Olla

Fifillä oli tänään hemmottelukylpyläpäivä. Imuroin sen kankaisia mattoja hiki otsassa saadakseni niistä irti joka ikisen koirankarvan. Ja sainkin! Imuroin, imuroin ja imuroin, matot ja auton lattiat. Ai että kuinka siitä tuli kuratalven jälkeen taas puhdas ja ihana, kuin uusi!

Isi vaihtoi samalla autoon sievät kesärenkaat ja pesi sen painepesurilla. Kaikkialta valui talven jäljiltä kuraa ulos. Nyt on puhdasta ja ihanaa.


Pyyhin auton pinnat erillisillä puhdistusliinoilla. Suurin murheeni olivat etupenkit, jotka koira oli talven aikana kurastanut. Se ei ole suostunut uskomaan, että se ei saa hypätä penkille silläkään aikaa, kun olen kaupassa. Aina se hyppää siihen, ja tassuttelee molemmilla etupenkeillä, ja kurastaa. Ostin Motonetistä spreijattavaa vaahtoa penkkien puhdistamiseen. Vaahto suihkutettiin penkeille, hierottiin pyyheliinalla, annettiin kuivua ja lopuksi vielä imuroitiin. Tahrat lähtivätkin yllättävän tehokkaasti. Olisivat lähteneet kokonaankin, jos olisin jaksanut vielä pari …

Salon luonnonsuojeluyhdistyksen keväthavaintolista putkahti postista. Kiuru, kurki, leskenlehti ja töyhtöhyyppä pääsivät listalle heti, ja tänään kirjasin siihen vielä peipposen ja nokkosperhosen. Kevät on täällä ihan selvästi. Muurahaisiakin kuhisi pesässä jo yli viikko sitten perjantaina.

Oltiin aamulla iskän kanssa lenkillä. Aurinko paistaa täydeltä terältä. Kohta on aika palata töihin loman jälkeen, mutta sitä ennen poikkean kirjakaupasta hakemassa tilaamani norjan kielen oppikirjan. Thihii en malta päästä lueskelemaan sitä!

Tästä alkaa uusi viikko. Laitoin viime viikolla yhden työhakemuksen menemään ja äsken vielä toisenkin. Molemmat menivät Lofooteille. On vain vähän aikaista vielä hakea työpaikkaa, jossa aikaisintaankin pystyn aloittamaan vasta syyskuussa. Hain silti. Mitään menetettävää ei ole.

Loistava fiilis!

Viikonloppu Jurmossa. Upea. Upea upea paikka. Kylmä ja tuulinen, minkä johdosta räkätauti sai minusta otteen jo lauantaina. Sunnuntaina päivällä olo oli parempi, mutta kylmyys jatkui. Sunnuntai-iltana olo muuttui yhtäkkiä kammottavaksi ja tässä sitä edelleen ollaan, käytännössä vuoteen omana, särkyisenä ja superflunssaisena. Kuuden tunnin päiväunet auttoivat aavistuksen, mutta kyllä tämän taudin selättämiseen vielä tovi menee.

Tässä kuitenkin stooria Jurmosta, kun ei sitä kellon ympäri nukkumaankaan (valitettavasti) pysty.

Perjantaina Jurmoon saapuessamme kello oli ehkä kymmenen illalla. Tuuli oli reipas, mutta ei mikään myrskypuhuri. M/S Eivor - entinen Balder, mikä on paljon kauniimpi nimi joten käytän sitä - jätti meidät Jurmon satamaan illan pimeydessä ja jatkoi matkaansa Utön saarelle. Meitä jäi veneestä aika monta. Vastassa oli iso pick up truck, johon heitimme matkatavaramme. Auto ajoi edeltä kylään ja me kävelimme perässä.

Mökkimme oli herttainen pieni talonpääty, lämmin ja ko…

Upea, upea, upean fantastinen kevät. Eilen illalla lenkillä ilma tuoksui maagisen ihanalta. Kostea tie, kostea sade, viileys, mutta kuitenkin pieni lämpö. Hiekka, maa, asfaltti, talven jälkeen virkoavat kasvit. Se tuoksu, tiedäthän?

Satoi, mutta tähdet ja kuu näkyivät silti.

Huudatan näinä aurinkoisina kevätpäivinä autossa musiikkia ja laulan niin että mitäkuuluu. Norjaksi, kyllä, ja ihan sujuvasti. Harmillisesti (?) musiikkimakuni on niin heppoinen ja pöljä, etten opi sellaisista biiseistä sanastoa ihan kamalasti. Mutta jotain nyt edes. Ainakin se kaikki tuntuu ihanalta.

Näin eilen hyvän ystävän kahvilassa. Oltiin Salon keskustan Toisessa Keksissä. Siellä oli ihan hurjasti ihmisiä neljän jälkeen iltapäivällä! Näinä aikoina Salossa se on aina jo yllättävää, jos jossain on monta ihmistä yhtä aikaa. Kaikkialla on aika hiljaista, keskustassakin. Muistan, kuinka ollessani lapsi vältimme aina Plazaan menoa lauantaisin, koska siellä oli porukkaa niin paljon, että ei päässyt kunnolla eteenpä…

Sekametsä on kyllä jotain vallan ihanaa. Kostea, tuoksuva, vehreä, syleilevä, ihana sekametsä. 
Koneella istuminen alkaa käydä kropan päälle. Ja silmien! Jouduin ostamaan silmätippoja, kun jatkuvasti tuntuu, että on silmät santaa täynnä. 

Kropan ja silmienkin takia metsään on aina vain ihanampi palata. Siellä lepää sielun lisäksi kehokin. Metsässä unelmoin aina, että voisin vain painella sinne pöpelikköön ja elellä siellä kaarnaa ja sammalta syöden, täysin irti yhteiskunnasta. Oih, mikä ajatus.
Ehkä karkaankin Norjan erämaihin elelemään tuollaista elämää?
Täytyy pian ottaa se pressu metsään mukaan, että voi istahtaa edes hetkeksi sammalikkoon teetä juomaan.

Päivä on pidentynyt selvästi ja minun puolestani talvi oli nyt tässä. Ei niin, että kaipaisin kesän kuumuutta ja loputonta valoa - juuri nyt on täydellistä.


Ostin liput Robinin keikalle Someron Esakalliolle. Hihii! Keikka on heinäkuun alussa. Vien äitin sinne.


Piti aamulla mennä isin kanssa Halikonlahdelle lintuja katsomaan, mutta…

Hehe. inspiroiduin ensimmäistä kertaa vuosiin kaivamaan esille piirrustuspaperia ja lyijykynän. Vesiväreillä on tullut maalattua jonkin verran, mutta lyijykynällä piirtäminen on aina ollut ykkösjuttuni. Siksi onkin ihmeellistä, miksi en ole piirtänyt ikuisuuksiin.

No, nyt käsissäni on muutamia upeita dinosaurusten kuvia, joista haluan piirtää omat versioni. On tyrannosaurus, muutama velociraptor ja yksi lambeosaurus.

Tonkiessani piirustuspaperia löysin paperilehtiön, jonka olen viimeksi sulkenut ilmeisesti vuonna 2007. Lehtiössä oli muutama tuherrus, mutta yksi sivu sieltä oli todella edukseen:


Kaitanokkalokki, kaspiantylli ja allihaahka, piirretty Saksassa vuonna 2007. Aika söpösiä, vaikka ovatkin vain luonnoksia.

Nyt yritän ottaa velociraptorin työn alle. Koira haisee ulvolta tuossa vieressäni sohvalla. Se kastui ja kurastui lenkillä niin, että oli pakko pestä se yltäpäältä. On se niin lutuinen.

Flunssa jatkuu ikävänä, etenkin yöt ovat todella hankalia. Mutta mikäs tässä on sairaste…

Flunssa on oikeasti ihan jees silloin, kun on muutenkin vapaata. Eli esim tänään. Vapaapäivinä ei aina tule levättyä tarpeeksi, mutta flunssa pakottaa köllimään ja rentoutumaan. Se pakottaa pysähtymään, mutta miettimisestä ei tule mitään koska pää on niin täynnä räkää. Aika tosi vapauttavaa oikeastaan!

Tänään minulla on kolme pääaktiviteettia: Televisio, sohva ja tietenkin niistäminen. Aurinko paistaa ikkunasta säleikön läpi ja huutelee, että pitäisi mennä ulos. Mutta nyt ei voi. Ei voi kuin tuijottaa töllöä koko päivän. Onneksi sieltä tulee paljon ihania, hellyyttäviä, amerikkalaisia eläinohjelmia. Itku meinaa tulla kun on niin söpöjä eläimiä.

Isi kävi korjaamassa yhden vilkkuvan valon, ruuvaamassa akvaariokaapin oven paikoilleen ja ulkoiluttamassa koiran. Hän toi kaupasta kassillisen herkkuja: ruokaa, jogurtteja, vanukasta, vissyä, omenoita, suklaata... Ihanaa! Kyllä tällaisissa olosuhteissa kelpaa vähän sairastellakin.

Koira kyllä vihaa minua juuri nyt. Se tylsistyy ihan kamalasti,…