Tekstit

Kiitollisuudesta

Kuva
Elämän edetessä olen saanut tutustua monenlaisiin ihmisiin ja kuullut mitä erilaisimmista ihmiskohtaloista. Viimeisten vuosien aikana on kiitollisuus nostanut päätään arkisissa tuntemuksissani tavalla, jota en ole aiemmin osannut kokea. Olen oppinut arvostamaan asioita, joita ennen tapasin pitää itsestäänselvyytenä.

Aamutelevisiossa juontaja taivasteli haastateltavalta, että ihan joka päiväkö pitäisi jaksaa olla kiitollinen. Siinäpä vasta onkin sellainen ajatus, johon varmasti jokaisen meistä olisi hyvä tarttua. Ilman kiitollisuutta ei voi olla kovin perustavanlaatuista hyvää oloa - jos ei osaa olla mistään kiitollinen, ei voi olla myöskään onnellinen. Jatkuva paremman ja enemmän havittelu ja omistamisesta kynsin hampain kiinni pitäminen on tie pelkkään tyytymättömyyteen, sillä koskaan emme voi saada kaikkea ja mitä saammekin, voimme milloin tahansa menettää.

Luonnon tarjoamassa hiljaisuudessa kiitollisuuden ääni on helpompi kuulla, ainakin, jos sitä pysähtyy kuuntelemaan. Ja koska el…

Kuvauspäivä Vuotson kanavalla ja Muteniassa

Kuva
Joskus elämässä tulee vastaan sellaisia hetkiä, että ei voi kuin huokaista syvään ja miettiä, kuinka ihmeessä sitä on näinkin upeaan paikkaan ja tilanteeseen ajautunut. Minulle yksi näistä hetkistä tuli eilen, kun sain nauttia Lapin avaruudesta, upeasta syyssäästä ja mykistävän hienoista maisemista hyvässä seurassa Pohjois-Sodankylässä. Taisin jossain vaiheessa päivää todeta, etten olisi muutama vuosi sitten osannut edes haaveilla mistään tällaisesta.


Olin lupautunut mieheni kanssa valokuvauksiin, joissa otettiin kuvia Pohjois-Sodankylän matkailuyhdistykselle, Visit Sompiolle. En siis ollut itse kuvaamassa, vaan olin mukana kuvissa.

Tapasimme seurueemme kanssa Vuotsossa aamulla. Siitä lähdimme venerantaan, josta suuntasimme Vuotson kanavan laineille kohti Lokan tekoallasta. Matkan varrella pysähtelimme kuvaajan valitsemissa paikoissa valokuvaamassa erilaisia aktiviteetteja, joita Sompiossa voi ja kannattaa syksyisin tehdä.

Seurueemme pakkautui suuren tavaramäärän kanssa kahteen jokive…

Syysterveiset

Kuva
Syksy ja ruska ovat täydessä vauhdissa täällä Sodankylän tuulisissa kiveliöissä. Olemme syksyä vasten laittaneet laavua kuntoon niin, että toimme sinne kunnon penkit. Nyt siellä on aivan mahtava viettää aikaa, kun on tilaa olla ja istua, kuunnella joen solinaa ja nauttia metsän tunnelmasta. Se on ihana, oma piilopaikka.


Ruskan värit ovat vallanneet pihamaan. Punaista ja keltaista on kaikissa eri sävyissä. Sininen taivas ja keltaiset lehdet ovat ihana yhdistelmä. Nyt parina yönä olen nähnyt myös tähtitaivaan ensimmäistä kertaa kevättalven jälkeen. Revontuliakin on ollut, mutta en ole valvonut niin, että olisin niitä vielä tullut nähneeksi.



Joessa on valtavan paljon pieniä kaloja. Yhtenä päivänä seurailin, kun kalat uivat vastarannan vesirajassa akanvirran suuntaisesti ylävirtaan. Kaloja tuli koko ajan lisää ja lisää, jatkuvana virtana aina vain uusia kaloja. En tiedä, minne mahtoivat olla menossa.


Tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa elämässäni päässyt sienestyksen makuun oikein kunnol…

Miten löytää koti Lapista?

Kuva
Kodin löytäminen Lapista ei ole erityisen monimutkaista, kunhan pitää mielensä avoimena. Halusin kerätä muutaman hyödyllisen vinkin kaikille, jotka haaveilevat vakituisesta kodista Lapissa. Nämä vinkit koskevat Lapin maaseutua - kaupungeissa varmaan pätevät melko samat jutut kuin etelässäkin. 1. Pidä mieli avoimena Tämä on kaikkein tärkein asia. Älä päätä etukäteen tarkalleen, miten ison kämpän haluat, millaiselta paikalta ja miltä alueelta - muutoin tuskin tulet löytämään haluamaasi. Päätä sen sijaan esimerkiksi se, miten pitkän työmatkan olet valmis ajamaan - jos se on esimerkiksi puoli tuntia, voit tsekata tarjolla olevat kämpät puolen tunnin ajomatkan sisällä työpaikastasi. Lapissa ei tarvitse istua ruuhkissa, joten jo puolen tunnin päässä työpaikalta voit asustella vaikka minkälaisessa erämaamaisemassa. Ei kannata siis kulkea laput silmillä etsimässä vaikkapa rivitalonpäätyä, kun tarjolla voisi olla mitä tunnelmallisin hirsimökki lyhyen ajomatkan päässä työpaikalta.
Asumismuodois…

Lappi mieleni hoitajana

Kuva
Koen voivani henkisesti paremmin elellessäni elämääni Lapissa, kuin jos eläisin yhä etelässä. Olen miettinyt tätä asiaa vuosien saatossa ja pohtinut, mitkä tekijät siihen voisivat vaikuttaa.

Uskon, että kaikkein suurin tekijä on Lapin tyhjyys ihmisistä - ja ihmisten itselleen ja toisilleen luomasta henkisestä ahdistuksesta ja taakasta.

Minä kun en ole oikein koskaan kokenut olevani luonteva ihmisten kanssa. En ainakaan porukassa. En ole kokenut (enkä toivonut) kuuluvani "laumaan" sen enempää ala-asteella kuin yliopistossa tai ammattikorkeassakaan - kaikkein vähiten kahdessa viimeksi mainitussa. En ole koskaan ihaillut ajatusta ryhmään kuulumisesta.
Paine siitä, että pitäisi olla tietynlainen ja toimia tiettyjen odotusten mukaan, on saanut minut vieroksumaan sosiaalisia kanssakäymisiä vuosi vuodelta enemmän. Minun on yleisesti myös vaikea uskoa, että ihmiset lähtökohtaisesti toivoisivat toisilleen hyvää, koska olemme eläimiä ja siten oman edun tavoittelijoita, vaikka haluaisim…

Paluu

Kuva
Eilen, ensimmäistä kertaa sitten muuttomme jälkeen, palasimme Pohjois-Kittilään. Ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen ajoimme vanhaa kotitietämme Tepastoon, ja kävimme vanhassa tutussa retkipaikassamme, Puljutunturilla.
Tunne Tepastoon ajellessa oli ihmeellinen. Tuntui, kuin ei olisi koskaan sieltä pois ollutkaan, ja samalla koko reitin näki aivan uusin silmin. Kaikki ne mäet, mutkat ja montut kotitien sorassa, tutut talot ja mökit, Ounasjoen seura. Tepaston sillan ylittäessämme tuli se sama tuttu tunne kuin aina ennenkin, kun lähdimme kotoa retkelle vaikkapa Sauvulle tai Puljutunturiin.
Kokonaisuudessaan se tunne oli sellainen, kuin olisi palannut kotiin. Haikeutta, liikutusta, innostusta, toiveikkuutta ja suurta kiitollisuutta.

Puljulla kaikki oli kuin ennenkin. Tutut puut, tuttu polku, tutut lohjenneet kivet. Tuttu järvenranta, kaukana kaikesta, eristyksissä, omassa rauhassaan, turvassa.


Taivas vaelteli suuren erämaan yllä, muuttuen jatkuvasti sinisestä valkoiseen ja syvään harmaaseen. …

Lapin elokuu

Kuva
Vino valo ja kauniiseen karvaan tulleet porot ovat kiistämätön merkki siitä, että syksy on ovella. Kissa on alkanut tulla öiksi kotiin, lämmitimme takkaa jo ensimmäisen kerran, ja yöllä saa unta ilman pimennysverhoa. Kuulin jopa, että Rovaniemellä oli joku jo nähnyt yhden tähden. Koivuissa ensimmäiset oksat ovat viime päivinä vaihtaneet keltaiseen, ja mustikka aloittelee maaruskaa.

Kova tuuli on loppukesän ihanimpia asioita. Minään muuna vuodenaikana ei kova tuuli tunnu niin täydellisen hyvältä, kuin elo-syyskuussa, kun se on kaikissa voimissaan, puuskainen, humiseva ja vielä hiukan lämmin.


Olemme tällä viikolla käyneet iltaisin pienillä retkillä. Helleaikana ei tullut liikuttua juuri muualla kuin vedessä, nyt on mukava päästä tutkimaan paikkoja taas ihan jalan. Kaikkien näiden Lappi-vuosien jälkeenkin tuntuu vaikealta ymmärtää, kuinka upeita retkikohteita minulla on aivan pienen ajomatkan päässä kotoa. Joka ilmansuunnassa on jotain: Unarinköngäs, Ulingasköngäs, Hopialampi, Kumputuntu…