Tekstit

Marraskuun kuvajaisia

Kuva
Marraskuun alku on ollut kaikkea muuta kuin synkkä. Monena iltana on saatu nauttia kirkkaista taivaista ja linnunradan muodoista, ja kaamoksen etiäisenä on maailma jo lähes päivittäin pukeutunut upeisiin pastellisävyihin: sineen, purppuraan ja oranssiin.

Riekot ovat jo valkoisia ja oravat harmaita. Lunta on ehkä kolmisenkymmentä senttiä, ja joen jää kestää jo kelkkailla (näemmä).

Tässä muutama kuvapoiminta marraskuulta.












Joulukuussa edessä on kaksi retkeä kotikonnuille. Tuntuu hurjalta toivoa, että siellä olisi maa sula, mutta sitä kuitenkin toivon. Olisi ihanaa nähdä vihreää sammalikkoa ja kuulla purojen vapaina juoksevia vesiä.

Noitasyndrooma

Kuva
Mulla on elämässä ollut kaikki nää vuodet läsnä asia, josta mun on pitänyt kirjoittaa jo tuhat kertaa, mutta en ole tullut kirjoittaneeksi. Eilen illalla katsottiin elokuva nimeltä Dead awake, ja päätin, että nyt haluan kirjoittaa tästä.

Parikymppisenä aloin saada unihalvauksia. Joissain elämänvaiheissa niitä on tullut mulle päivittäin, mutta nykyään niitä tulee muutaman kerran vuodessa. Mulla on jonkinlainen kyky kutsua niitä, jos haluan: tiedän tarkkaan mitkä olosuhteet pitää luoda, jos haluan unihalvauksen saada. Oikeissa olosuhteissa unihalvauksen tuleminen on mulla käytännössä varmaa.

Unihalvaus tunnetaan eri puolilla maailmaa eri nimillä. Olen lukenut, että jopa englannin sana nightmare (night mare, jossa mare viittaa jonkinlaiseen naiseen), olisi alun perin viitannut nimenomaan unihalvaukseen eikä painajaiseen. Eilisestä elokuvasta innostuin googlettamaan aihetta lisää, ja kävi ilmi, että Amerikan mantereella ilmiöstä käytetään nimeä old hag syndrome eli noitasyndrooma. Yleises…

Lokakuun viimeinen viikonloppu

Kuva
Viikko sitten sain vanhempani vierailulle vielä viimeistä kertaa ennen oikeaa talvea. Lunta oli maassa vasta sen verran vähän, ettei se haitannut kulkemista, eikä pakkanenkaan ollut etenkään alkupäivinä liian kova. Seuraavaksi on minun vuoroni matkustaa etelään, ja sehän toteutuu joulukuussa peräti kahdesti! 
Viime perjantaina satoi vettä. Aloitimme päivän retken käymällä kahvilla Kittilän Somassa ja metsästämällä kaupoista sellaista lintujenruokinta-automaattia, joka ei olisi aivan järkyttävän sysiruma. Sellaista ei löytynyt, mutta löysin kauniin lyhdyn (vai mikä lintuhäkki tuo on?) johon päätin laittaa talipötköt linnuille. 
Heti illalla testasimmekin tätä eikä mennyt montaa minuuttia, ennen kuin kuukkelit hoksasivat mistä on kyse. Eilen niitä oli siinä aterioimassa jo kolme yhtä aikaa, ja myös harmaapäätikka on löytänyt tämän tarjoiluhäkin. Laitoin häkin pohjaan vielä oksan törröttämään, jotta lintujen on helppo istua siinä ja nokkia talia myös häkin alapuolelta.

Lintuhäkkiostoste…

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 9: Millainen on todellinen minäni?

Kuva
Vuosien aikana olen pyöritellyt päässäni paljon jäsentämättömiä ja repaleisia ajatuksia siitä, että kuka minä oikeasti olen ja missä tilanteissa olen tai en ole oma itseni. Olisi tärkeää tunnistaa ja tuntea oma todellinen itsensä, jotta voi elää omannäköistään elämää.

Uskon, että vain omannäköistään elämää elämällä voi olla onnellinen. Silti moni päätyy oravanpyörään tahtomattaankin, koska kilpailua ja kasvua rakastava yhteiskuntamme kannustaa kaikkia siihen, eikä asioiden tarkempaan ajatteluun ja itsetutkiskeluun aina ole halua tai edes aikaa.

Ajatusharhailun runkona minulla on ollut muisto siitä, kuinka parikymppisenä elin vuosia niin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, kuka olin. Miten niin pääsi tapahtumaan ja miten tilanne korjaantui?

Nuorena alkanut seurustelu, joka lopulta jatkui melkein vuosikymmenen, oli omiaan eksyttämään minut itsestäni. Se ei ollut kenenkään vika, tai jos oli, niin korkeintaan omani. Näkisin, että se kuului elämään ja oli minulle arvokas oppi koko loppuel…

Puolivuotinen Ounasjoella

Kuva
Kymmenen kuvan sarja samalta rannalta samaan suuntaan, ensilumen ajasta takaisin hiirenkorvien aikaan.









Talvi tuli

Kuva
Lumi pelmahti maahan viikossa. Nyt sitä on jo kymmenen senttiä ainakin. Ja vieläkin nopeammin alkoi joki jäätyä – pari yötä sitten oli sille ilmestynyt jäälauttoja, ja nyt siinä on jo iso, yhtenäisempi jääkerros.

Oikeastaan tänään pitää varmaan jo kolata pihakin.

Maanantaina päätin alkaa joka päivä käydä lintulaudalla tarjoamassa pähkinöitä kädestä. Olin paikalla aina viitisentoista minuuttia kerrallaan, kerran tai pari päivässä.

Ensimmäisenä parina päivänä ei kädelle laskeutunut ketään, joskin linnut hyörivät tuttuun tapaansa lintulaudalla alle metrin päässä minusta.

Sitten yksi lintu lensi koelennon melkein törmäten käteeni, pysyen kuitenkin koko ajan lennossa. Se varmasti testasi, että yrittääkö käsi käydä kimppuun. Käsi pysyi paikoillaan, ja pian sille uskallettiinkin jo laskeutua.


Ihan muutamassa päivässä tilanne on kehittynyt valtavasti. Kun aamulla menin tarjoamaan pähkinöitä, ei tarvinnut odottaa enää minuuttiakaan ensimmäistä asiakasta. Linnut tulivat myös kameran päälle istu…

Kuvia Lapin pikkukylistä

Kuva
Ajelin viikonloppuna Kuivasalmen suunnalla ja näin matkan varrella ihania pikkukyliä. Tulin ajatelleeksi, mitä muitakin tunnelmallisia kyliä on aikojen saatossa tullut Lapissa nähtyä. Kaikki eivät ole olleet kuvauksellisia, ja ovat siksi jääneet kuvaamatta. Jotkut kuitenkin – lähinnä ne, joissa on säilynyt vanhoja rakennuksia – ovat olleet todella suloisia.

Mitään saaristolaiskylien idylliähän Lapissa ei ole, koska vanhojen talojen joukkoonkin uudisrakennukset on tehty täällä, noh, uudisrakennuksiksi. Ei kovin kauniiksi. Sama homma melkein koko Suomessa, pois lukien mm. Ahvenanmaa, jossa on mielestäni hiukan edes mietitty että miten uudet  rakennukset istuvat maisemaan ja vanhaan rakennuskantaan.

Suurin osa Lapin kylistä on myös niin pieniä – vähän taloja laajalla alueella – että kuvaaminen on aika hankalaa. Tunnelma kuviin on kuitenkin mahdollista ikuistaa.

Tässä muutamia kyläkuvia vuosien varrelta. Mukana pari tutumpaakin kylää hieman yllättävistä kulmista. Kuva per kylä!












OTA YHTEYTTÄ

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Minulle voit laittaa viestiä Instagramissa @jonna_saari