Tekstit

Kuvailua Kultalähteessä

Kuva
Salon Kiikalassa oleva suojeltu Kultalähde on hieno paikka, jonne on tullut vuoden sisään palattua jo useita kertoja. Lähteessä uiminen on kielletty ja nyt kun asiaa ajattelen, niin ei kyllä olisi muutenkaan ehkä viisasta uida vanhassa uhrilähteessä – kuka tietää mikä henki siellä elää. En Lapissakaan uskalla enkä halua uhrilähteissä uida.

Mutta, Kultalähteen rannat ovat niin äkkisyvät, että rannalta kykkimällä on mahdollista ottaa pinnanalaiskuvia painamalla vain kameran veden alle. Tällä kertaa mukanani oli ensimmäistä kertaa parempi kamerani, jonka olin laittanut kuvauspussiin ja pääsin näkemään millaista kuvaa sillä Kultalähteestä saa.

Sää oli valitettavasti pilvinen, ja lähde sijaitsee lisäksi korkean metsän keskellä, joten missään valokylvyssä ei näitä kuvauksia päässyt tekemään. Ehkä jos menisi aurinkoisen päivän keskipäivällä niin se voisi onnistua.

Muutamia hyviä kuvia tuli kuitenkin.







Alla olevassa kuvassa pohjan kivet näyttävät hehkuvan melkein ihmeellisen vihreinä. Liekö j…

Muistoja ja mietteitä Teijolta

Kuva
Viime viikolla vietimme hiihtolomaa etelässä. Siellä oli jo täysi kevät, voi iesus että teki hyvää päästä sinne vihreiden sammalien, virtaavien jokien ja auringonvalon keskelle edes muutamaksi päiväksi.

Ihaninta oli todeta että siellä on kaikki kuten ennenkin.

Kävimme mieheni ja vanhempieni kanssa yhtenä päivänä Teijolla lounaalla. Lounaspaikka oli tuttu, minun tuli käytyä siellä siskoni kanssa tosi usein silloin kun vielä asuin Salossa. Lounas oli yhtä hyvä kuin ennenkin ja Teijon tunnelma oli ennallaan – kansallispuisto ei ainakaan minun huomatakseni ole muuttanut kirkonkylän elämänmakuista tunnelmaa turistien myötä. Telakalla korjattiin lossia ja arjen rattaat pyörivät niin että se oli helppo aistia.


Katselin lounasravintolan ikkunasta ulos, jossa joki virtasi suurien puiden lomasta tummana kuten aina ennenkin. Työmiehet siirtyivät lounaspaikalta takaisin työmaalleen viereiselle telakalle samalla, kun uudet työmiehet saapuivat työmaalta syömään.

Muistan ne hetket vuosien takaa, kun…

Torstai

Kuva
Toissailtana oli upea tähtitaivas. Kävin lenkillä kuten joka ilta. Kotiin tullessa, koska oli kuitenkin suhteellisen lämmin, hain kameran jolla nappasin tiehaarasta muutaman taivaskuvan. Tähtitaivasta on jotenkin niin ihana kuvata. Pitkällä valotusajalla saa nauttia yksinkertaisesti taivaan katselusta samaan aikaan kun kamera hoitaa kuvaamisen.

Kissakin hiipi hiljaa kaveriksi, mutta ei tohtinut pysyä paikoillaan, siksi hän näyttää kuvassa haamulta.


Kuuntelin kävellessäni Nightwishin uutta Noise-kappaletta samalla kun katselin tähtiä. Kappaleen sanat ovat hyvin puhuttelevat ja pakottavat ajattelemaan. Paljonko itse tulee tuijotettua mustaa peiliä, vuodettua pikseleitä ja annettua elämästään tilaa pelkälle digitaaliselle kopiolleen?


Eilen illalla taivas oli pilvessä. Lenkillä on silti aina mukava käydä.

Minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli mennä kokeilemaan lumihangen syvyyttä ihan henkilökohtaisesti. Tänään lounastauolla kömmin metsään – konttasin lumihangen päällä niin se kantoi – j…

Tiistai

Kuva
Viime yönä tulivat kolmenkympin pakkaset. Ensi yö vaikuttaa olevan samanlainen. Päivän kirkas auringonpaiste muuttui iltapäivän pinkkiin taivaaseen. Nyt maailma on sininen ja tunne on, että pakkanen kirii. 
Valoisaa tulee nykyään kahdeksan jälkeen ja pimeää puoli viiden jälkeen. Päivä on siis aika pitkä jo.

Toipuminen etenee hiljakseen mutta hyvin. Illat ja liikkeet ovat hitaita ja hiljaisia, mutta silti viikko tuntuu menevän nopeasti. Öisin ei tarvitse enää juurikaan herätä kääntääkseen kylkeä, ja ajatus kulkee päivisin suht normaalisti.
En pääse kunnolla vielä lintulaudalle, koska polku on tuiskunnut umpeen. Niinpä laitan heille siemeniä vatiin kinoksen päälle. Hyvin osaavat siitäkin omansa hakea niin tiaiset kuin punatulkut, oravat ja harakatkin.

Siemenvatia täyttäessä en malta olla tarjoamatta muutamaa siementä myös suoraan kädestä. Tuntuu niin arvokkaalta kun pikkuiset tulevat murkinaa hakemaan. Monesti mietin, tuntevatko ne varpaissaan lämpöä sen pienen ohikiitävän hetken ajan,…

"Pysynyt päätöksessään"

Kuva
Kolmen pimeän lumisadepäivän jälkeen tämä aamu valkeni kirkkaana, ja päivällä aurinko paistoi kuin kevättalvella ainakin. Julistettakoon siis kevättalvi alkaneeksi. Tunnin, parin ajan paistoi päivänsäde jopa sisälle taloon saakka – ensimmäinen kerta tänä vuonna.

Viikonlopun lumipyryt sekä hirveä tuuli ja tuiverrus peittivät kaikki pihan polut. Mies sai vain vaivoin yksinään pidettyä parkkipaikan auki niin, että autoilla pääsee edelleen pihaan ja pihasta pois. Katollekin hän kiipesi lunta pudottamaan, kun ei uskallettu ottaa riskiä, vaikka talon myyjä sanoikin, että talo on niin vankka ettei katolta lunta tarvitse pudotella.

Lunta on nyt ennätysmäärä, virallisesti yli metrin, monin paikoin enemmänkin.


Syy miksi miehen piti nyt selvitä lumitöistä yksinään on se, että minä olen toipilas. Enkä mikään flunssatoipilas. Olin nimittäin perjantaina sterilisaatioleikkauksessa Lapin keskussairaalassa. Koin elämäni ensimmäisen nukutuksen, ja nyt on kolme pienenpientä reikää vatsassa, siististi yh…

Valoisa päivä

Kuva
Tänään aurinko näkyi ensimmäistä kertaa kunnolla pihalle. Sitä ei voinut olla huomaamatta, ja säteet olivat kirkkaat, vaikkakin oranssit. Ne värjäsivät lumihankea ja koivuja oransseiksi ja saivat ne hohtamaan. Linnutkin näyttivät kuin sädehtivän auringossa.


Pidin lounastauollani muutaman minuutin happihyppelyhetken jäällä. Hanki kantoi hyvin, kun seurailin omia lumikenkäjälkiäni ja miehen kelkanjälkiä.


Rantatörmällä paistava aurinko näkyi kauneimmillaan.


Linnut kärkkyivät pähkinöitä ja istahtivat välillä kameran päälle niitä vaatimaan.


Päivä on jo yllättävän pitkä. Pari viikkoa sitten tilanne oli aivan erilainen. Nyt valo alkaa lisääntyä yhdeksän jälkeen aamulla, ja hämärää tulee vasta neljän maissa.


Suunnittelemme etelänmatkaa hiihtolomaviikolle. Ihana ajatus päästä nauttimaan etelän keväästä helmikuun puolivälissä! Kissallekin järjestyi jo paras mahdollinen hoitaja, mikä on kaikkein tärkeintä, koska ihana loma onnistuu vain jos tietää varmaksi että kissalla on kotona asiat hyvin.

Il…

Aurinko

Kuva
Eilen kiiri pihapiiriin ihan oikeita auringonsäteitä. Ne muuttivat korkeiden kuusten latvat oransseiksi. Eipä ole moista näkyä aikoihin saanut nähdä.



Kävelin rantaan katsomaan, näkyykö aurinkoa suoraan. Ja näkyihän se, juuri ja juuri, kuvaan ei tosin näyttänyt juurikaan ikuistuvan. Mulla oli miehen isot lenkkarit jalassa ja meinasin liukastua takapuolelleni, kun niissä ei ollutkaan lumisen rinteen edellyttämää pitoa.


Vein linnuille päivän pähkinäannoksen samalla.



Kohta taivas vetäytyikin pilveen ja on siinä edelleen.

Lunta tuli toissayönä kymmenisen senttiä. Onneksi en silloin mennyt riippumattoon, olisin herännyt kinoksen alta. Eilen illalla saatiinkin tehdä taas lumitöitä. Television sääennusteen mukaan meillä on nyt metri lunta. Mietin, pitäisikö sitä pudotella jo katolta. Muut eivät näytä pudottelevan ja rakennuksen pitäisi olla kyllä vankkaa tekoa, mutta jotenkin metri tiivistä lunta katolla tuntuu hiukan epäilyttävältä.

Kylän keskustassa ollut iso ja aikoja sitten hylätty kummit…

Pinkkejä taivaita

Kuva
Heti kaamoksen päätyttyä luonto on alkanut täyttyä väreillä. Oranssi ja pinkki ovat vallanneet valoisan ajan taivaat.


Kävin päivällä happihyppelyllä ulkona ja valokuvasin taivasta ja rantakoivuja. Ketään muuta ei näkynyt eikä kuulunut olevan liikenteessä, mutta pihan lumihanki on aivan täpötentäynnä pupun jälkiä.


Linnut kyllä viipottivat tuttuun tapaansa lintulaudalla. Näinä aikoina on kamalan tärkeää, että tarjolla on ruokaa aina edes jonkinlaista. Minulla on siemenien lisäksi lintulaudalla aina talipötköt ja talipalloja. Päivisin vien sinne pähkinöitä, mutta ne ovat niin suosittuja että katoavat nopeasti. Kädestä tarjoamani tusina pähkinää katosivat parempiin nokkiin sekunneissa.


Kissa seurailee pihan elämää pakkasten paukkuessa mieluiten ikkunan takaa. Välillä se pyytää ulos ja maksimissaan viiden minuutin päästä taas jo takaisin sisälle.


Pakkasta on kymmenisen astetta – jos illalla ei ala lumipyry, voisin tänä yönä kokeilla riippumattoa. Ehkä.


Hiljaisia aikoja vielä eletään. Kuite…

Päivä pitenee

Kuva
Juuri kun olin arvellut kokeilla riippumatossa nukkumista ensi yönä, niin eiköhän sieltä jostakin Tuonelan tuolta puolen valuneet päälle parinkympin pakkaset. Koko päivän on pakkanen paukkunut nurkissa, edelleenkin on viisitoista astetta. Voisin kokeilla mattoon mennä korkeintaan kymmenessä asteessa, niin monta vällyä alla ja päällä, että varmasti on mukava.

Ja jos ei ole sittenkään mukava, niin onneksi koti lämpimine peteineen ja kehräävine kissoineen on vain muutaman askeleen päässä.

Valoisa aika pitenee nyt ilmeisesti melkein vartin päivässä. Se on ihan käsittämätön tahti. Ja vaikutuksen on huomannut jo. Keskipäivissä on nykyään täydellisen kooman sijaan ripaus toivoa.

Katselin toiveikkaana kuvia aiempien vuosien tammikuilta. Tammikuiden lopuilla on ollut oikeasti aurinkoista. Siis kirkkaita, valkoisia, pistäviä auringonsäteitä. Sellaista oikeaa valoa, joka ei ole enää pelkkää punaista hehkua horisontissa.

Iso jänis liikkuu meidän pihalla öisin ja laskee papanan sinne, toisen tänne…

Vuoden ensimmäinen retki

Kuva
Vuoden ensimmäinen retki ja samalla koko talven ensimmäinen kunnon lumikenkäretki vei tällä kertaa Puljutunturille. En olisi parempaa vaihtoehtoa osannut kuvitellakaan, sillä Puljutunturi on ehdottomasti yksi lempipaikoistani koko Lapissa. Täällä on tullut käytyä niin monta kertaa sekä yksin että rakkaiden kanssa, että olen jo pudonnut laskuista.

Tällä kertaa kuljin tunturissa yksin – kunhan tarvoin ensin reitin itselleni umpihankeen – ja sain kokea siellä aivan ihania retkihetkiä. Olen todella onnellinen siitä, että tämä paikka on olemassa, että se on juuri sellainen kuin se on ja että olen löytänyt sen.


Lähdimme reissuun mieheni kanssa perjantaina päivällä. Moottorikelkka oli pakattuna matkaan – mieheni aikoi käydä ajelemassa sillä aikaa, kun minä nousisin tunturin rinnettä kauramoottorilla. Kuusi talvea Lapissa ovat opettaneet minulle, että vaikka moottorikelkat ovat hauskoja, olen aivan liian pihi pitämään omaa kelkkaa. Rakastan lumikenkiäni, joihin ei niiden hankinnan jälkeen ole…

OTA YHTEYTTÄ

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Minulle voit laittaa viestiä Instagramissa @jonna_saari