Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2019.

Kuvia pinnan alta

Kuva
Siskoni mies vinkkasi minulle Kuopiosta salaisen pienen lammen, jossa on todella kirkas vesi. Lampea on vaikea lähestyä, mutta tänään olin siellä jo toista kertaa viikonlopun aikana. Paikka on kertakaikkiaan paratiisi.


Lammessa on niin paljon kasveja ja kaloja, että tuntuu kuin olisi akvaariossa.


Vesi on helteiden ansiosta tosi lämmintä. Näin kauniiseen paikkaan kyllä menisin paljon kylmemmälläkin.


Tänään vietin vedessä parisenkymmentä minuuttia.


Kiertelin ja kaartelin kuvaamassa kaloja ja kasveja ja nauttimassa siitä tunteesta, kun vesi viilentää ja kannattelee. Se tuntuu melkein kuin lentäisi, kun alla on vieläpä niin kaunis maisema.


Ensimmäistä kertaa snorklausretkilläni kohtasin myös hauen. Otus oli ehkä 30-40 senttiä pitkä ja vietti tovin alapuolellani ihmetellen kuka olen. Hauki on alla kuvassa keskellä.


Huomenna siirrymme Saloon. Minulla on sieltäkin seudulta mielessä parikin kirkasta vettä, joissa haluan lomani aikana käydä.


Lomapäiviä Kuopiossa

Kuva
Ajelimme toissapäivänä mieheni kanssa siskoni luo tänne Vehmersalmelle. Tästä olisi pian tarkoitus jatkaa matkaa Saloon, mutta tämä viikonloppu vietetään täällä.

Eilen illalla olimme mieheni, siskoni ja hänen miehensä kanssa Kuopio Rockissa. Siellä esiintyi Beast in Black, jota itse menin aivan ensisijaisesti katsomaan. Pääsimme hyvin lähelle lavaa, kun menimme sinne paikoillemme jo tuntia ennen keikkaa. Keikka oli värisyttävän hyvä. Välillä piti kuunnella oikein silmät kiinni ja nauttia.


Keikan jälkeen meille sattui aivan uskomaton juttu. Olimme kävelemässä Väinölänniemestä keskustaan, ja olimme juuri ohittamassa kirkkoa, kun meitä vastaan kadulla kipitti liito-orava. Se oli aivan käsittämätöntä. Pakko siis mainita, että meitä oli neljä ja olimme kaikki selvin päin. Orava yritti hädissään päästä jonnekin suojaan ja kipitti aivan meidän jalkoihimme - se kiipesi melkein mieheni kengän päälle. Näimme aivan selvästi, mikä se oli -  ja että se ei todellakaan ollut tavallinen orava. Pian o…

Onko Lappiin helppo kotiutua?

Kuva
Minulta on monesti kysytty, oliko Lappiin helppo kotiutua ja miten kotiutuminen omalta kohdaltani sujui. Oliko ystäviä helppo saada? Miten paikalliset suhtautuivat? Miten siitä selviää, että tukiverkko jää kauas etelään?

Nämä ovat kaikki hyviä kysymyksiä, mutta vaikeita ja siinä mielessä kovin henkilökohtaisia, että jokainen meistä varmasti kokee nämä asiat omalla tavallaan. Lappi on myös iso alue, joten tunnelma eri paikoissa on varmasti erilainen. Kerron  nyt kuitenkin, millaisia omat alun kokemukseni olivat.

Tämä teksti onkin sitten melkoista ajatusvirtaa. Tiivistys löytyy jutun lopusta.


Tämä blogihan on jo niin vanha, että kelaamalla takaisin syksyyn 2014 löytyvät postaukseni muuton ajoilta. Silloin en kuitenkaan kamalasti avannut tuntemuksiani, kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että melkein kaikki energia meni uuden käsittelemiseen. Harmittaa, ettei tuosta ajasta tullut otettua kuvia juuri yhtään. Siinäpä eka vinkki: ikuista muuttosi! Niihin tunnelmiin haluat varmasti palata …

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 7: Introvertin tunnustukset

Kuva
En ole muistaakseni koskaan edes kuvitellut olevani ekstrovertti. Monet kerrat olen esittänyt ekstroverttia, nykymaailmassa semmoinen taito on ilmeisesti hyvä osata. Itse osaan sen vaihtelevalla menestyksellä, nykyään paljon paremmin kuin parikymppisenä, vaikka nykyään tarvitsen sitä huomattavasti harvemmin.

Vaikka olen pitänyt itseäni introverttina koko aikuisikäni, en ole koskaan tullut sen suuremmin ajatelleeksi sitä tai perehtyneeksi siihen, mikä kaikki minussa oikeastaan sillä selittyykään. Olen pitänyt itseäni ihmisarkana sekä ihmisten ja tilanteiden suhteen ehkä jotenkin erityisen herkkänä, ymmärtämättä monien asioiden selittyvän yksinkertaisesti sillä, että olen introvertti.

Nyt minulla on iltalukemisena Introvertit-kirja, ja se on avannut minulle uusia näköaloja itseeni.

Kouluajoista Yksi asia, jonka olen tässä ymmärtänyt, on se, miksi rakastin lukiota mutta suorastaan vihasin ammattikorkeakoulua. Lukiossa ei ollut yhtenäistä luokkaa, vaan opiskelimme yksilöinä. Porukkaa, joh…

Seitoja, saivoja ja iltaretki Vuontisjärvelle

Kuva
Kävin perjantaina kahden ystävän ja heidän koiriensa kanssa oikean pakanakierroksen, kun vierailimme saivoilla ja seidoilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Äkässaivo, kirkasvetinen järvi, ja sen vieressä oleva valtava siirtolohkare, Seitapahta.

Rengasreitin pituus on kolme kilometriä, ja sen varrelle jäävät Äkässaivon ja Seitapahdan lisäksi muun muassa kota sekä kaunis Peurakoski.









Seuraavaksi laumamme jakautui aikataulusyistä, ja jatkoimme hieman pienemmällä porukalla kohti Pakasaivoa. Olin kartalta katsellut, että Äkässaivolta Pakasaivolle näyttäisi johtavan aika suora reitti periferian halki. Jokin ylioptimismi minussa oli toivonut, että tie olisi jopa päällystetty, mutta sehän olikin käytännössä koko matkalta karkeaa soraa, hyvä ettei metsäautotietä. Onneksi olimme liikkeellä kunnollisella autolla, ja matka taittui onnistuneesti, joskin hitaasti minun ajaessani ja kaverin lukiessa karttaa vieressä.

Pakasaivon P-paikalla oli muutama auto, mutta kaikkein suurin lapsilauma tuli luojan kiit…

Yö Ounasjoella

Kuva
Illalla myöhään päätin mennä riippumattoon nukkumaan. Luin hetken aikaa kirjaa, ja kissa kävi rapistelemassa riippumaton alla. Se kysyi, voisinko vielä käydä päästämässä sen sisälle, mutta sanoin, etten jaksa enää nousta. Kissa kiehnäsi leukaansa crocseihini, piehtaroi varvikossa ja yritti olla kaikin tavoin söpö ja mieliksi, jotta saisi palvelua, mutta kohta se sitten luovutti.

Pian tuli uni. Riippumatossa oli ihana olla, maailma oli hiljainen ja olo oli pehmeä ja lämmin. Kuulin kurkien huutoja ja nukahdin niihin.

Kahden jälkeen heräsin kuitenkin viluun. Tuntui, että oli aivan liian kylmä, pakko olisi nousta ylös ja mennä sänkyyn. Yritin asentoa vaihtamalla löytää lämpöä, mutta ei se onnistunut. Niinpä nousin.

Pussista pois päästyäni minua vastassa oli maailman ihanimpia näkyjä kello 2:30.






Aurinko leijui Ounasjoen yllä, joki oli täysin tyyni ja maailma aivan epätodellisen hiljainen. Hain kameran sisältä ja vietin rannalla hetken kuvaillen ja katsellen. Edes käki ei kukkunut.

Tovin jä…

OTA YHTEYTTÄ

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Minulle voit laittaa viestiä Instagramissa @jonna_saari