Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2019.

Millaista on arki Lapissa? Omat kokemukseni

Kuva
Sain Instagramin kautta pyynnön kertoa, millaista arki on Lapissa. Aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta päätin nyt tarttua härkää sarvista ja kertoa ainakin jotain olennaisimpia asioita omista kokemuksistani Lapin arjesta.

Taustaa sen verran, että olen asunut Lapissa pian viisi vuotta, ja näihin vuosiin on mahtunut elämää niin Utsjoen Karigasniemellä, Kittilän Tepastossa kuin Sodankylän Vaalajärvellä. Huomioida kannattaa sekin, että minulla ei ole lapsia, joten oma arkeni on senkin ansiosta varsin verkkaista. 
Jokainenhan saa varmasti Lapissakin tehtyä arjestaan sellaista kuin haluaa - kyllä täälläkin elämänsä voi täyttää vaikkapa aikataulutetuilla harrastuksilla ja shoppailulla (ainakin Kemi-Torniossa, Rovaniemellä ja netissä). Mutta koska ollaan kaukana suurista kaupungeista, niin kyllähän se arjessa väkisinkin näkyy. Tässä teemoittain joitakin omia kokemuksiani - jos herää kysymyksiä, voit kysyä lisää sivun alaosassa olevalla yksityisviestilomakkeella, ja voin tarvitta…

Kätkätunturilla

Kuva
Heräsin aamulla yhdeksältä. Mies oli lähtenyt töihin jo viideltä, kissa oli ulkona. Taivas oli pilvinen, ja päätin ottaa hitaan aamun (kuten niin usein ennenkin). Keittelin teetä mukillisen, sitten toisenkin, ja katselin Areenasta pari jaksoa Vera Stanhopea.

Ihanan hidas aamu. Minä rakastan näitä.

Pariin otteeseen satoi aivan järkyttävän kovin. Tuumin, että varmaan sähköt menevät, mutta eivät ne menneet. Kissa onneksi nukkui silloin jo parvella.

Sitten alkoi kirkastua.

Kello oli yksi, ja mietin, lähtisikö lenkille vai kauppaan. Sitten tuumin, että jos käyn kaupassa ja samalla jossain retkellä. Ensin mietin Särkitunturia, mutta ajattelin, että siellä on varmasti paljon väkeä. Niinpä päätin lähteä katsomaan Kätkätunturin Pahtakurua.

Ajelin auton Immeljärven taakse paikkaan, jonne kaverini oli neuvonut auton jättämään silloin kun käy Korkeaniemen laavulla. Siellä ei ollut ketään. Nousin ensin kävellen soratietä Korkeaniemen laavulle, ja laavua vastapäätä lähti piskuinen metsäpolku nousem…

Ikimuistoisimmat elämykseni Lapissa

Kuva
Juhannuksena Tenon laineilla veneessä istuessani tulin taas miettineeksi, miten uskomattomia elämyksiä olen Lapissa saanut kokea näiden vajaan viiden vuoden aikana. Suurimmasta osasta näitä kokemuksia on kiittäminen paikallisia, jotka alusta saakka ovat näyttäneet minulle Lapin ihmeitä, saaneet siten oloni tuntumaan tervetulleeksi ja auttaneet minua kotiutumisessa.

Päätin listata näitä elämyksiä oikein ylös, ainakin omaksi ilokseni ja toivottavasti jonkun muun inspiraatioksi.


Tietenkin koen itseni todella onnekkaaksi melkeinpä jokaisena hetkenä, jonka saan viettää Lapin luonnossa ja ihan vain omalla pihallanikin. Koen kiitollisuutta siitä, että saan ja voin elää todella harvaanasutulla alueella. Mutta nämä nyt listaamani hetket ovat sellaisia, että niiden ihmeellisyys on saanut sydämeni läikkymään oikein erityisen hurjasti. Näinä hetkinä olen joutunut kysymään itseltäni, voiko tämä olla tottakaan?

Tapahtumat ovat suurin piirtein aikajärjestyksessä. Ihmeellisyysjärjestykseen niitä on m…

Perjantai

Kuva
Kävin päivällä kylillä. Ruokakaupassa, kirjastossa, apteekissa, postissa. Nyt särkee pää.

Iltapäivän nokkaunien jälkeen kävin lenkillä, kuuntelin Radio Sodomaa ja ojasta lentoon lähti haapana.

Kävin uimassa ja tein pihalla kierroksen kameran kanssa.

Nyt lepoa. Rankka päivä.






Juhannuksen roadtrip ja veneretki Tenolla

Kuva
Lauantaina aamulla vanhempani lähtivät siskon lasten kanssa takaisin kohti etelää. Mietimme miehen kanssa hetken aikaa, mitä tekemistä keksisimme viikonlopulle, ja päätimme lähteä appiukkoni luo Utsjoelle. Puhelinsoiton ja puolen tunnin pakkailujen jälkeen auto starttasi ja otimme ensimmäiseksi suunnan kohti Hettaa.

Matkalla tajusimme, että oli juhannuspäivä. Hetassa ei pääsisi kauppaan, ja olimme lähteneet reissuun pelkän aamupalan voimin. Onneksi Hetassa oli kahvila (Café Korulaakso) auki, menimme sinne ja söimme hyvät pullat kahvin kera.

Vettä satoi ihan kunnolla.


Hieman ennen Norjan rajaa on tien vieressä iso rakennus, jossa on kauppa ja ravintola. Se oli auki, ja siellä oli paljon ihmisiä. Lähinnä siellä oli norjalaisia ostamassa hirveät määrät kaljaa ja lihaa - ei vissiin ollut pelkoa, että tullilla joku valvoisi. Myös ulkomaalaisia karavaanareita ja pyöräilijöitä oli paljon liikkeellä.

Me tilasimme ruokaa, mies kebabin ja minä hampurilaisen. Niillä eväin olikin hyvä jatkaa matk…

Kanoottiretki hiekkasaarelle

Kuva
Juhannusviikonloppuna tehtiin isän kanssa kanoottiretki läheiselle pienelle saarelle, joka pajupensaita lukuun ottamatta on pelkkää ihanaa hiekkaa. Isältä saatu inkkarikanootti olikin ollut vesillä viimeksi vuosia sitten - täällä Ounasjoella. Sodankylä-vuosien aikana se ei päässyt vesille kertaakaan. Se tuntui ikävältä. Melkein aistin, kuinka pitkästynyt se oli kölliessään pitkällään kuntalla, odottaessaan uutta reissua.

Muuton jälkeen olin putsannut kanootin liinalla ja jättänyt sen odottamaan uusia seikkailuja vielä pieneksi hetkeksi.

Nyt se hetki koitti.


Tuntui hyvältä, kun kanootti lipui pitkästä aikaa vesille. Taivaalta tihutti vettä, ja sää oli veitsellä leikattavan harmaa ja märkä, täynnä happea. Pitkän tauon jälkeen olo oli aluksi kiikkerä, mutta kun liikkeelle päästiin, oli siinä mukava olla.


Lähdimme ylävirtaan. Muita juhannuksenviettäjiä ei näkynyt, vain hiljaisia mökkejä. Erämaakin oli hiljaa. Tuntui hienolta lipua sen halki.

Sitten saavuimme hiekkasaarelle.


Saarella menim…

OTA YHTEYTTÄ

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Minulle voit laittaa viestiä Instagramissa @jonna_saari