Olla

Päivälleen ja melkeinpä tunnilleenkin vuosi sitten alkoi aikuiselämäni toistaiseksi onnellisin vuosi. Yhteisten kavereiden kautta tapasin avomieheni ja jo uudenvuodenpäivänä muutimme yhteen.

Siitä alkoikin tapahtumarikas aika! Olemme olleet reissussa melkein joka kuukausi: melkein Lapin jokainen kolkka on koluttu syystä tai toisesta, välillä minun asioillani, välillä miehen, mutta yleensä yhteisillä tarkoituksilla. On käyty Etelä-Suomessa ja monta kertaa Norjassa ja Ruotsissakin. Musiikkia on huudatettu kun auto on niellyt kilometrejä ja tunnelma on ollut katossa.

Joka kuukausi aivan vuoden alusta saakka ajattelimme, että ensi kuussa sitten vähän rauhoitutaan. Lopulta rauhoituimme aloillemme kuitenkin vasta lokakuun lopulla. Tässä kuva kuluneen vuoden jokaiselta kuukaudelta.

Hetken aikaa miehen työtilanne näytti siltä, että olisimme joutuneet muuttamaan vuodeksi Rovaniemelle. Onneksi tilanne muuttui ja vältyimme siltä! Huoh, en olisi ikinä halunnut kaupunkiin asumaan, hyvä että kestän…

Pakkanen kiristyy. Lunta on ollut kunnolla jo kauan. Revontulet ovat olleet harvassa, koska taivas on pysytellyt pilvessä suurimman osan menneistä viikoista.

Joulu lähestyy. Kuulin, että viidellä eurolla saisi valtion metsästä tienvarresta ottaa männyn joulupuuksi. Pitää vielä varmistaa miten se homma toimii. Hetan luontokeskuksessakin näytti mänty olevan joulupuuna. Vaikka näillä korkeuksilla on kuusiakin, toisin kuin pohjoisemmassa.

Joulupuu olisi mukava olla, vaikka ei minulla ole siihen koristeita. En pidä jouluaiheisista tavaroista.

Kävimme eilen valoisaan aikaan kelkalla parinkymmenen kilometrin lenkin Levin suuntaan. Oli suttuinen ilma, eikä kuvia tullut juuri otettua. Varsinkin kun valoisaa aikaa on täällä enää ehkä pari tuntia päivässä (pilvisäällä ei sitäkään), joten oli syytä keskittyä ajamiseen eikä jäädä kuppailemaan kairaan. Kaamos on juuri alkanut. Kuukauden saa nyt levätä auringolta rauhassa.

Toivomme, että saisimme toteutettua keväällä muutaman päivän kelkkaseikkailun…