Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Kautokeino 110, mehän ollaan melkein perillä

Kuva
Lauantai-iltana mies palasi etelästä kotiin. Sunnuntaiaamun rauhallisella teehetkellä mietittiin mitä sitä keksisi sunnuntain ohjelmaksi. Parin sekunnin päähänpistolla päätimme ajaa saamelaisten pääkaupunkiin Kautokeinoon, jonne meiltä on noin 130 kilometrin matka.

Tie Kautokeinoon on kapeahko ja hiukan kippurainen. Puolivälissä matkaa aurinko otti erävoiton pilviverhosta ja valaisi kirkkain sätein koko satumaisen tunturimaailman ympärillämme. Näimme kauniin punaisen ketun, poroja ja poromiehiä ja vaikka kuinka paljon moottorikelkkoja. 
Kautokeinossa poikkesimme Essolla syömässä norjalaisten suosikkiherkku pölseä elikkä suomeksi ihan tavallisia hodareita. Riemu repesi kun huoltsikalta löytyi The Stig -ilmanraikastimia. Kysyin myyjältä mielestäni sujuvalla saamenkielellä että paljonko se maksaa, mutta vastaukseksi sain harmikseni norjankielisen 39 kruunua.


No Kautokeinosta palasimme hetken matkaa takaisin päin kunnes keksimme että ajammekin Altaan sen sijaan että palaisimme suoraan kot…

Musiikkia Saamenmaalta

Kuva
Pidän monenlaisesta saamelaisesta musiikista, varsinkin hiphopista.

Toisinaan laitan Spotifyn hakusanaksi esimerkiksi Sapmi Grand Prix ja satunnaistoiston päälle. Sieltä tulee paljon kaikenlaista joikaamista, mutta aina välillä kohdalle osuu joku aivan todellinen helmi.

Tänään aikaisin aamulla löysin uuden suosikkikappaleen. SlinCraze on mua pari vuotta nuorempi ja kotoisin tästä aika läheltä, Kautokeinon nurkilta.

Hänen kappaleensa Varjalan saa kylmät väreet juoksemaan pitkin selkää, käsiä ja jalkoja. Vaikka sanaakaan en ainakaan kuuntelemalla ymmärrä.

Kuukkeleita tunturissa

Kuva
Auringonsäteiden ja vapaapäivän kunniaksi päätin aamun ensimmäisen pyykkisatsin valmistuttua pukea kamppeet päälle ja lähteä kohti Ailigasta.

Pakkasta oli viisi, ehkä kymmenen astetta ja aurinko paistoi kirkkaasti - paistaa muuten edelleen, vaikka kello on jo neljä.



Kaukaa sivusta paistava aurinko loi puuteriselle hangelle kauniita varjoja ja valaisi Ailiggaan upeasti.

Kaikkialla kairassa risteilivät eläinten jäljet, osa niistä oli hyvin tuoreitakin. Yhtään hirveä tai poroa en silti kohdannut, vaikka toiveikkaana vilkuilin puiden lomitse.




Minulle on muodostunut tavaksi istahtaa tunturilenkeillä lumihankeen.

Astuessani pois kelkkareitiltä jalka uppoaa syvälle, lunta on polven yläpuolelle. Hangessa on tavattoman mukava istua, se on melkein kuin istuisi mukavasti ilmassa.

Ylös pääseminen sen sijaan on hankalaa, kun mistään ei saa tukea ja hanki pettää alla koko ajan pahemmin.



Ollessani jo paluumatkalla kuukkeli lehahti ylitseni.

Parkkeerasin itseni odottelemaan, että lintu tulisi lähemmä…

Mökillä

Kuva
Katsoessani torstaiaamuna ulos mökkimme ikkunasta näin yllä olevan maiseman. Olimme vain kymmenien kilometrien päässä kotoa, mutta silti kuin pienellä lomalla, yhden päivän irti arjesta.

Mökissä oli lämmin. Kahvi tuoksui ihanalta, eikä meidän lisäksemme maisemissa ollut ristin sielua.

Övrevann oli jäässä ja tuuli puhalsi jäällä lunta.

Jälleen mietin, että enpä olisi ikinä arvannut, että elämä voi olla näin ihanaa.

Kelkka alle ja kamera mukaan

Kuva
Moottorikelkan kyydissä olo tuntuu paljon turvallisemmalta kuin uskoisi. 
Itse en ole elämäni aikana ajanut metriäkään esimerkiksi mopolla. Olen niitä ihmisiä, jotka melkein laittavat turvavyön kiinni jopa ajaessaan tankilta saman pihan parkkiruutuun. Kelkkoja ja mönkijöitä katsellessani olen ihmetellyt, kuinka ihmeessä kukaan voi selvitä hengissä tuollaisten vehkeiden kanssa.
Silti kelkan kyytiin istuessani olo oli tukeva ja turvallinen ilman yhtäkään turvavyötä. Kelkalla ajaessa tuntuu kuin melkein leijuisi hangen päällä - ainakin niin kauan, kunnes jää jumiin. Kelkka ei kunnioita sitä, missä tie kulkee.
Meillä ei juuri tällä hetkellä ole omaa kelkkaa kummallakaan. Torstaina lainasimme kelkan ja lähdimme tunturiin heti aamun valjettua. Aurinko valaisi pilviverhon takaa ja tuli välillä esiin kirkkain, oranssein sätein.



Tuuli puhalsi järvien jäällä nostattaen lunta ilmaan sakeaksi pilveksi. Kirkkaallakin hetkellä katselimme, kuinka lumi nousi tunturien huipulla tuulen voimasta hurjas…

Jäämeri jäässä

Kuva
Sunnuntaina aurinko paistoi kirkkaasti sisään olohuoneen ikkunasta. Laiskan aamun laiskana teehetkenä saimme idean lähteä Lakselviin ajamaan, ihan muuten vain. Lenkille ei jaksanut lähteä auringosta nauttimaan, mutta ajoreissulle riitti energiaa vaikka millä mitalla.

Fiiuni on ollut turvallisissa käsissä lainassa viime viikot, mutta nyt hänkin on saapunut taas hetkeksi aikaa kotiin. Oli ihanaa päästä ajelemaan hällä taas pitkästä aikaa ja vielä ihanissa aurinkoisissa Ruijanmaan maisemissa.




Lakselvissa maa kohoaa jo siihen malliin, että voi puhua vuorista. Matkalla ei näkynyt hirviä eikä poroja, mutta molempien vuoksi oli syytä olla jatkuvasti tarkkana. Varsinkin hirviä on täällä pilvin pimein.

Kuuntelimme norjalaisia radiokanavia. Volume nousi kattoon hetkeksi kun norjalaisen Donkeyboyn Crazy Something Normal soi.

Koko matkan ajan haukoin henkeäni ja ihmettelin ääneen, kuinka ihanaa tämä kaikki voi olla. Mielettömät maisemat, suorat tiet, Norja, Lappi - ihana seura.

Matkalla ehti kyte…

Kevään erotukset alkoivat

Kuva
Olin eilen ystävän kanssa hetken aikaa poroerotusaidalla eli lyhyesti ilmaistuna aijalla.

Puheiden mukaan aidassa oli 3000-4000 poroa, eli aika paljon.

Kirnussa oli kova tohina. Porojen kiinniotto ja merkitseminen spraymaalilla oli aloitettu iltapäivällä kahdelta. Me saavuimme paikalle yhdeksän aikoihin illalla, ja ruljanssi jatkui kuulemma vielä aamun pikkutunneille saakka. Aamulla kaupalla kävi monta koko yön uurastanutta poromiestä hakemassa eväitä palatakseen jälleen aidalle takaisin.

Erotukset jatkuvat ilmeisesti loppuviikon ajan.


Välillä joku poromiehistä joikasi. Se se vasta loi tunnelmaa!

Viimasta johtuen minulla oli aika kylmä, kun yritin hiukan valokuvata kirnun toimintaa. Pakkasta oli kai viitisentoista astetta.

En mennyt kirnuun, koska minua ei innostanut ottaa poroja kiinni, ja muutoin olisin ollut vain tiellä. Ystäväni sen sijaan asteli kirnuun tottuneesti ja alkoi ottaa poroja kiinni merkitsemistä varten.



Täkäläisen erotusaidan ilmakuvan löydät tästä linkistä. Kirnu ero…

Rakkaudesta Lappiin

Kuva
Oli vain yksi oikea syy, miksi muutin Lappiin. Koska se tuntui oikealta. Olin vapaa lähtemään minne halusin, ja halusin kauas pohjoiseen. Halusin pois etelän hulinasta, kireydestä ja työttömyydestä. Halusin lähelle luontoa ja suuria erämaita. Halusin henkistyä, oppia kuuntelemaan intuitiotani ja päästä kosketuksiin henkimaailman kanssa.

Halusin löytää itsestäni niitä juuria, joita aiempi elämäni Inarissa on minuun kasvattanut.

Niitä juuria olen myös saanut löytää. Kiivetessäni yksin tunturiin ja katsellessani ympärilläni avartuvaa maisemaa, Suomen ja Norjan huippuja, auringon haaleaa kajoa ja paksuja valkoisia hankia, tunnen olevani kotonampana kuin koskaan.


Ruijan ollessa toinen vaihtoehto veti Suomen Lappi pidemmän korren.

Kotoani on tosin Finnmarkiin nyt vain muutaman askeleen matka.

Yksi asia, jota en osannut odottaa, on ihmisten hyväntuulisuus ja ystävällisyys täällä. Käytännössä kaikki ovat iloisia tai vähintään hymyileväisiä. Ei nyrpeitä naamoja, ei ilkeitä sanoja. Vain iloisia…