Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.

Monta kuvaa kissasta lumileikeissä

Kuva
Lunta on aivan tolkuttomasti ja joka päivä aamusta iltaan tulee vaan lisää. Paikallisetkin raapii päätään että hukutaanko me kaikki kohta lumeen täällä.

Touhuttiin aamulla hetki ulkona, kun aurinko paistoi taas hetken aikaa ikuisuuteen ja meillä oli hommia.

Yhden lumikasan alta esimerkiksi piti peräkärry lapioida esiin. Kyllä se sieltä lopulta löytyi, höttöisen, puoli metriä paksun lumihiutalematon alta.

Kissan touhuja on ihana seurata, kun se nauttii lumesta ja ulkonaolosta hullunkiilto silmissä.


Katti pitää pihalla kuria ja järjestystä eikä siltä jää yksikään paikka tutkimatta. Välillä se saa hirveitä hepuleita ja juoksee häntä kaarella, korvat luimussa pitkin pihaa ilman mitään näkyvää syytä.

Juokseva kissa on hurjan pöljä näky eikä sitä voi nauramatta katsoa.


Kissa jahtaa lumikokkareita, jos sille heittelee niitä, ja antaa niille kunnolla köniin, sotkee maahan. Välillä se vaanii näkymättömiä juttuja (alla kuvassa).

Eikä ikinä koskaan tule kutsuttaessa.


Vajan vieressä olevat lumika…

Teipit kypärään

Kuva
Kypärä oli ensimmäisiä hankintojani kelkkailuun liittyen ja ostin sen viime kesänä. Minua ei innostanut maksaa kalliista kypärästä satoja euroja etenkään siksi, kun en vielä tiennyt, millaisen värimaailman haluaisin.

Niinpä ostin tavallisen, mattamustan, "ei minkään merkkisen" peruskypärän vajaalla satasella. Ajattelin, että mustaa kypärää on helppo sitten joskus tuunailla.


Sittemmin ajatus värimaailmasta on tarkentunut. Löysin Ridestorelta ihanat pöksyt ja päätin, että nyt on aika tehdä kypärästä vähän pirtsakampi tuunaamalla se samaan värimaailmaan pöksyjen kanssa. 
Luulin ilman muuta, että markkinoilla olisi myytävänä tarrasarjoja kypäriin, samalla tavalla kuin on kelkkoihinkin (katso vaikka täältä). Vaan eipä sellaisia taida ollakaan, ei mitään sinnepäinkään! Motonetissäkin myytävät tusinatarrasarjat, jotka muuten eivät todellakaan hivele silmiä, eivät innostaneet. Katsokaa nyt vaikka tätä.

Siinä bisnesidea jollekin, joka innostuu. Tyylikkäät kypärätarrasarjat tuotantoon…

Maisemia tieltä 940

Kuva
Eräänä iltana jälleen mietiskelimme tulevaisuutta ja tulevaa torppaa.

Homma on vielä täysin ajatusleikin tasolla, sillä kumpaakaan ei voisi vähempää hotsittaa ajatus talolainasta tai omasta talosta, josta pitäisi sitten lainan lisäksi alkaa makselemaan jumalattomia veroja ja vakuutuksia ja muutenkin pitäisi murehtia kaikenlaista.

Vuokralla on niin perhanan mukava ja huoleton asua.

Nykyinen sijaintimme ei miehen töiden puolesta ole tosin ideaalinen. Varsinkin kun työmatkasta 25 kilometriä on sulaan aikaan nimismiehenkiharaa, teräviä kuoppia ja suoranaisia hyppyreitä. Ne yhdistettynä miehen rallitaipumuksiin kävivät viime vuonna monen autonrenkaan kohtaloksi ja meistä tuli lyhyessä ajassa Kittilän Kumin kanta-asiakkaita.

Talo on kuitenkin aivan ihana, Ounasjoki on pihalla, vuokrasumma on pieni ja siihen kuuluvat jopa lumityöt. Emme pidä kovin todennäköisenä, että toista tällaista vuokradiiliä olisi ihan äkkiä tarjolla, joten asumme mielellämme tässä.

Mutta pitäähän sitä hiukan eteenpäin…

Metri tuli täyteen

Kuva
Sekosin jo laskuissa, että onko lunta satanut putkeen nyt kolme vai neljä vuorokautta.

Toissailtana sain tykönäni idiksen, että makkaratikulla voisi koittaa mitata, paljonko lunta on. Se olisi sellainen hyvä, pitkä ja terävä mittalaite. Makkaratikku olisi helppo tuikata pystyyn hankeen, jonka lomassa on myös talven aikana siunaantuneita kovempia lumikerroksia.

Eilen tuiskutti kuitenkin niin paljon lisää, ettei se vaikuta enää mennä lumihankeen makkarakeppi kädessä samoilemaan. Lunta on nyt enemmän kuin mitä tikulla on pituutta.

Legendaarisessa naapuripitäjä Pokassa on tietojen mukaan 110 senttiä lunta ja täällä tasan metri.

Eilinen kova tuuli puhalsi lunta oikeiksi dyyneiksi. Traktori kävi illan aikana kaksi kertaa putsaamassa pihatien, mutta silti piti yöllä kahdelta herätä lapioimaan tietä jälleen puhtaaksi, jotta töistä yömyöhään kotiutunut mies sai ajettua auton pihalle saakka.

Yön pimeyteen astellessani näin, kuinka auto nökötti puolessavälissä pitkää pihatietä. Onneksi se ei oll…

Peikkometsän muistoksi

Kuva
Salossa vielä jokin aika sitten kasvoi eräs aivan upea metsä. Sen keskellä virtasi veikeä ja reipas puro, ja metsän pohja etenkin puron liepeillä oli kaunista, vihreää sammaletta.

Se oli peikkometsä korkeine kuusineen, ja piilopaikka, jossa sai olla rauhassa ja miettiä asioita kenenkään häiritsemättä.

Se oli lempipaikkani. Suuret kuuset suojasivat sitä ja toivat sinne turvallista, salaisen piilopaikan tuntua. Se oli niitä paikkoja, joihin saattoi luottaa: eräänlainen ankkuri elämässä, sellainen, josta aina tiesi että sinne voi palata vaikka elämä heittelisi.


Lenkkipolulta oli vain muutaman askeleen poikkeama sinne. Se oli hieman mutkan takana ja kuin toinen maailma. Siellä oli aivan erilainen, mystisempi tunnelma kuin ympäröivissä metsissä, jotka nekin toki olivat kauniita, mutta tavallisempia.

Rinteet, joiden pohjalla puro virtasi, olivat paikoin niin jyrkät ja pehmeät, että liukkaalla neulasmatolla piti varoa askeleitaan. Oli ihana laskeutua purolle veden ääreen, metsän syliin.

Puro…

Talvipäivän iloa jäällä

Kuva
Pihamme rajautuu Ounasjokeen, joka nyt virtaa tukevan jään alla. Jää on siitä hieno juttu, että Suomessa jäällä saa kelkkailla käytännössä vapaasti. Eli pääsee myös ummella ajamaan, eikä tarvitse miettiä uralupia tai selvittää, kuka maan omistaa. Senkun posottaa vain menemään.

Maanantaiaamuna kävimme kelkkailemassa Ounasjoen jäällä, koska tarvitsin umpihankikuvia. Maailman upein talvipäivä oli juuri kirkastumassa.


Itse olen lähes aina kameran takana, makaan mahallani tai kyljelläni lumihangessa ja kuvaan hullua kelkoilla ryttyyttämistä. Kuitenkin tällä kertaa laitoin miehen ottamaan pari kuvaa myös itsestäni oman kelkkani kanssa.


Olimme tällä kertaa pelkällä Lynxillä liikkeellä.

Puuterilumi pöllysi ihanasti ympäriinsä. Se ei talloudu kovemmaksi, vaan pöllyää kerta toisensa jälkeen kuin hanki olisi jäinen pilvi.


Miehen piti päästä vähän irrottelemaan, vaikka tämä kyseinen Lynx ei ole paras peli umpiselle...

...ja kiinnihän se sitten kerran jäikin, mutta oli äkkiä lapioitu ja kiskottu t…