Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Turvekammilla

Kuva
Sunnuntaina lähdettiin pienen kaveriporukan kanssa Nuvvuksen tuntureille kohti turvekammia.
Sää oli jo aamulla hiukan sakea, mutta päivällä taivas näytti hieman kirkastuvan. Pakkasimme mukaan eväitä ja nukkumavarusteet. rekeen polttopuita sekä päälle tietenkin hirveästi vaatteita. Matkasimme kolmella moottorikelkalla, minä pääsin rekeen porontaljan päälle istumaan.
Maisemat olivat satumaiset... Puut olivat paksussa, paksussa härmeessä, oksat olivat kuin valkoisia kippuraisia lonkeroita... Kunnes etenimme puurajan yläpuolelle, Kuu paistoi iltapäivän tunteina ja koko maailma oli aivan sininen ja kaunis.
Istuin reessä ja mietin että ei tämä voi olla totta... Voiko elämä olla näin hyvää?
Pimeys laskeutui ja sumu paksuuntui tunturissa. Harmiksemme emme löytäneet kammia, jota etsimme. Niinpä päätimme palata takaisin ja etsiä paluumatkan varrelta toisen kammin, joka olisi helpommin löydettävissä.



Toinen kammi löytyi helpommin, vaikka näkyvyys oli tosi huono.
Tämä oli myös turvekammi. Varpaan…

Joulu Nuvvuksessa

Kuva
Oli aivan fantastinen joulu.

Minä ja ystäväni olimme saaneet kutsun ystäväperheen luo Nuvvuksen kylään. Ajoimme sinne aattoaamuna, tehtyämme ensin mukaan kymmenen litraa hedelmäsalaattia.

Ajomatkalla auton edestä käveli muutama Norjan puolelta tullut poro. Tuulilasin ohi lehahti myös pari lumivalkeaa riekkoa. Puut kaikkialla ympärillä olivat paksussa valkoisessa kuurassa ja maailma oli aivan satumaisen kaunis ajellessamme Tenon vartta pitkin pohjoiseen.

Paikalla oli paljon ihmisiä useasta eri sukupolvesta, ja meidät "ulkopuoliset" otettiin aivan ihanasti vastaan. Olo oli todella tervetullut ja kotoisa, ja niin hauskalla tavalla jouluisa, vaikka en edes ole jouluihminen!

Joulupöytä notkui herkkuja ja yritin ystäväni kanssa olla parhaani mukaan keittiössä avuksi. Talo on Tenon rannalla ja joen jää näkyi ikkunasta. Sen toisella puolella kohosivat Norjan komiat kukkulat.




Illalla pukki kävi jakamassa lahjat ja avasimme kaikki omia lahjojamme yhdessä olohuoneessa. Sain aivan ihani…

Ailiggaan kammissa

Kuva
Olin viime yön ystävän kanssa tunturissa, Ailiggaan kammissa. Lähdimme kävelemään kohti kammia seitsemän aikoihin illalla, töiden jälkeen. Molemmilla oli isot reput selässä. Mukana oli makuupussit, trangia ja eväitä sekä tietenkin lämpimiä vaatteita. Mukana olivat myös ystävän kaksi koiraa.

Taivas kirkastui täysin yllättäen, täällä on ollut monta monta päivää todella pilvistä. Kävellessämme usean kilometrin matkaa taivaalla oli vihreitä revontulia. Tuore kelkkareitti vei perille saakka, joten kävely oli aika helppoa, vaikka matka tuntuikin totta puhuen pitkältä.




Olin aiemmin päivällä ostanut itselleni ikioman kuksan. Kävelymatkalla pysähdyimme sulalle vesipaikalle, josta kaappasin kuksan täyteen vettä ja join janooni. Oi kuinka hyvää se olikaan!

Lopulta saavuimme metsähallituksen ylläpitämälle kammille. Ailiggaan maston punainen valo näkyi hyvin, mutta pimeässä itse tunturia oli mahdotonta erottaa. Pakkasta oli jonkin verran, mutta tehokkaan taivalluksen jäljiltä olimme melkeinpä otsa…

Poron maksaa

Kuva
Naapurikaupan kauppias lahjoitti minulle sunnuntaina poron maksan, kun sellaista kyselin. Olisin mielelläni maksanutkin, mutta ilmaiseksi käskettiin ottaa. Mikäs siinä sitten!

Siipaloin puolijäisen maksan ohuiksi siivuiksi. Siivut oli helppo leikata, kun jäisyys piti maksan hyvin kasassa.



Paistoin siivut pannulla voissa. En lisännyt suolaa enkä pippuria, en kermaa enkä mitään muutakaan. Vasta lautasella laitoin maksasiivujen päälle puolukkahilloa.
Maksa oli suuri, joten syön siitä nyt kolmatta päivää, ja riittää siitä vielä huomiseksikin. Paistoin koko maksan kerralla, mutta jääkaappikylmät paistetut maksasiivutkin ovat todella hyviä!



Tälle viikolle on paljon mukavaa ohjelmaa. Huomenna matkaan illalla töiden jälkeen ystävän kanssa läheiseen kotaan aikaa viettämään ja herkuttelemaan. Sinne on muutamien kilometrien kävelymatka.
Torstaina on vapaa. Silloin rymsteeraan toisen ystävän avustuksella hiukan huonekaluja huoneesta toiseen ja muutenkin vähän sisustelen. Torstaina paikallisessa r…

Lenkillä kohti Ailigasta

Kuva
Neljän vapaapäivän jälkeen aivot alkavat olla aika tyhjät.

Tänään taivas on pilvetön, joten suuntasin päivällä lenkille kohti Ailigasta. Lenkkipolulta erkanee kelkkareitti tunturia kohti. Kelkkareitti oli tuore ja selvä ja sitä pitkin oli helppo kävellä, joten lähdin kävelemään rohkeasti uutta tietä.

Pakkasta oli vajaat parikymmentä astetta, en tiedä tarkkaan.








Kävelin yhteen suuntaan noin tunnin ajan, kunnes kohtasin tämän näyn:



Matka ei tuntunut pitkältä, mutta olin jäädyttänyt takapuoleni kuvatessani kantoa lumihankeen kyykistyneenä. Niinpä käännyin tässä kohtaa takaisin päin.




Auto on johdon nokassa siltä varalta, että tänäänkin saadaan taivaalle revontulia. Eilen illalla pitkä vihreä loimu halkaisi koko pimeän taivaan. Toivottavasti tänäänkin.

Revontulten tie

Kuva
Puhelin soi kesken lopuillaan olleen varhaisen iltapäivän teehetken. Sitten tulikin kinttuihin vipinää, sillä soittaja tiesi kertoa, että nyt taivaalla räiskyy.

Ystävän auto oli valmiiksi lämmin, joten puimme kipin kapin ulkovaatteet päälle ja lähdimme poroaidalle.

Pysähdyimme jo matkan puolivälissä parkkipaikalle siltä varalta, että loimut himmenisivät ennen kuin ehtisimme aidalle saakka.




Kuu möllötti täydessä loistossaan Ailiggaan takana. Länsitaivaanrannassa näkyi vielä päivän haalea kajo. Silti saimme niskat vinossa ihailla taivaalla tanssivia upeita revontulia... Voi kuinka kauniisti ne liehuivat!

Ajoimme jonkin matkaa eteenpäin ja käännyimme erotusaidan suuntaan. Pysähdyimme jälleen tielle, tällä kertaa kuvaamaan Ailigas-tunturia.


Aijalla kävelimme kirnuun sisälle. Otava tuikki taivaalla muiden tähtikuvioiden rinnalla.


Yksi porokin oli paikalla ja se juoksi aitauksessaan hiukan hätääntyneenä, kun pöllähdimme yhtäkkiä paikalle. Mutta kyllä se siitä rauhoittui.

Erotuspaikan mökkik…

Nuvvus-Ailigas

Kuva
Eilen oli yksi mahtavimmista vapaapäivistä!

Aamun hiukan valjettua ajoimme ystävän kanssa Nuvvuksen kylään noin 50 kilometrin päässä. Ystäväni pyynnöstä meille oli siellä järjestetty mahtava kelkkakyyti Nuvvus-Ailigas-tunturin huipulle. Ennen retkeen lähtöä saimme nauttia kupit kahvia ja syödä voileivät sekä ihanaa hedelmä-kermaherkkua. Olo oli todella tervetullut, vaikka hädin tuskin tunsin kyseisiä ihmisiä <3

Meillä oli mukana kaksi samojedia, joten pojat näkivät parhaaksi ottaa reen mukaan. Ensimmäinen kuski ajoi yksin edellä tasoittaen meille tietä. Toinen kuski tuli perässä ja veti meitä reessä.


Pakkasta oli ehkä yksi aste, taivas oli kirkas eikä tuulta ollut nimeksikään. Sää oli siis täydellinen. Tunturin huipulle on kylästä noin kuusi kilometriä. Alkupätkä on selvää tietä, mutta tie pienenee ja pienenee ja lopulta puurajan jälkeen voi seurata enää tunturiin pystytettyjä merkkejä reitillä pysyäkseen.

Tunturin huipulla tuuli jonkin verran, mutta tuuli ei ollut erityisen kylmä.…

Kaamoskuvia

Kuva
Kuvia lenkkipolun varrelta tältä illalta.
Kuu loistaa melkein täytenä ja valaisee kauniisti. Tai ainakin valaisi vielä äsken, ennen kuin taivas vetäytyi pilveen.






Hauskoja sanoja

Kuva
Juteltiin eilen muualta tänne muuttaneen ystävän kanssa paikallisista sanoista ja ilmaisuista, jotka tulivat meille uusina tänne muuttaessamme. Tässä esimerkkinä muutama ilmaisu, jotka elävät täällä ihmisten puheessa.

Jotain tehdään vasiten
Tämän sanan hahmottaminen ottaa oman aikansa, koska sitä käytetään paljon mutta sen merkitys voi olla hyvin kaksihaarainen. Se voi tarkoittaa sekä "varta vasten" että "muuten vaan". Mielestäni nuo kaksi ilmaisua ovat toinen toisensa vastakohtia, mutta vasiten korvaa ne molemmat. Asiayhteydestä on kuitenkin helppo tulkita, kumpi merkitys on kyseessä.

Ihan nokko
Nokko ilmaisee määrää. Jos jotain on ihan nokko, on sitä ihan tarpeeksi. Tietyllä tavalla painotettuna ihan nokko voi tarkoittaa, että jotain on ihan hemmetin paljon. Voidaan myös kysyä, onko jotain ihan nokko, eli onko tarpeeksi.

Olla jostain pois
Tämä on mielestäni sympaattinen tapa ilmaista, mistä joku on kotoisin. Minä olen Salosta poissa, eli Salosta kotoisin.

On myös …

Kaksi kuukautta

Kuva
On kulunut kaksi kuukautta siitä kun muutin tänne. Tuona aikana pakkanen on kiristynyt ja maa peittynyt kauniin valkoiseen lumeen. Olen saanut valtavasti tuttuja ja muutaman hyvän ystävänkin - ja olen hyvin onnellinen. Oloni on vahva ja hyvä.
Töissä saan jutella sydämeni pohjasta monenlaisten ihmisten kanssa monella eri kielellä. Ihmiset ovat niin mukavia täällä! Nautin työstäni, olkoonkin että koulutukseni kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kielitaito on kehittynyt hiukan. Kuuntelen samoja norjalaisia kappaleita kuin jo viime talvenakin, mutta ero on, että nyt ymmärrän sanoituksia jo melko hyvin. Töissä ymmärrän norjaa jo varsin hyvin, mutta sanastoa on tietenkin vielä paljon varaa kehittää. Mutta kyllä se siitä kehittyykin.
Saamen oppiminen on hiukan pysähtynyt. Osaan perusasioita, ja nyt huomaan keskittyväni ennen kaikkea kuuntelemaan saamea ihmisten keskustellessa. Keskityn kuin haukka ja ymmärrän sanoja sieltä täältä. Välillä pääsen hieman jopa kärryille siitä, että mistä kes…

Joululahjaostoksilla Ivalossa

Kuva
Ajoin tänään ensimmäistä kertaa tänne saapumiseni jälkeen pois täältä Suomen suuntaan.

Tie Kaamaseen (josta löytyy kuuluisa Kaamasen Jouni) on noin 70 kilometriä pitkä ja pelkkää ylä- ja alamäkeä. Mutkia ei ole paljon, mutta mäennyppylöitä on loputtomasti. Lähdin matkaan heti aamuyhdeksältä, kun valoa oli edes hiukan.

Aikeenani oli ajaa ensin Ivaloon ja pysähtyä takastulomatkalla myös Inarissa joululahjaostoksilla.

Kaamasesta löysin poroja tienvarresta. Olen vielä sen verran turisti, että kun suora oli pitkä eikä muita autoja ollut missään, niin pysähdyin kuvaamaan.




Ehätin Ivaloon puolilta päivin. Matkaa Karigasniemeltä kertyy yhteensä 140 kilometriä. Tie oli jäässä, mutta sitä oli todella hyvä ajaa. Uria ei ollut ollenkaan, ja sitä osaan todella arvostaa.

Ivalossa kävin ensimmäiseksi varaamassa itselleni parturiajan reilun tunnin päähän. Sitten söin kana-aterian Lauran Grillissä (oli hyvää) ja toimitin apteekkiasioita. Kampaamossa pääsin eroon huonoista latvoista ja sain taas väriä j…

Ne ovat täällä!

Kuva
Taas kaikki alkoi tuntemuksesta, että sydän tulee rinnasta läpi.

Kävelin kotiin töistä kirkkaassa ja pirun kylmässä ilmassa ja ihmettelin, miksi tuntuu siltä kuin halkeaisin tähän paikkaan. En oikein tiedä, oliko tunne miellyttävä vai epämiellyttävä.

Se oli aivan samanlainen kuin viimeksi. Viimeksi, kun taivaalle ilmestyi revontulia.




Taivaalla edessäni luikerteli haalea, vihreä kaistale. Sitä oli hankala erottaa, mutta tasan kyllä tiesin, että se on revontuli eikä mikään pilvi.

Kotona vaihdoin farkut ja ohuen takin äkkiä pitkiin kalsareihin, toppahousuihin ja toppatakkiin. Viritin kameraan kiinni isältä saamani kolmijalan (kiitos isi!) ja lähdin takaisin ulos.

Ensimmäiseksi luonnollisesti käärin Fiiun peiton pois, jotta sain hänet kuvattua kauniiden revontulien alla. Revontulien kuvaaminen oli äärettömän paljon helpompaa kuin luulin.

Aamulla yritin kuvata varista päivänvalossa, ja voin vakuuttaa, että se oli hemmetin paljon hankalampaa.




Halusin pois pihalta, jossa tulliaseman kirkkaat…

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Voit kirjoittaa minulle yksityisviestin.

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *