Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

2015, kuu kuulta

Kuva
Päivälleen ja melkeinpä tunnilleenkin vuosi sitten alkoi aikuiselämäni toistaiseksi onnellisin vuosi. Yhteisten kavereiden kautta tapasin avomieheni ja jo uudenvuodenpäivänä muutimme yhteen.

Siitä alkoikin tapahtumarikas aika! Olemme olleet reissussa melkein joka kuukausi: melkein Lapin jokainen kolkka on koluttu syystä tai toisesta, välillä minun asioillani, välillä miehen, mutta yleensä yhteisillä tarkoituksilla. On käyty Etelä-Suomessa ja monta kertaa Norjassa ja Ruotsissakin. Musiikkia on huudatettu kun auto on niellyt kilometrejä ja tunnelma on ollut katossa.

Joka kuukausi aivan vuoden alusta saakka ajattelimme, että ensi kuussa sitten vähän rauhoitutaan. Lopulta rauhoituimme aloillemme kuitenkin vasta lokakuun lopulla. Tässä kuva kuluneen vuoden jokaiselta kuukaudelta.

Hetken aikaa miehen työtilanne näytti siltä, että olisimme joutuneet muuttamaan vuodeksi Rovaniemelle. Onneksi tilanne muuttui ja vältyimme siltä! Huoh, en olisi ikinä halunnut kaupunkiin asumaan, hyvä että kestän…

Peukalotreeniä

Kuva
Pakkanen kiristyy. Lunta on ollut kunnolla jo kauan. Revontulet ovat olleet harvassa, koska taivas on pysytellyt pilvessä suurimman osan menneistä viikoista.

Joulu lähestyy. Kuulin, että viidellä eurolla saisi valtion metsästä tienvarresta ottaa männyn joulupuuksi. Pitää vielä varmistaa miten se homma toimii. Hetan luontokeskuksessakin näytti mänty olevan joulupuuna. Vaikka näillä korkeuksilla on kuusiakin, toisin kuin pohjoisemmassa.

Joulupuu olisi mukava olla, vaikka ei minulla ole siihen koristeita. En pidä jouluaiheisista tavaroista.

Kävimme eilen valoisaan aikaan kelkalla parinkymmenen kilometrin lenkin Levin suuntaan. Oli suttuinen ilma, eikä kuvia tullut juuri otettua. Varsinkin kun valoisaa aikaa on täällä enää ehkä pari tuntia päivässä (pilvisäällä ei sitäkään), joten oli syytä keskittyä ajamiseen eikä jäädä kuppailemaan kairaan. Kaamos on juuri alkanut. Kuukauden saa nyt levätä auringolta rauhassa.

Toivomme, että saisimme toteutettua keväällä muutaman päivän kelkkaseikkailun…

Ensilumikuvia

Kuva
Lumi tuli! Tässä tunnelmapaloja iltapäivältä, kun lunta on satanut kaksi vuorokautta ja edelleen onneksi jatkuu.


Pallaksella porojen kanssa

Kuva
Piti illalla lähteä tuulettumaan ja taas kerran suuntasin Pallakselle. Sinne on tästä jotenkin luonnollista lähteä, vaikka ajomatkaa tulee 50 kilometriä. Pallakset näkyvät pihallemme ja mieleni tekee päästä korkealle, siksi lähestyn niitä aina silloin tällöin.


Olin taas tuntikausia liian myöhään liikkeellä valloittaakseni Taivaskeron eli Himmelriikin, joka on Pallastuntureiden korkein huippu. Lähtipä Taivaskeron reittiä (yhteensä 9 kilsaa) kiertämään kumpaan suuntaan vaan, edessä on heti ensimmäiseksi aivan jumalaton nousu joko Pyhäkerolle tai toisessa päässä Laukukerolle.

No tokihan sen arvaa, että kun tuntureille mennään niin pitää tietenkin nousta.


No, ei se nousu vielä mitään, mutta ympäristö ottaa suoraan sanottuna pattiin. Kaikkialla näkyy sähkölinjoja, hiihtohissi ja vaikka mitä ihmisen rakennelmia. En ole vielä koskaan ehtinyt niin kauas, että se jättiläismäinen hotellikin jäisi näkyvistä - jääköhän se koko reitin aikana piiloon?

Ylös noustaan kyllä hiki hatussa, ja tunturit s…

Ready to go, where's my snow?

Kuva
Moottorikelkan teippaaminen oli eniten hermoja raastavaa puuhaa mitä olen tainnut koskaan kokea.

Mies oli tilannut Ameriikasta teippisarjan vajaalla parilla sadalla eurolla. Eli sössiä ei oikein olisi saanut, vaikka kummallakaan ei ollut tällaisesta teippaustouhusta mitään kokemusta.

Hikisimpinä hetkinä ei lohduttanut sekään, että "videolla tää näytti niin helpolta."

Tässä siis kyseinen kelkka sellaisena kuin se ostettiin.


Mies irrotti teipattavat osat ja maalasi ne mustiksi sellaisilla maaleilla, joiden kuulemma pitäisi muovipinnallakin kelkan lumihangessa rymyämistä kestää. Tietenkin ensin pesu vahvoilla myrkyillä, sitten pohjamaali alle ja lopulta kaksi kerrosta kiiltävää mustaa ja vielä kirkaslakka päälle. Myös tuulilasilätkä sai maalikerroksen.

Pohjalle laitettiin Mastonin Primeriä, väriksi Maston Acryliä ja päälle King Colour kirkaslakkaa. Kaikki olivat spray-pulloissa.


Sitten ne tarrat.

Ensinnäkin tarvittiin paljon valoa, hämärässä ei olisi onnistunut.

Toisekseen tarv…

Kurkistus tupaan

Kuva
Aurinkoisen lauantain kunniaksi ajattelin esitellä kotiamme muutamalla kuvalla. Nämä ovat niitä postauksia, joita on erityisen ihana katsella joskus vuosien päästä uudestaan itse, kun koti on aikojen saatossa taas muuttunut tai ehkä joissain tapauksissa vaihtunut kokonaan.

Ja ehkäpä pieni kurkistus niin sanotusti kulissien taakse tuo minua myös lähemmäs teitä.

Pienessä omakotitalossa, jota asumme, ovat olohuone ja keittiö yhtä ja samaa tilaa. Rakastan tupakeittiöitä, koska sekä olohuone että keittiö ovat kodin yhtä suurta sydäntä. Meillä on myös takka, joka lämmittää mukavasti koko tilaa ja myös makuuhuoneita.

Suurimmat huonekalut, kuten sohva ja aivan mielettömän upea kelohirsistä tehty keittiön pöytä- ja penkkikalusto olivat täällä valmiina. 
Tekstiilit taasen olen vuosien saatossa hankkinut pääasiassa Salon mahtavan hyviltä kirpputoreilta. Suosittelen niitä kaikille kirppisten ystäville. Ne ovat ainoa kaupunkielämään liittyvä asia, joita olen kaivannut koko vuoden aikana Lapissa. 

Vuorokaudessa ehtii tapahtua paljon

Kuva
"Tolokun reposet", totesi mies eilen katsellessaan keittiön ikkunasta pihalle.

Sitten tulikin kämppään säpinää, kun ryntäsin ylös Simpsoneitten äärestä ja vedin ulkokamppeet päälle. Suihkin tuulipuvussani kameran kanssa pihalle, perinteiseen tyyliin ilman muistikorttia. Suihkin takaisin sisälle, hain muistikortin ja viiletin ulos illan pimeyteen.

Niin siis totta puhuen otin kuistilta vain muutaman askeleen pois, jotta liiketunnistimella syttyvä pihavalo lakkasi näkemästä minut ja sammui.


Hetkeä myöhemmin revontulet hävisivät.

Aamu valkeni, noh, valkeana. Pakkanen oli lopultakin purrut ja koko maailma oli kuurassa. Käppäilin joen rantaan kameran kanssa ja silloin aurinko päätti näyttäytyä vilaukselta.


Jostain kuului aseen pamaus, joka raikasi pitkin Kittilän maita ja mantuja yksinäisenä äänenä. Joku taisi saada paistia!

Tämän enempää ei aurinkoa ole tänään näkynytkään, sillä pian aamun jälkeen alkoi lumisade, joka sitten jatkuikin tuntikausia.


Tästä se talvi alkaa.

Tänä iltan…

Mánnu

Kuva
Verikuu meni meiltä pilvien takia ohi.

Mutta ei se mitään. Joka ilta kuu nousee hiippaillen taivaalle Ounasjoen takaa ja heijastuu hetken päästä joen pintaan, monesti ihan peilikirkkaana kuvana.

Tänään illalla päätin lopultakin kuvata sitä. Vastarannalla laulujoutsenet tarkkailivat minua kaulat pitkänä, vanhemmat ja kolme joutsenenpenikkaa. Lipuivat hiljalleen vähän etäämmälle.

Pidän kuusta paljon enemmän kuin auringosta. Kuu tulee tutuksi, kun sen kasvoja voi katsoa rauhassa ja tutkaillen. Aurinkoa ei voi katsoa.

Kuu on rauhallisempi ja viileämpi, se ei polta eikä sokaise eikä paahda. Kuu on hyvä tyyppi.




Kävellessäni pois rannasta tuli suopöllö minua katsomaan. Se lensi muutaman metrin päästä yläpuoleltani ja koko liitonsa ajan tuijotti minua tiukasti silmiin. Ja minä tuijotin sitä takaisin.

Toinenkin pöllö saapui. Pöllöt ovat liidelleet pihassa nyt joka ilta jo jonkin aikaa. Parhaimmillaan viisi yhtä aikaa. Mutta nyt vasta sain kunnon katsekontaktin, silmästä silmään.

Hei vaan, naapu…

Vuoteni Lapissa

Kuva
Olen asunut Lapissa nyt vuoden.

Lappi on antanut minulle paljon enemmän kuin ikinä osasin odottaa. Jotkut ihmiset etelässä kyselevät, milloin palaan sinne, koska eihän kukaan voi Lapissa pitkään viihtyä.

Sellainen kysely saa minut tosi kiusaantuneeksi. Koen, etten muka saisi rakastaa Lappia niin kuin rakastan.

Lappi on voimaannuttanut minut ja jään mielelläni sen syliin.

Tässä kuva per kuukausi menneestä vuodesta.










OTA YHTEYTTÄ

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Minulle voit laittaa viestiä Instagramissa @jonna_saari