Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.

Valmista (taas hetkeksi)

Kuva
Rauha on melko hyvin laskeutunut. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, posti löytää oikeaan laatikkoon, sähköliittymä on omissa nimissä ja kaikenlaiset viralliset paperit on täytetty ja toimitettu sinne minne pitääkin. Vanha talolaina on kuitattu pois ja kevät on täydessä vauhdissa.


Olen kulkenut metsissä ja rannoilla ja tuntenut hyvää oloa päivä päivältä enemmän. Hiljaisuutta. Stressin ja hankalien hoidettavien juttujen mukanaan tuoma hermostuneisuus alkaa olla poissa, ja tilalla on jälleen voimia ja luottamusta.

Tilanne alkaa tasoittua, toisin sanoen.


Kevät toi mukanaan lisää aihetta itsetutkiskeluun. Huomasin useammin kuin kerran, että stressaantuneena ja väsyneenä alan pelätä kaiken menevän mönkään. Ennen kaikkea minulla on tapana valita jokin yksittäinen murheen aihe, jota alan sitten paisutella mielessäni aivan hallitsemattomiin mittoihin. Ja kun se murhe jonain päivänä ratkeaa tai osoittautuu muutoin turhaksi, löydän heti seuraavan aiheen. Tätä ei tapahdu normaaliaikana, mutta kun…

Pääsiäisviikonloppu

Kuva
Pääsiäinen ei olisi voinut osua parempaan väliin. Kaikki kevään mittaan koetut mullistukset saatiin viime viikolla pakettiin, vanhan talon myyntiä myöden, ja on tuntunut todella hyvältä saada levätä muutama päivä aivan aivot narikassa. 
Ihaninta oli, että paras ystäväni puolisoineen olivat viikonlopun meillä kylässä. Vein ystäväni ratsastamaan Lapin Saagan tallille Leville. Hän sai ratsastaa Selja-nimisellä issikalla, minun ratsukseni valikoitui Paroni (alla kuvassa). 

Reissuun lähdimme oppaan lisäksi vain me kaksi, mikä oli todella mukavaa. Sohjoksi muuttuneen lumihangen vuoksi emme enää päässeet tunturiin, mutta ratsastimme metsässä ja metsäteillä Levin alueella. Kokeilimme laukkaakin, mutta töltti jäi kyllä parhaiten mieleen. Se tuntui niin hassulta, että meitä alkoi ihan naurattaa. Onneksi oli aamulla tullut valittua tukevat tissiliivit päälle!

Reissun jälkeen jäimme hetkeksi vielä paijaamaan ja katselemaan tallin hevosia. Metsäisessä tarhassa seisoskeli muuan kiharatukkainen tum…

Uusi koti

Kuva
Viime viikonlopulla muutimme. Vanhaan kotiin jäi vielä hieman tavaraa, ja siivous on vielä tekemättä, mutta vanhempieni suurella avustuksella saimme muuton jo paljon pidemmälle kuin olisin ikinä arvannut toivoa.

Kevään aikana on tapahtunut valtavasti, enkä voi sanoa, ettenkö istuisi tässä sohvalla nyt aika väsyneenä ja hämmentyneenäkin. Mutta myös hyvin onnellisena. Tuntuu, kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta, niin pitkältä, että olo on vähän pöllämystynyt.

Mutta samalla olo on kotoisa ja kasvavissa määrin levollinen.

Mukaan on mahtunut valtavasti tunteita, jotka väsymys ja stressikin tuovat pintaan. Yksi päällimmäisistä tunteista on ikävä - Sodankylään jäi monta ihmistä, joista on tässä viimeisen parin vuoden aikana tullut minulle tosi tärkeitä. Naapureita, työkavereita ja muita ystäviä. Olisin voinut ottaa monta ihmistä muutossa mukaani.

Ja vanhempien paluu etelään vahvistaa kaipuuta vielä tämän kaiken muun tunnemyräkän keskellä. Mutta elämä on joskus tällaista! Ilmeisesti…

OTA YHTEYTTÄ

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Minulle voit laittaa viestiä Instagramissa @jonna_saari