keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Blogi on muuttanut

Oleminen-blogi on muuttanut Wordpressiin.
Oleminen-blogi perustettiin vuonna 2013 Salossa. Blogi sai alkunsa suuresta elämänmuutoksesta, jonka käynnistämät mullistukset ovat sittemmin huuhtoneet minut Lapin takamaille onneen ja omaan rauhaan.
Oleminen-blogi sai nimensä, kun muutosten keskellä oivalsin, mikä elämässä on tärkeintä. Se ei ole tekeminen, ei suorittaminen tai onnistuminen. Se ei ole menestyminen eikä muille näyttäminen. Se ei ole saavuttaminen, kilpaileminen eikä omistaminen.
Se on oleminen. Kun osaa vain olla, ei mikään voi pahasti vavisuttaa.
Pidettyäni blogia 3 vuotta Bloggerin puolella, on nyt aika loikata WordPressiin. Alkuperäinen blogi säilyy täällä Bloggerissa.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Poronkieltä kahdella eri tavalla

Satuinpa huomaamaan kaupan pakastealtaassa paketin poronkieliä. Kolme kieltä maksoi noin 7 euroa. Ostin pois.

Kassaneiti kertoi, että kieliä on näin joulun alla saatavilla, kun syksyn teurastukset ovat juuri takana. Ympäri vuoden kieliä ei siis ainakaan näillä lakeuksilla peruskaupasta saa. Karigasniemellä ja käsittääkseni myös Kilpisjärvellä poron eri osia on paremmin saatavilla ympäri vuoden.

Valmistimme kolmesta kielestä niin lounaan kuin päivällisenkin.

Poronkielen keittäminen


Sulatetut, huuhdellut kielet keitetään vedessä kuin perunat. Keittoaika on noin kaksi tuntia, ja keitinvedessä on kielten seurana suolaa, pippuria ja sipulia.

Ohjeissa usein neuvotaan kuorimaan veden pinnalle muodostuva vaahto tarkasti pois. Tämän päivän kokkauksissani ei tuollaisesta vaahdosta ollut kuitenkaan merkkiäkään, eli ei sitä välttämättä aina muodostu.


Kun kielet ovat kypsät ja sen verran jäähtyneet, että niitä voi käsitellä, kielten päältä kuoritaan kumimainen vaalea kalvo pois. Kuoriminen onnistuu parhaiten ruokailuveitsellä. Liian terävällä veitsellä voi kalvon mukana mennä hukkaan myös kielen lihaa.

Lounasleivät poronkielestä:


Ainekset:
- keitettyä ja kuorittua poron kieltä siivutettuna
- maustamattomia uunipatonkeja
- voita
- sweet chili -kastiketta
- majoneesia

Siivutetusta poronkielestä teet mehevät ja ruokaisat leivät lounaaksi! Paista patongit, voitele halkaistu lämmin patonki ja lado kielisiivut päälle. Kruunaa vielä sweet chili -kastikkeella ja maustamattomalla kevytmajoneesilla.


Poronkieltä päivälliseksi


Ainekset:
- 1 keitetty kieli per syöjä
- kielien keittoliemi
- vehnäjauhoja
- perunoita
- sitruuna tai sitruunamehua

Keitä kielet kypsiksi kuten jutun alussa neuvottiin.

Kuori perunat ja laita ne kiehumaan.

Ota kielien keittolientä sopiva määrä erilliseen kattilaan ja kiehauta se. Lisää joukkoon vedestä ja vehnäjauhosta tehty suuruste ja keittele kastike valmiiksi koko ajan sekoitellen. Mausta suolalla, pippurilla ja muilla haluamillasi mausteilla: me käytimme tällä kertaa rakuunaa sekä tuoreen inkiväärin siivuja.

Kun kastike on valmis ja olet tarkistanut maun, siivilöi se tarjoiluastiaan. Sekoita lopuksi mukaan sitruunan mehua juuri ennen tarjoilua.

Tarjoile siivutetut kielet keitettyjen perunoiden (tai perunamuusin), sitruunakastikkeen ja keittoliemessä olleiden sipuleiden kera. Viimeistele sweet chili -kastikkeella.



perjantai 18. marraskuuta 2016

Hva sier reven?

Tilasin itselleni joululahjan.


Norjalainen lastenkirja perustuu What does the fox say -rallatukseen (youtube) muutaman vuoden takaa. Se biisi tuskin jäi monelta silloin kuulematta.

Minut se kappale sai näkemään naapurimaa Norjan uudessa valossa. Ja osaltaan se oivallus vaikutti siihen, että lähdin kotikonnuilta pohjolaan.


Satuin eräänä iltana näkemään Ylviksen haastattelun, jossa pojat esittelivät kirjaa. Kuvitus näytti aivan upealta, joten tilasin kirjan itselleni saman tien norjalaisesta Aschehoug-verkkokaupasta.

Kirja on käännetty myös englanniksi.


Kirjan kuvitus (Svein Nyhus) ja värimaailma tuovat mieleeni suomalaisen Klaus Haapaniemen teokset. Klaus on suunnitellut muun muassa Taika-astiaston kuvat.


Kirjassa on pari sellaista kettua, joista jokin ehkä jonain päivänä ilmestyy oman kotini seinälle suurena maalauksena.


Kirjan kuvamaailmassa riittää valtavasti tutkittavaa ja oivallettavaa.

Vuosien varrella minusta on alkanut tuntua siltä, että ketulla on elämässäni enemmän merkitystä kuin monella muulla eläimellä. Olihan se juuri kettu, joka sai minut mutkan kautta ymmärtämään, että muutto kauas kotoa on mahdollisuus.

Ehkä kettu on minun henkioppaani?