteyden sivupalkissa olevalla lomakkeella, instagramissa @jonna_saari tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen korpimieli@gmail.com.

-Jonna