Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Kaksi kuukautta

Kuva
On kulunut kaksi kuukautta siitä kun muutin tänne. Tuona aikana pakkanen on kiristynyt ja maa peittynyt kauniin valkoiseen lumeen. Olen saanut valtavasti tuttuja ja muutaman hyvän ystävänkin - ja olen hyvin onnellinen. Oloni on vahva ja hyvä.
Töissä saan jutella sydämeni pohjasta monenlaisten ihmisten kanssa monella eri kielellä. Ihmiset ovat niin mukavia täällä! Nautin työstäni, olkoonkin että koulutukseni kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kielitaito on kehittynyt hiukan. Kuuntelen samoja norjalaisia kappaleita kuin jo viime talvenakin, mutta ero on, että nyt ymmärrän sanoituksia jo melko hyvin. Töissä ymmärrän norjaa jo varsin hyvin, mutta sanastoa on tietenkin vielä paljon varaa kehittää. Mutta kyllä se siitä kehittyykin.
Saamen oppiminen on hiukan pysähtynyt. Osaan perusasioita, ja nyt huomaan keskittyväni ennen kaikkea kuuntelemaan saamea ihmisten keskustellessa. Keskityn kuin haukka ja ymmärrän sanoja sieltä täältä. Välillä pääsen hieman jopa kärryille siitä, että mistä kes…

Joululahjaostoksilla Ivalossa

Kuva
Ajoin tänään ensimmäistä kertaa tänne saapumiseni jälkeen pois täältä Suomen suuntaan.

Tie Kaamaseen (josta löytyy kuuluisa Kaamasen Jouni) on noin 70 kilometriä pitkä ja pelkkää ylä- ja alamäkeä. Mutkia ei ole paljon, mutta mäennyppylöitä on loputtomasti. Lähdin matkaan heti aamuyhdeksältä, kun valoa oli edes hiukan.

Aikeenani oli ajaa ensin Ivaloon ja pysähtyä takastulomatkalla myös Inarissa joululahjaostoksilla.

Kaamasesta löysin poroja tienvarresta. Olen vielä sen verran turisti, että kun suora oli pitkä eikä muita autoja ollut missään, niin pysähdyin kuvaamaan.




Ehätin Ivaloon puolilta päivin. Matkaa Karigasniemeltä kertyy yhteensä 140 kilometriä. Tie oli jäässä, mutta sitä oli todella hyvä ajaa. Uria ei ollut ollenkaan, ja sitä osaan todella arvostaa.

Ivalossa kävin ensimmäiseksi varaamassa itselleni parturiajan reilun tunnin päähän. Sitten söin kana-aterian Lauran Grillissä (oli hyvää) ja toimitin apteekkiasioita. Kampaamossa pääsin eroon huonoista latvoista ja sain taas väriä j…

Ne ovat täällä!

Kuva
Taas kaikki alkoi tuntemuksesta, että sydän tulee rinnasta läpi.

Kävelin kotiin töistä kirkkaassa ja pirun kylmässä ilmassa ja ihmettelin, miksi tuntuu siltä kuin halkeaisin tähän paikkaan. En oikein tiedä, oliko tunne miellyttävä vai epämiellyttävä.

Se oli aivan samanlainen kuin viimeksi. Viimeksi, kun taivaalle ilmestyi revontulia.




Taivaalla edessäni luikerteli haalea, vihreä kaistale. Sitä oli hankala erottaa, mutta tasan kyllä tiesin, että se on revontuli eikä mikään pilvi.

Kotona vaihdoin farkut ja ohuen takin äkkiä pitkiin kalsareihin, toppahousuihin ja toppatakkiin. Viritin kameraan kiinni isältä saamani kolmijalan (kiitos isi!) ja lähdin takaisin ulos.

Ensimmäiseksi luonnollisesti käärin Fiiun peiton pois, jotta sain hänet kuvattua kauniiden revontulien alla. Revontulien kuvaaminen oli äärettömän paljon helpompaa kuin luulin.

Aamulla yritin kuvata varista päivänvalossa, ja voin vakuuttaa, että se oli hemmetin paljon hankalampaa.




Halusin pois pihalta, jossa tulliaseman kirkkaat…

Lenkillä Ladyn kanssa

Kuva
Sattumusten sarjana sain tänään lenkkikaveriksi Lady-koiran. Lady on jo charmikkaasti harmaantunut, mulla lenkillä virtaa riitti kyllä kuin olisi nuorempikin koira ollut kyseessä.

Ladya kyllästytti suunnattomasti istua aloillaan edes sitä pientä hetkeä, että olisin saanut hänestä muistoksi valokuvan. Tämän kuvan onnistuin räppäisemään ennen kuin koira oli taas jo kiitämässä eteenpäin.




Tunnustelin samalla, että olisiko minun syytä hankkia taas jo ihan omakin koira. Täytyy sanoa, että pakottavaa koirakuumetta ei syntynyt. On mukava käydä lenkillä ilman koiraa, kun saa pitää reippaan vauhdin yllä ilman jatkuvaa pysähtelyä. On myös vapauttavaa, kun ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestään. Ei tarvitse miettiä, onko koiralla yksinäistä tai muuten kurjaa. Eikä tarvitse murehtia sen sairasteluja ja vatsantoimintaa.

Älkää tulkitko tätä väärin, aivan taatusti otan koiran jossain vaiheessa, kun oikea hetki koittaa ja oikea koira löytyy. Juuri nyt asia ei vain ole työn alla.

Aamulla oli aivan…

Fifin kuulumisia

Kuva
Ulkoilutan Fifiä vähintään kerran viikossa. Niin meillä pysyy yhteys yllä ja pääsemme molemmat vähän tuulettumaan.




Kerran viikossa ihan jo siksikin, että kerran viikossa saan varmistuksen siitä, että sillä on kaikki hyvin. Ja onhan se mukavaa päästä ajelulle. Auto haluaa, että sillä ajetaan.

Fiiu on käynnistyksen jälkeen aina selvästi hiukan järkyttynyt, mutta pienen ajomatkan jälkeen se saa sähäkkyytensä takaisin ja kehrää taas kuin kissa. Laitan sen aina johdonnokkaan kaksi tuntia ennen lähtöä ja sisätilalämmittimen käynnistän vähintään puoli tuntia ennen lähtöä.



Tänään kotiin palatessani sulatin Fiiun kuonon päältä pois jäät, jotka siihen iskeytyivät kiinni pari viikkoa sitten. Silloin oli kova lumimyräkkä enkä ollut peittänyt Fiiua. Nyt sulatin jäät pois hellästi lämpimällä pesusienellä ja kuivasin saman tien varovasti vaaleanpunaisella pyyhkeellä.

Nyt on taas pieni auto onnellinen, kun saa peiton alla jäättömänä odotella seuraavaa reissua.

En ole vielä saanut selkoa siitä, irtoai…

Hirviä aamuhämärässä

Kuva
Pakkanen kiristyi yön aikana muutamasta asteesta kahdeksaantoista. Lumisade, joka alkoi toissa-aamuna, loppui yön aikana. Lähdin aamulla uhmakkaana lenkkipolulle, vaikka tasan tiesin, ettei sitä ollut lanattu kahteen päivään.

Kova reisijumppa unohtui matkan puolivälissä, kun kohtasin tällaisen näyn.




Samat kolme hirveä, joihin olen aiemminkin törmännyt tismalleen samassa paikassa. Emä ja kaksi vasaa. Ne tuijottivat minua ikuisuuden ja minä niitä.

Mukanani ei tietenkään ollut toista kameraa, jossa on 21x zoomi. Mutta ihan hyvin pärjäsin tuolla toisellakin. Hirvet olivat pitkään paikoillaan joten niitä oli hyvä kuvata. Lopulta ne juoksivat metsään ja minä jatkoin matkaa.




Olen nähnyt hirviä tietenkin elämäni aikana, mutta tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun sain oikein rauhassa katsella tuota komiaa eläintä silmästä silmään. Kolmikolla ei ollut kiire minnekään, eivätkä ne tuntuneet olevan peloissaan.




Huomenna onkin vapaapäivä. On luvattu kirkasta taivasta, mutta aurinko ei kyllä enää oi…

Lunta ja jäätä

Kuva
Ulkoilutin Fifiä tänään Kevolla. Tai jätin hänet siihen tienvarteen parkkipaikalle aurinkoa ottamaan, siksi aikaa kun itse kiersin parin kilsan kävelyreitin.




Lähteen rannat olivat alkaneet jäätyä, mutta pääasiassa kaikkialla oli sulaa vettä vaikka millä mitalla. Olin liikkeellä puolen päivän aikaan. Aamulla taivas oli pilvessä, mutta onneksi se kirkastui aamupäivän aikana. Pakkasta on vain kolme astetta.




Osa reitistä kulkee korkealla harjulla ja päätinkin nyt kulkea reitin vastapäivään, jotta pääsisin kohoamaan korkealle sillä aikaa kun aurinko varmasti vielä paistoi. Yllä olevassa kuvassa vasemmassa reunassa alhaalla näkyy Suomen suurin lähde, jonka vesi on kristallinkirkasta.




Nyt inspasi hieman jopa kuvatakin, kerrankin olin liikkeellä ilman vessahätää, joten aikaa oli mukavasti. Vino, oranssi auringonvalo teki maailmasta kauniin ja lämpimännäköisen.



Pyhä Ailigas kohosi maisemassa ylväänä ja upeana, auringonvalo korosti sitä kauniisti. Sen huippu oli pilvessä. Kevon kaksi kilometriä…

Sunnuntaiaamun saamenopiskelut

Hitaasti mutta varmasti yksittäiset saamen sanat alkavat tarttua päähäni.

Muun muassa seuraavat sanat osaan niin, että tunnistan ne ihmisten puheesta:

Kaunis:čáppa
Ruma: ropmi
Raha: ruđa
Hauska: suohtas, somá
Mutta: muhto
Tietenkin: diedusge
Kuka: gii
Mikä: mii
Iso: stuoris, stuorra
Pieni: unni, unna
Niemi: njárga
Tähti: násti(taitaa olla koiran nimenä yleinen)

Plus värit ja numerot tietenkin.

Tervehdyksiä:
Buorre idit, huomenta
Buorre beaivi, hyvää päivää
Buorre eahket, iltaa

Noihin kaikkiin kuuluu vastata ipmel atti.

Sen sijaan hyvänyöntoivotukseen, buorre idjat, vastataan samalla tapaa buorre idjat.

Jotain olen oppinut myös sanojen päätteistä, kuten go-päätteestä.
Ollugo = paljonko (ollu, paljon, esim. ollu giitu, paljon kiitoksia)
leago = onko (leat = olla, esim. mu namma lea = minun nimeni on)

Tutuiksi ovat tulleet myös sanat lantalainen ja rivgu eli riuku, jotka molemmat tarkoittavat ei-saamelaista. Minäkin olen siis riuku.

Tänään on siis sunnuntai eli sotnabeaivi ja nyt on skábmamánnu eli marra…

Aurinko laski

Kuva
Niinhän siinä sitten kävi, että kun olisi ollut mahdollisuus kuvata valoisalla, niin inspiraatio oli tipo tiessään. Ajoituskin meni pieleen. En ollut ottanut huomioon, että koska aurinko ei nouse korkealle, on lenkkipolku täysin varjossa juuri ennen auringonlaskua. Ja kun ehdin rannalle, oli aurinko jo laskenut.

No, kerrankos sitä. Hiukan ehdin aurinkoa kuitenkin nähdä.

Tavallaan ajoitus oli mitä mainioin: lenkkipolun puolimatkassa sain nauttia kolmen komean hirven seurasta hetkein aikaa, ennen kuin ne päättivät jättää minut yksikseni ja ravasivat metsään. Kuvaa en ehtinyt saada, mutta ai että kuinka komeita ne olivat.





Pakko myöntää, että niin kiva kuin tuo ulkoilureitti onkin, ei se todellakaan ole kovin valokuvauksellinen. Ympärillä on pelkkää pusikkoa, vain parista paikkaa maisema aukeaa kauemmas tuntureille. Aitaa ja varsinkin sähkölinjoja on kaikkialla. Lenkkeilyyn täydellinen reitti, valokuvaamaan lähden mieluusti jonnekin muualle.

Tavanomaisen lenkin jälkeen laskeuduin vielä is…

Iltalenkillä

Kuva
Pakkanen kiristyi viime yönä noin 25 asteeseen, ja vaikka television säämies lupaili sen hellittävän päivän aikana, on edelleen aivan yhtä kylmä. Töiden jälkeen puin pitkät kalsarit ja pilkkihaalarit päälle, kiedoin paksun kaulahuivin kaulaani, vedin ruotsalaisen villapipon päähäni ja vedin tumput käsiini. Olen viime aikoina päässyt taas lenkkeilyn makuun, joten en osannut muutakaan töiden jälkeen tehdä, vaikka oli kuinka jumalattoman kylmä.

Onneksi olen alkanut taas lenkkeillä, kuukauden lenkittömyys alkoikin jo ahdistaa.

Otin tänään kameran mukaan. Haluan harjoitella hämäräkuvausta ennen kuin taivas on täynnä upeita revontulia, jotta olen valmis sitten kun on tosi kyseessä.



Mukanani ei ollut jalustaa, ei mulla sellaista olekaan. Muutamissa kauniissa paikoissa petasin kameralle paikan lumeen, esimerkiksi kiven päälle. Laitoin kintaan alle ja asettelin kameran huolella siihen. Pitkillä valotusajoilla leikkiminen ei ole minulle tuttua, joten nyt oli mukava kokeilla vähän edes että mist…

Poron kieltä

Kuva
Eilen oli aika maistella poroherkkua. Poronkäristys ei ole minun juttuni, mutta onneksi porosta saa paljon muutakin.

Keiteltiin kattilassa poron kieliä. Olimme sulattaneet kielet pakkasesta, ja laskimme ne suureen kattilalliseen kiehuvaa vettä. Veteen laitoimme myös lihaliemikuution.

Kiehuvan veden pinnalle muodostuu vaahtoa, joka kuoritaan pois. Kielien annetaan kiehua vähintään tunti, mutta kaksikin tuntia on hyvä. Me annoimme padan porista ehkä puolitoista tuntia, samalla kun katsoimme formuloita. Poronkielien kokkaaminen on leppoisaa puuhaa, vesi ei tuppaa kiehumaan yli eikä keittämisen ajan muutenkaan tarvitse ressata tai hötkyillä.

Kielien päällä erottuu kiehumisen seurauksena vaalea kalvo, joka ei kuitenkaan ole ollenkaan sitkeä, joten siitä ei tarvitse välittää.




Kielien vielä poristessa padassa laitoimme uuniin muutaman sämpylän ja katoimme pöytään majoneesin, voin ja aurajuuston.

Kielet olivat todella mureita, ihanan pehmeitä ja maukkaita. Ne leikattiin siivuiksi ja siivut as…

Fiilistelyä ja Pariisi-ikävää

Kuva
Kävin äsken lenkillä pimeässä. Tai eihän siellä nyt oikeasti pimeää ollut missään, kun koko viiden kilsan ulkoilureitti on valaistu.
Hanki oli monin paikoin koskematon, eikö siellä ole kukaan lenkkeillyt aikoihin? Rauhallista oli nytkin. En kohdannut ketään, keskustassa liikkui muutama auto, joissa oli tuttuja.
Kävely pimeässä teki todella hyvää ja friskasi mieltä kummasti. Kun ei näe paljoa, on helppo ajatella ja tuntea. Helppo muistaa olevansa ikuinen henki universumissa. Rauhallista, eikä mitään hätää tai kiiretta, koska kaikki on hyvin ja olo voimakas.
Koin aivan erityistä turvaa ja kotoisuutta.
Olen oppinut tuntemaan täältä mukavasti ihmisiä ja paikka tuntuu hyvinkin kodilta.
Metsäosuudella paikoin melkeinpä toivoin, ettei se olisi ollut valaistu. Kuun valossa olisi nähnyt ihan hyvin ja fiilistely olisi ollut niin paljon syvempää ilman katuvaloja. Hölkkäsin osan matkasta. Ja välillä, oikein hyvien kappaleiden erityisen upeissa kohdissä pysähdyin vain olemaan ja kuuntelemaan ja ka…

Päivämatka Hammerfestiin

Kuva
Meidän piti mennä tänään Altaan, mutta mentiinkin eilen Hammerfestiin. Oli ensimmäinen palkkapäiväni, niin oli senkin puolesta mukavaa lähteä reissuun.
Täältä on Hammerfestiin noin kolmen ja puolen tunnin ajo. Aamulla aurinko paistoi ja pakkasta oli 13 astetta (tänään -24).
Pysähdyttiin menomatkalla Lakselvissa taukopaikalla, joka on hieman keskustasta eteenpäin, Porsangervuonon länsipuolella pohjoiseen johtavalla tiellä. Hiukan teki mieli pysähtyä jo keskustan kahvilassa, jossa tiedän tarjottavan fantastista juustokakkua, mutta sain hillittyä itseni.
Se oli muuten sama parkkipaikka, jossa pysähdyttiin iskän kanssa syyskuun ruskaretkellä
Nyt käytiinn rannassa kävelemässä ja syötiin vähän eväitä. Jäämeri oli turkoosi ja tuuli kylmä, mutta ei mahdottoman kova. Lunta oli maassa ohuen ohut harso, johon tuuli oli tehnyt omia muodostelmiaan.



Jostakin syystä rannoilla oleili paikka paikoin kymmenittäin komeita sinisorsia. Mitä ne siellä oikein hengailevat? Ovatko koko talven siellä? Meri …

Ihanaa kuningasrapua

Kuva
Laitettiin eilen illalla ystävän kanssa kuningasravun jalkoja. Oltiin päivällä ajettu Hammerfestiin ja takaisin - kirjoitan siitä myöhemmin - ja illalla pysähdyttiin vielä Lakselviin ostamaan majoneesia ja sämpylöitä rapujen kyytipojiksi. Kotona oltiin joskus yhdeksältä tai kymmeneltä.

Valittiin noin kilon verran kuningasravun jalkoja pakkasesta. Kuningasrapuhan ei ole ihan mikä tahansa pikku nilviäinen. Tässä kuva, josta näkee vähän kokosuhdetta. Eivätkä nuo koivet ole ollenkaan suurimmasta päästä.




Laskin suureen kattilaan kolme, neljä litraa vettä ja lisäsin ystävän neuvosta mukaan kolme kourallista karkeaa merisuolaa. Kuumensin veden kiehuvaksi, jonka jälkeen lisäsin mukaan ravunjalat. Olin pyyhkeen avulla paloitellut jäiset jalat nivelten kohdalta, jotta kaikki osat mahtuivat nätisti kattilaan. Pyyhettä oli pakko käyttää, sillä jäisten ja piikikkäiden, paksujen jalkojen katkominen paljain käsin  olisi ollut turhan tuskaista. Pyyhkeen avulla se oli helppoa.

Jalat muuttuivat punaisi…

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Voit kirjoittaa minulle yksityisviestin.

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *