Olla

Mun isosisko on supertaitava käsistään. Nyt se oli saanut päähänsä muuttaa lastensa piirrokset tekstiileiksi, kuten seinävaatteiksi ja peitoiksi.

Tulokset ovat uskomattoman kauniita... Tässä muutama esimerkki!



Sitten hieman Helmin pöllöpiirroksia:

6-vuotias Helmi piirtää ilman mallia ja kertoo aina tarinaa piirtäessään. Ilmarin suosikkiaiheita ovat linnut, varsinkin kuningaskalastajat.

Tässä vielä yksi tekstiilityön aihe, Helmin enkeli.

Kuukkeleiden Pyhätunturilta matkamme jatkui Inariin.

Tie Ivalon ja Inarin välillä on kaunis, sinenhohtoisine järvimaisemineen. Kävimme karhunpesäkivellä ja aamulla kuvasimme aurinkoisessa usvassa hohtavaa Inarinjärveä.

Inarissa pakkanen tuli yöllä ensimmäisen kerran.

Sää on suosinut meitä koko matkallamme.



Inarin jälkeen jatkoimme Utsjoelle ja Nuorgamiin, jossa ylitimme Norjan rajan. Seuraavan yön viivähdimme pienellä Ifjordin paikkakunnalla, jossa ensimmäistä kertaa koko matkan aikana satoi ja yöllä myrskysi.

Seuraavana päivänä jatkoimme Altaan. Koko tie Nuorgamista Ifjordin kautta Altaan ja siitä edelleen Kautokeinoon on satumaisen kaunis, suosittelen sen ajamista hyvällä ajalla kaikille. Lakeudet ovat ruska-aikaan punaisia ja keltaisia, Jäämeri hohkaa turkoosina. Koivut ovat kauniin pieniä ja ympärillä on paljon erilaisia eläimiä.

Seuraavat kuvat ovat tuolta matkalta.





Alta osoittautui erittäin mukavaksi kaupungiksi. Ei liian suuri, mutta ei kovin pienikään. Paljon nuorta väkeä, nuo…

Kävelimme tänään Pyhätunturin luontoreitillä. Meillä oli pullanpuolikas mukana, suolatonta sämpylää. Iskä tiesi, että on hyvä kuukkelipaikka kyseessä. Ja niin olikin.



Käveltyämme pari kilometriä metsään ja jo vähän matkaa takaisinkin, kuukkelit äkkäsivät meidät ja me äkkäsimme kuukkelit. Minä kaivoin taskusta kaikki mahdolliset kamerat ja iskä pullan.
Lintuja oli viidestä seitsemään ja ne pyrähtelivät lähipuissa. Empimättä ne tulivat lähelle. Olivat varmasti tottuneet siihen, että suositun ulkoilualueen ihmisillä on yleensä herkkuja mukanaan esimerkiksi laavulla syötäväksi.



Olimme pian hyvin suosittuja. Hetki oli minulle suuri, sillä en muista koskaan päässeeni tällä lailla kunnolla jutustelemaan kuukkeleiden kanssa.
Kuukkelit ottivat leivänpaloja maasta, mutta tulivat hakemaan myös kädestä.
Kaksi kertaa linnun onnistui napata koko pulla pois iskältä. Jälkimmäisellä kerralla emme enää saaneet pullaa takaisin, vaan lintu sai pitää koko pullansa.


Kuten kaikki varislinnut, kuukkeli on ää…

Tänään saavuimme Lappiin.

Aamulla matka alkoi jälleen aurinkoisen aamun saattelemana Lentuankoskelta läheltä Kuhmon kaupunkia. Ajoimmekin lähes parisataa kilometriä heti aamupäivän tunteina. Matkalla pysähdyimme kuitenkin katselemaan Raatteentien muistomerkkiä ja hieman myöhempänä Hiljaista kansaa.





Ensimmäiset porot nähtiin jo aamupäivällä, ja päivän edetessä niitä on ollut maisemissa vaikka millä mitalla. Myös suuria koppeloita oli tiellä yksi ja viereisessä ojassa useampikin. Kaikki kuikuilivat kaula pitkänä eivätkä osanneet laisinkaan varoa autoa.

Kuusamon Suurpetokeskuksessa tapasimme porojen (?) lisäksi koirasusia, karhuja, ketun ja ilveksiä. Kierros oli oikein informatiivinen - harmi vain että viime hetkellä kanssamme kierrokselle pöllähti 30 lieksalaiseläkeläisen joukko. Mutta ei se mittää...

Kirjoitan suurpetokeskuksesta myöhemmin lisää!




Suurpetokeskuksen jälkeen matka jatkui Kuusamo cityyn, joka yllätti minut suuruudellaan. On Prismaa ja Citymarkettia, Pentikkiä ja Subwayta. …

Muutama kuva Lapin-matkaltamme, joka tosin tässä vaiheessa ei ole yltänyt vielä edes Lappiin saakka.

Lähdimme siis isäni kanssa kahdestaan ruskaretkelle eilen aamulla. Matkalla oli vähän bisneksiä, joten olemme ajaneet Hämeenlinnan, Lahden, Heinolan, Mikkelin, Juvan ja Joensuun kautta tänne Kuhmon seudulle.

Mikkelin torilta ostimme kalakukkoa ja Joensuun torilta jäätelöä.




Huomenna matka jatkuu poronhoitoalueelle, emme ole vielä päättäneet kauasko tai minne tarkalleen ajamme, mutta ei sillä ole väliäkään. Sehän tässä on parasta, että saadaan aika pitkälti mennä fiiliksen mukaan!

Iso mukillinen hunajaista viisasten teetä, radiossa soi Toton Africa. Ulkona on sumuista ja pihlajan oksat notkuvat marjoja niin, että oksat näyttävät pyrkivän kohta jo ikkunasta sisälle.

Juurettomuus on vaivannut viime päivinä jonkin verran.

Olen jatkuvasti menossa, no ei siinä mitään, matkailu on mukavaa ja sitä on harrastettava nyt, kun siihen on aikaa ja saumaa.

Mutta olen aivan lähiaikoina muuttamassa, enkä edes tiedä vielä, että minne. Siitä tulee juureton olo. Olen jo jonkin aikaa ollut irtautumassa täältä, mutta en tiedä, minne olen laskeutumassa.

Tavallaanhan se on hauskaa, koko maailma on avara ja täynnä mahdollisuuksia. Mutta nyt muutto alkaa olla niin lähellä, että olisihan se mukava jo vähän tietää, että minne päädyn. Kun en tiedä edes valtiota!

Parhaassa tapauksessa tämä tilanne jatkuu enää viikon tai kaksi. Jos se jatkuu pidempään, niin sitten on vain muutettava ja etsittävä töitä sieltä, minne on päättänyt muuttaa.

Mutta oikeastaanhan tämä tilanne jatkuu läpi elämän. I…

Maanantaina lähdin siskon kanssa Jurmoon ja jo keskiviikkona jouduin tulemaan pois. Olimme varanneet matkan vain kahdeksi yöksi ja molempien piti muutenkin palata aika äkkiä mantereelle, kun on monenlaista asiaa hoidettavana.

Jurmo oli täydellinen. Raikas, rauhallinen, hiljainen, kivinen, aurinkoinen, ihana. Naurua ja iloa aiheuttivat muun muassa vuokraisäntämme Klas Mattssonin alpakat ja kanat. Ensimmäisenä aamuna letka alpakoita kulki määrätietoisesti mökkimme avoimen oven editse, toisena aamuna kana tuli kynnykselle kuikuilemaan.



Kiersimme Jurmoa jalan niin paljon kuin suinkin ehdimme ja jaksoimme. Löysimme kivikehiä ja kallioisia mäkiä, pirunpeltoja, kanervikkoa, katajikkoa, kiviä, kiviä ja kiviä... Eri kokoisia pyöreitä kiviä. Mossalassa lapsina harrastimme kivihyppelyä rannalla. Niistä taidoista oli paljon hyötyä!




Pisin taival oli saaren itäkärkeen. Onneksi meillä oli molemmilla hyvät jalkineet. Matka oli valtavan pitkä, paljon pidempi kuin miltä se näytti etukäteen. Kivimassass…