Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Taikatalven vieras

Kuva
Todellinen kaunokainen tuli tänään moikkaamaan. Rauhassa se askelsi alavirtaan Ounasjoen jäällä, pakkaslumi pöllysi askelten tahdissa pieniksi pilviksi.


Jännitimme kissan kanssa ikkunassa, tulisiko sarvipää pihalle. Toisin kuin aiemmat jokea pitkin tulleet porot, tämä lähti suuntaamaan taloamme kohti.
Pian iltapäivän auringossa joentörmästä nousi satumaiselta näyttävä siluetti. Muistatteko Prinsessa Mononoke -elokuvan peurajumalan, metsän hengen


Upea olento. Ehkä joku tunnistaa korvamerkeistä omakseen?
Kuvasin sarvipäätä ikkunan läpi. Näin työpisteeltäni ajoissa, että poro lähestyi, niin ehdin vaihtaa pitkän putken kameraan. Pihalle ei tohtinut mennä, muuten elikko ei olisi uskaltanut tulla joentörmälle.
Kaveri ei noussut pihalle saakka, vaan katosi takaisin joentörmän taakse. Hetken aikaa vielä kullanhohtoisen lumihangen keskeltä pilkistävät sarvet paljastivät, että joku liikkui rannassa.

Vieraita

Kuva
Koko päivän on ollut 32 astetta pakkasta.

Olen pysytellyt kotona. Kelkkailijoita ei tänään ole liikkunut joen jäällä. Maailma on liikkumaton ja hiljainen kun pakkanen on tarpeeksi kireää.

Onhan lintulaudalla onneksi eloa, kun punatulkut ovat syömässä aamusta iltaan.

Mukava yllätys oli kahden poron ilmestyminen. Ne kävelivät kelkkareitillä joen jäällä kohti Kittilää. Olivat varmaan menossa isolle kirkolle asioita toimittamaan.


Meillä näkyy vain aniharvoin poroja. Omalla pihalla en ole nähnyt niitä koskaan. Se on harmi, minun puolestani niitä saisi olla piha täynnä ja vaikka eteisessäkin yksi.

Yhtenä iltana jokin aika sitten poro oli pihalla ja pelästytti miehen pahanpäiväisesti, kun tämä oli menossa laittamaan autoa roikkaan aamuksi.

Tai en tiedä kumpi siinä pelästyi enemmän, kun en ollut näkemässä.


Porojen ilmestyminen oli ilman muuta päivän kohokohta ainakin kissan mielestä. Se seurasi poroja ikkunasta kurnuttaen ja silmät kiiluen.

Nuorta kattia kyllästyttää, kun ulos on liian kylmä …

Tässä on Levi

Kuva
Eilen meille muutti kisumisu.


Keskustelua omasta pikku kissasta on käyty alusta saakka. Olimme haikaillen selailleet ilmoitustauluja, ja välillä siellä oli ilmoiteltukin kissanpennuista. Jotenkin asia oli sitten aina vaan jäänyt. Tähän saakka.

Yhtenä iltana lompsin kirjastoon ja vaikka en aikonut edes pysähtyä ilmoitustaulua lukemaan, osui ilmoitus silmääni, vaikkei siinä ollut edes kuvia. Nyhtäisin puhelinnumerolapun taskuuni.

Autossa otin asian puheeksi, että nyt tämä tuntuu minusta oikealta. Miestä ei tarvinnut puhua ympäri, hän oli heti täysillä mukana. Hänella on ollut kova kissakuume jo kauan.


Seuraavana päivänä sain kuulla, että pentueesta yksi oli jäljellä. Leikkisä tyttö, harmaaraitainen. Syntynyt elokuussa.
Sovimme tapaamisen ja riensimme tarvikkeiden kera hakemaan kisua kotoisasta talosta aivan Levin juurelta.
Jätin kantokopan eteiseen ja kissa luikahti sinne omin päin, kun vielä raatailimme sen tätä nykyä entisen omistajan kanssa. Hän olikin meille tuttu kasvo vakiokaupast…

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä? Voit kirjoittaa minulle yksityisviestin.

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *