Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2014.

Onko olemassa hyvää ja pahaa?

Kuva
Olipa katse raamatussa tai viihde-elokuvissa, hyvän ja pahan kamppailu on klassikkokäsite. Varsinkin elokuvissa hyvä ja paha esitetään usein hyvin mustavalkoisesti: Hyvä on sataprosenttisen hyvä ja paha on sataprosenttisen paha. Moniulotteisuutta tai harmaan sävyjä ei elokuvissa usein näe, loistavana poikkeuksena Hayao Miyazakin elokuvat, esimerkiksi Prinsessa Mononoke.

Myös tapahtumat ja sattumukset ihmisten elämissä mielletään usein erittäin nopeasti joko hyvän tai pahan kategoriaan, usein melkeinpä yhtä mustavalkoisesti kuin elokuvissa.

Hyvään kategoriaan pääsevät esimerkiksi koulusta valmistuminen, kumppanin löytäminen, naimisiin meno ja lapsen syntymä.

Pahojen tai huonojen tapahtumien kategoriassa ovat esimerkiksi sairastuminen, ero, potkujen saaminen ja oma tai läheisen kuolema.

Mutta noin mustavalkoistahan se ei ole.

Ero, joka sattuessaan voi tuntua romahduttavan koko ihmiselämän, voi myöhemmin osoittautua ainoaksi keinoksi löytää sisäinen onnellisuus. Potkujen saaminen voi muu…

Helleilta Teerisaaressa

Kuva
Lähdettiin eilen kavereiden kanssa työpäivän jälkeen Teerisaaren laavulle Teijon retkeilyalueelle. Aikomus oli nauttia luonnosta ja kesästä ja eväistä. Tavoitteeseen päästiin täydellisesti ja vähän ekstraakin saatiin monenlaisten hienojen eläinten näkemisestä.

Salosta ajaa Mathildedaliin Teijon luontotalolle ehkä puolisen tuntia. Osa porukasta ei ole salolaisia, joten tehtiin pientä sightseeingiä siinä matkalla: katsastettiin autosta käsin Teijon kirkko, Marine Alutech, Teijon Telakka sekä Mathildedalin ranta ja alpakat.




Oli kuuma, yllättäen. Matka kohti Teerisaarta ei onneksi ollut tuskaisa. Mutta olihan se suo aika kuivaksi korventuneen näköinen, ainakin verrattuna siihen mitä se juhannuksena oli.

Teerisaareen on luontotalolta noin 2,5 kilometrin kävely. Ensiksi kuljetaan järven vierttä kallioista metsäpolkua pitkin. Kanervat olivat täydessä kukassa ja sinisiipiä oli koko maailma täynnä. Järvi näytti niin houkuttelevalta, varsinkin kun matkan varrelle sattuu parikin pientä hiekkaran…

Kotiseutupäivä

Kuva
Siskon kanssa piti tänään mennä Korkeasaareen, mutta todettiin, että se olisi ihan hullun hommaa. Tuuperruttaisiin tässä kuumuudessa, ja vaikka ei tuuperruttaisikaan, niin eläimet ainakin olisivat varmaan tuupertuneina jossain varjossa.

Niinpä päätettiin suunnitella ensi viikon Kuhmo-reissua ja sen jälkeen lähteä kiertämään Nummi-Pusulaa. Minun kotiseutuanihan se ei ole, mutta siskon nykyistä on. Eikä se kaukana minunkaan kotoani ole. Nummi-Pusula kuuluu nykyisen Suur-Salon naapuripitäjään, nykyiseen Suur-Lohjaan, niin sanoakseni.

Aloitettiin Kärkölän kylän kirkosta.




Kirkko oli hyvin perinteisen näköinen puukirkko mataline pikku tapuleineen. Hautuumaa oli pieni ja sievä. Kirkossa oli rouva, joka kertoi kirkon historiasta, mutta eihän minulle siitä juuri mitään päähän jäänyt.

Tai no se kyllä jäi päähän että alttarin polvistumisreunus (on sille varmaan joku hieno nimikin) on päällystetty karhuntaljalla. Varmaan on yritetty houkutella karhua palvovat suomalaiset kirkkoon tuomalla pyhän e…

Hossus

Kuva
Kävin männä viikolla pariin kertaan lapsuudenkesieni uimarannalla Hossuksella.

Hossus on pieni järvi Perttelissä. Ranta on ihana hiekkainen, oikeastaan se on monella tapaa täydellinen ranta: Se syvenee juuri sopivan äkkiä, siellä ei ole kasveja, puita tai kiviä vedessä, siellä on kaksi laituria eikä aurinko paista ilta-aikaan suoraan rannalle. Ja kuten sanoin, ranta on hienoa puhdasta hiekkaa, eikä mutaa kuten vaikkapa läheisellä Varvojärvellä.




Kävin uimakoulun Hossuksella. En koskaan oppinut kovin hyvin uimaan, mutta kyllähän sitä nyt pinnalla pysyy ja jonkinlaisia kunnon uimakierroksia tulee tehtyä. Uimassa vain tulee käytyä aivan liian harvoin verrattuna siihen, miten ihanaa touhua se on. Kun ilma on karsean kuuma, ei mikään tunnu niin hyvältä kuin järvessä uiminen.

Pinnalla selällään kelluminen on parasta. Kun korvat ovat pinnan alla, maailma on hiljainen ja tuntuu niin rauhalliselta. Pääkin on tällaisella kelillä liian kuuma ja töistä rasittunut... Tuntuu hyvältä, kun kylmä vesi …

Niin paljon kaikkea kivvaa

Kuva
Seuraavan puolentoista viikon sisällä on niin paljon kivaa luvassa, että en voi kertakaikkiaan pysyä nahoissani.

Ensinnäkin, kun on yhdenkin viikonlopun töissä, kuten minä viime viikonloppuna olin, niin heti alkaa suuresti arvostaa niitä viikonloppuja, jolloin on vapaalla. Siispä jo se, että huominen perjantai merkitsee oikeasti viikonloppua, on oikeasti juhlan paikka.

Sunnuntaina matka käy siskon kanssa Korkeasaareen. Perus eläinkierroksen jälkeen luvassa on päivällinen jossain kivassa paikassa - minä tarjoan, koska kyseessä joululahja. Viime joulusta, juu.

Maanantaina töiden jälkeen tapaan pitkästä aikaa vanhan ystävän. Luulenpa, että puhuttavaa riittää... Voi mennä jonkin aikaa, mutta siitä tulee todella mukavaa.

Tiistaina ja keskiviikkona luvassa on illanviettoa työkavereiden kanssa. Kesätoimittajailtoja siis. Toisena iltana katsotaan Sacha Baron Cohenin leffoja ja toisena mennään Teijon Teerisaareen piknikille ja varmaankin myös uimaan Matildanjärven uimarannalle.

Ensi viikon tor…

Uusi kamera

Kuva
Sato alkaa kypsyä. Mustaviinimarjat ja punaviinimarjat ovat jo poimittuina matkalla pakkaseen - ei niin, että se mitenkään minun ansiotani olisi. Ei suinkaan, vanhempani vain ovat ahkeria.

Toivottavasti minustakin tulee vanhempana ahkera touhuamaan sadon kanssa. Vielä sellaista intoa ei ole näkynyt, vaikka olen joutunut pakosta yrittämäänkin.



Testailin tänään pikaisesti uutta kameraani. Ostin eilen Samsungin Smart Camera EX2F:n. En oikeasti tajua kameroista paljoakaan (lue: mitään) vaikka osaan ottaa ihan hyviä kuvia. Tajuan silti, että tämä kamera oli suorastaan ilmainen maksaessaan vain 150 euroa. Uutena. Kameraliikkeestä.

Vanha kamerani oli niinikään Samsungin pikkukamera ja on se minulla edelleen käytössäkin. Vanha kamera on WB850F ja olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. Uuden kamerani se pesee ainakin zoomissa mennen tullen: vanhan zoom on 21x, uuden vain 10. Uusi on kuitenkin jykevämpi ja sillä saa kuvattua hyvin esimerkiksi hämärässä tai jopa melko pimeässä.

Tässä postau…

Miksi harakka on arka?

Kuva
Maailmalla on suuria kysymyksiä meneillään, mutta minua mietityttää silti tämä ajattoman klassinen asia: Miksi harakat ovat niin arkoja?

Variksia pääsee helposti lähelle ja naakka tulee torilla oma-aloitteisesti aivan vierelle istumaan.

Harakka viihtyy ihmisasutuksen läheisyydessä aivan kuten varis ja naakkakin - korppi ja närhi taas tykkäävät metsistä enemmän.

Mikä siis selittää sen, että harakat pakenevat ihmistä jo kaukaa? Tietääkö kukaan?

Harakka on kautta aikojen ollut yksi lempilinnuistani ja sitä olisi mukava kuvata. Mutta pihalla perunapellolla tallusteleva harakka pakenee jo huomatessaan, että katson sitä kaukaa keittiön ikkunasta.

Miksi, oi miksi?



Duuniviikko

Kuva
Käytiin työkaverin kanssa tänään torilla syömässä.

Oli lämmintä ja aurinkoista, ja torilla oli paljon ihmisiä. Minä otin rapu-lohileivän ja mansikkatripin, kaveri kanapatongin ja päärynätripin. Jälkkäriksi kahvit ja mansikkakakkupala puoliksi. On sitä kurjempiakin lounastaukoja tullut vietettyä. Oli tosi mukavaa oikeasti. Tämä on aivan ihana kesä!

Naakka norkosi vieressä. Herttainen pikku killisilmä.




Tämä viikko on ollut työpainotteinen. Työtä, työtä, työtä. Iltaisin televisiota. Onneksi olimme sentään luolalla ystävien kanssa, se toi vähän vaihtelua. Muutoin olen ollut aivan tyhjäpää töiden jälkeen. Kuten tänäänkin. Onneksi televisio tarjoaa ohjelmaa juuri tyhjäpäisille ihmisille. Miehen puolikkaat, Simpsonit, 70's show... Täydellinen aivottoman illan setti.

Aloin jälleen sekoittaa kukkatippoja veteen. Juon aamulla puoli litraa vettä, ja lisään siihen neljä tippaa rescue remedy -tippoja. En odottanut suurta eroa, aloin ottaa niitä lähinnä saadakseni putelin tyhjäksi. Mutta kappas…

Luolassa. Tai siis matkalla luolaan.

Kuva
Ystävä innosti minut ja pari muuta kaveria lähtemään luolaretkelle. Salosta löydettiin hiljattain uusi luola, ja ystäväni oli sitä valokuvaamassa toukokuussa.

Merikulmantieltä käännyimme aivan olemattomalle metsätielle, joka oli lähes täysin kasvillisuuden valtaama ja lisäksi jyrkkä ja kivikkoinen. Onneksi oli neliveto alla. Jätimme auton aika nopeasti parkkiin ja jatkoimme matkaa jalan.

Kiipesimme mäen päälle, josta aukenikin upea maisema suuren Salon ylle. Paikalta on kuulemma aikoinaan ammuttu venäläiskoneita.


Ihastelimme maisemia mäen päällä hetken aikaa. Sitten olikin laskeuduttava sen rinnettä alas. Rinne oli todella jyrkkä ja pullollaan märkää, metrin mittaista heinää. Kyllä siitä alas selvittiin. Aika vauhdikkaastikin, mutta pääosin hallitusti.

Heinäjyrkänteen jälkeen alkoi metsätaival. Metsä oli ajoittain aika puhdaspohjaista, siis kasveja ei jatkuvasti ollut koko maailman täydeltä. Välillä niitä oli, ja minua alkoi kaduttaa, etten ollut valinnut pitkiä housuja. Loppujen lopu…

Kesäteatterissa

Kuva
Olimme ystäväni ja hänen isoäitinsä kanssa maanantai-iltana kesäteatterissa Mathildedalissa. Sää oli upean aurinkoinen ja lämmin, meri kimalteli sinisenä.

Tilasimme rannan ravintolassa pienet alkupalat ennen teatteriesitystä. Oi kuinka nautinnollista se olikaan!

Mathildedalin ruukkiympäristö tarjoaa kertakaikkiaan upeat puitteet kesäteatterille. Vanhat valtavat ruukkirakennukset, alueen läpi virtaava pieni joki ja ja suuret, ikivanhat lehtipuut luovat aivan omanlaistaan tunnelmaa. Näytelmään kuuluneet hevoset Irmeli ja Urho sopivat ympäristöön kuin nenä päähän.




Teatteriesityksenä oli Teatteri Provinssin Kulkurin valssi. Tokihan olen tuon nimen useinkin kuullut, mutta tarina oli minulle täysin vieras enkä halunnut ottaa siitä etukäteen selvääkään. Pidin mielen avoimena.



Esitys oli tosi hauska, monta kertaa sai nauraa ja vähintään hymy pysyi kyllä koko ajan huulilla. Tarina oli kiinnostava ja eläväinen, ei ollenkaan pitkäveteinen. En tiedä, paljonko siinä oli otettu vapauksia, koska alk…

Tähtikartta

Kuva
Kuuntelen Juice Leskistä. Ihanaa, kun sataa.

Olin eilen sisareni kanssa elämäni ensimmäistä kertaa tapaamassa astrologia. Ennen varsinaista istuntoa joimme kahvit ja söimme pullaa ja mansikoita. Tunnelma oli rauhallinen ja lämmin ja juttelimme elämästä ja maailman menosta vähän niitä näitä. Oli niin... tyyntä. Siellä aina on, olen ollut siellä ennenkin, joskaan en astrologilla, vaan enkelihoidoissa.

Puhuimme nyky-yhteiskunnasta ja siitä, kuinka meitä ihmisiä pidetään tavallaan auktoriteettien hihnan nokassa, meidät ohjataan uskomaan että olisimme aina jonkun ulkopuolisen voiman - vaikka nyt jumalan tai lääketieteen - armoilla, emmekä enää ymmärrä, kuinka paljon voimaa meissä itsessämme todella on. Antaudumme vain muiden huolehdittavaksi ja luulemme, ettei meistä itsestä ole melkein mihinkään.

Tämä oli minusta hyvin kiintoisaa. Kuinka usein maalailenkaan mielessäni maailmaa ilman ihmisen keksintöjä: rahaa, hallituksia, eduskuntia, veroja, lakeja, rajoituksia, mediaa, bisnestä, omistami…

Utö

Kuva
Vannomatta paras. Kirjoitan Utön sittenkin tänään. Lenkki ja raikas suihku olivatkin paljon virkistävämpi yhdistelmä kuin osasin edes odottaa!


Saavuimme Utöhön m/s Eivorilla myöhään perjantai-iltana. Paikalle saavuimme minä ja vanhempani, ja vanhemman isosiskoni oli määrä saapua saareen lauantaina. 

Auringonlasku oli upea ja nukuin koko yön kuin tukki.

Aamulla Utön saarta syleili sankka sumu. Sumu oli niin paksua, että se kastoi kasvot. 

Kömmimme kahville Hannan kahvilaan, joka sijaitsi aivan huoneistomme alapuolella. Merta ei näkynyt ollenkaan, vaikka tiesimme, että se on kaikkialla ympärillämme. Aamua varjosti aivan kammottava päänsärky, joka sai minut ajattelemaan, että ehkä minulla todellakin on migreeni. Lääkkeillä ja levolla särky hupeni ja saatoimme alkaa nauttia päivästä. Hannan kahvilasta ostettu mansikkajäätelöpallo auttoi kyllä suuresti päänsäryn taltuttamisessa.



Lähdimme vanhempieni kanssa kävelemään Utön itäosiin Österängin alueelle. Seutu on matalaa ja kivikkoista niittyä, s…