Tekstit

Onko Lappiin helppo kotiutua?

Kuva
Minulta on monesti kysytty, oliko Lappiin helppo kotiutua ja miten kotiutuminen omalta kohdaltani sujui. Oliko ystäviä helppo saada? Miten paikalliset suhtautuivat? Miten siitä selviää, että tukiverkko jää kauas etelään?

Nämä ovat kaikki hyviä kysymyksiä, mutta vaikeita ja siinä mielessä kovin henkilökohtaisia, että jokainen meistä varmasti kokee nämä asiat omalla tavallaan. Lappi on myös iso alue, joten tunnelma eri paikoissa on varmasti erilainen. Kerron  nyt kuitenkin, millaisia omat alun kokemukseni olivat.

Tämä teksti onkin sitten melkoista ajatusvirtaa. Tiivistys löytyy jutun lopusta.


Tämä blogihan on jo niin vanha, että kelaamalla takaisin syksyyn 2014 löytyvät postaukseni muuton ajoilta. Silloin en kuitenkaan kamalasti avannut tuntemuksiani, kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että melkein kaikki energia meni uuden käsittelemiseen. Harmittaa, ettei tuosta ajasta tullut otettua kuvia juuri yhtään. Siinäpä eka vinkki: ikuista muuttosi! Niihin tunnelmiin haluat varmasti palata …

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 7: Introvertin tunnustukset

Kuva
En ole muistaakseni koskaan edes kuvitellut olevani ekstrovertti. Monet kerrat olen esittänyt ekstroverttia, nykymaailmassa semmoinen taito on ilmeisesti hyvä osata. Itse osaan sen vaihtelevalla menestyksellä, nykyään paljon paremmin kuin parikymppisenä, vaikka nykyään tarvitsen sitä huomattavasti harvemmin.

Vaikka olen pitänyt itseäni introverttina koko aikuisikäni, en ole koskaan tullut sen suuremmin ajatelleeksi sitä tai perehtyneeksi siihen, mikä kaikki minussa oikeastaan sillä selittyykään. Olen pitänyt itseäni ihmisarkana sekä ihmisten ja tilanteiden suhteen ehkä jotenkin erityisen herkkänä, ymmärtämättä monien asioiden selittyvän yksinkertaisesti sillä, että olen introvertti.

Nyt minulla on iltalukemisena Introvertit-kirja, ja se on avannut minulle uusia näköaloja itseeni.

Kouluajoista Yksi asia, jonka olen tässä ymmärtänyt, on se, miksi rakastin lukiota mutta suorastaan vihasin ammattikorkeakoulua. Lukiossa ei ollut yhtenäistä luokkaa, vaan opiskelimme yksilöinä. Porukkaa, joh…

Seitoja, saivoja ja iltaretki Vuontisjärvelle

Kuva
Kävin perjantaina kahden ystävän ja heidän koiriensa kanssa oikean pakanakierroksen, kun vierailimme saivoilla ja seidoilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Äkässaivo, kirkasvetinen järvi, ja sen vieressä oleva valtava siirtolohkare, Seitapahta.

Rengasreitin pituus on kolme kilometriä, ja sen varrelle jäävät Äkässaivon ja Seitapahdan lisäksi muun muassa kota sekä kaunis Peurakoski.









Seuraavaksi laumamme jakautui aikataulusyistä, ja jatkoimme hieman pienemmällä porukalla kohti Pakasaivoa. Olin kartalta katsellut, että Äkässaivolta Pakasaivolle näyttäisi johtavan aika suora reitti periferian halki. Jokin ylioptimismi minussa oli toivonut, että tie olisi jopa päällystetty, mutta sehän olikin käytännössä koko matkalta karkeaa soraa, hyvä ettei metsäautotietä. Onneksi olimme liikkeellä kunnollisella autolla, ja matka taittui onnistuneesti, joskin hitaasti minun ajaessani ja kaverin lukiessa karttaa vieressä.

Pakasaivon P-paikalla oli muutama auto, mutta kaikkein suurin lapsilauma tuli luojan kiit…

Yö Ounasjoella

Kuva
Illalla myöhään päätin mennä riippumattoon nukkumaan. Luin hetken aikaa kirjaa, ja kissa kävi rapistelemassa riippumaton alla. Se kysyi, voisinko vielä käydä päästämässä sen sisälle, mutta sanoin, etten jaksa enää nousta. Kissa kiehnäsi leukaansa crocseihini, piehtaroi varvikossa ja yritti olla kaikin tavoin söpö ja mieliksi, jotta saisi palvelua, mutta kohta se sitten luovutti.

Pian tuli uni. Riippumatossa oli ihana olla, maailma oli hiljainen ja olo oli pehmeä ja lämmin. Kuulin kurkien huutoja ja nukahdin niihin.

Kahden jälkeen heräsin kuitenkin viluun. Tuntui, että oli aivan liian kylmä, pakko olisi nousta ylös ja mennä sänkyyn. Yritin asentoa vaihtamalla löytää lämpöä, mutta ei se onnistunut. Niinpä nousin.

Pussista pois päästyäni minua vastassa oli maailman ihanimpia näkyjä kello 2:30.






Aurinko leijui Ounasjoen yllä, joki oli täysin tyyni ja maailma aivan epätodellisen hiljainen. Hain kameran sisältä ja vietin rannalla hetken kuvaillen ja katsellen. Edes käki ei kukkunut.

Tovin jä…

Retkiviikon laiska ilta

Kuva
Tällä viikolla on tullut käytyä joka ilta jossain. Ihania hetkiä on tullut koettua Puljutunturilla, Syväjärvellä, Kuerlinkoilla ja Saivojärvellä - joko yksin tai hyvässä seurassa.

Tänään laiskottaa, ja aionkin täydellisen hyvällä omallatunnolla pitää laiskotteluillan. Saatan sentään lenkillä käydä, mutta en välttämättä edes sitä. Ehkä vain katselen telkkaria, napostelen ja ihailen ikkunasta, että onpa siellä hieno ilma!

Eilen illalla meni pitkäksi, mutta se ei haitannut onneksi mitään. Näin pitkästä aikaa ystävääni Minttua ja kävimme yhdessä retkellä Kuerlinkoilla ja Saivojärvellä.


Meillä oli retkikaverina Mintun ihanan suloinen Rocky-koira. Hänelle olisi pitänyt heittää keppiä tai käpyä jatkuvalla syötöllä, pari kertaa hän antoi kävyn minulle suoraan kämmenelle, että heitä nyt.

Aurinko paistoi, ja Kuerlinkoilla riitti paljon ihmeteltävää. Tällä kertaa väkeä oli myös joen toisella puolella, laavulla tulistelemassa.




Retken jälkeen oli ihana ajella pienen matkaa eteenpäin ja pulahtaa ra…

Ahvenia

Kuva
Lähdin tänään töiden jälkeen ystävän kanssa järvelle uimaan. Oli pitkästä aikaa oikeasti lämmin päivä, ja aurinko paistoi. Lapin kesästä pitää ottaa kaikki irti niin kauan kuin sitä kestää.

Ranta oli yksin meidän, ja vesi paljon kirkkaampaa kuin mitä muistinkaan. Parin uintikierroksen jälkeen painoin pään veden alle ja tutkin pohjaa. Siellä näkyi iso viehe, johon en uskaltanut koskea, koska siinä oli valtavat terävät koukut. Pitäisi ensi kerralla ottaa jotain kättä pidempää mukaan ja käydä nappaamassa se pois sieltä.

Jatkoin matkaa. Yhtäkkiä huomasin, että kaikkialla oli aivan valtavasti ahvenia. Kalat olivat pienehköjä, lapsia vasta, ja ne kaikki tuijottivat minua. Tiedättehän ahvenen ilmeen, kun se mulkoilee olkansa yli yläviistoon arvioivalla, ellei jopa hieman arvostelevalla katseella, päästä varpaisiin.

Ahvenia oli pohjalla joka suunnassa niin kauas kuin silmä kantoi. Otin paljon kuvia, mutta niistä vain kaksi onnistui edes välttävästi. Järven pohjasta nousi höttöä, ja vedenalais…

Hitaita päiviä, päivä 7 (ja ensimmäinen yö riippumatossa)

Kuva
Niinpä ollaan tultu päivään numero 7.

On maanantai.

Menin eilen illalla nukkumaan riippumattoon ensimmäistä kertaa ikinä. En itse asiassa muista, milloin olisin viimeksi nukkunut ulkona ylipäänsä. Onkohan siitä yli vai alle 10 vuotta?

Tuuli puhalsi kovasti, ja oli valoisaa. Minulla oli riippumatossa mukanani sängystä lämmin peitto ja pieni tyyny, ja alla solumuovipatja ja sen lisäksi vielä riippumaton alapeitekin oli paikoillaan. Ja sääskiverkko. Tarppia ei tarvinnut eikä voinut laittaakaan, koska varmaan olisi Ounasjoen puhuri repinyt sen yöllä palasiksi.

Nukahdin joskus yhdentoista jälkeen. Yhden aikaan heräsin, kun oli pakko lähteä hyyssäkässä käymään. Maailma oli aivan tuuleton ja äänetön, todella kaunis ja ihana. Sääskiäkään ei ollut.

Mielestäni muutoin kyllä nukuin koko yön, heräten vain silloin tällöin kylkeä kääntämään. Siinä liikkuessa sai olla tarkka, että solumuovi pysyi hyvin alla. Muutoin alkaisi palella.

Ei minulla kylmä ollut, ja yö oli hiljainen, kuten ne näillä seudui…

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Voit kirjoittaa minulle yksityisviestin.

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *