Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2016.

Vesiä ja valoja

Kuva
Tein kameran kanssa pienen kävelyretken lähimetsään. Pitkään olen odottanut muuan puron sulamista ja nyt se on vihdoin sula. Halusin mennä katsomaan sitä vaikka tiesin, että lunta on vielä paljon eikä hanki tällä hetkellä kanna. Puron rannalle ei ainakaan tietääkseni vie polkua.

Jo kylätien varrella sulan veden kauneus sai minut pysähtymään monta kertaa.


Onkohan Lapin kesä nyt parhaimmillaan? On sopivan lämmin eikä vielä hyttysiä. 
Öisin ei ole enää pimeää laisinkaan, mutta yön aikana on kolme, neljä tuntia melko hämärää. Neljän aikaan on jo täysin valoisaa ja hämärä palaa vasta joskus yhdentoista maissa illalla.
Kevätauringon valot ovat todella kauniita.

Poikkesin kylätieltä ensin vanhalle kelkkauralle ja kahlasin sitten lopulta märässä umpilumessa puron rantaan. Pidin tarkan vaarin siitä, että en astuisi liian pitkälle. Vaikka puro oli kaunis, ei tehnyt mieli hulahtaa sen mukaan.
Rannan linja oli onneksi helposti erotettavissa vaikka lunta vielä olikin. En ottanut askeltakaan kauemm…

Katinroikala puussa

Kuva
Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?


Naapurin kissapoikaystävä ajoi Levin puuhun ja jäi itse kykkimään puun juurelle. 
Onneksi Levi ei nyt mennyt niin korkealle kuin viimeksi. Viime kerralla muuan koira antoi sille vähän vauhtia. Silloin oli kutsuttava jopa naapurin isäntä apuun että saatiin kissa puusta alas. Yksi vuorokausi odotettiin, mutta sitten ryhdyttiin pelastusoperaatioon.

Tänään päästiin paljon helpommalla. Nyt kissa oli ehkä viiden, kuuden metrin korkeudessa. Asettelin tikkaat niin, etteivät ne olisi päässeet kaatumaan mihinkään suuntaan ja kiipesin hakemaan katin alas.

Homma oli valmis parissa minuutissa. Tukka tuli täyteen pieniä ja tarttuvaisia kuusenroskia ja niitä putoili niskastakin alas paidan alle.


Levin poikaystävä Jussi, joka onneksi on leikattu, ei halunnut näyttää kasvojaan kameralle. Se vain lymyili veneen alla kun pelastin hänen daamiaan kuusen korkeuksista.


Olisihan kissalla ollut hienot maisemat ja kaunis kevätilta istua kuusessakin ja katsella vaikka Ounas…

Hääpäivä

Kuva
Tämä oli ensimmäinen yhteinen kuva meistä.


Naurattaa vieläkin tuo mellakkapoliisin kypärä. Mutta se on nyt toissijaista. Hoksasin etten ole kirjoittanut vihkitilaisuudesta tänne juuri mitään muuta kuin joitakin suunnitelmia. Nyt kun rouvaselämää on takana viikko ja 13 tuntia, lienee paikoillaan kerrata vielä miten se kaikki sitten lopulta meni, niin voi sitten vanhana muistella.
Edellisenä iltana illastimme Levin King Crab Housessa vanhempieni ja miehen isäpuolen kanssa. Ravintolan omistaa mieheni perhetuttu Norjasta ja hän oli järjestänyt meille pullon kuohuviiniä pöytään heti aluksi. Tarjoilija kysyi että oliko meillä ne häät. Minä menin hämmennyksissäni ihan sanattomaksi mutta mies osasi onneksi vastata että kyllä, meillä on häät. 
Söimme kuningasrapua monessa eri muodossa - aluksi keitossa ja pääruokana ranskalaisten kanssa -  ja ai että se oli herkullista. Jälkkäriksi otimme vielä superherkulliset paahtovanukkaat, vaikka ei olisi millään meinannut enää jaksaa. Mieheni isäpuoli ta…

Sekoilua Tromssan hotelleissa

Kuva
Meille aina sattuu ja tapahtuu kun olemme reissun päällä, eikä häämatka ollut poikkeus. Pääpiirteittäin reissu sujui täydellisesti, mutta hotelliin pääseminen ensimmäisenä iltana ei ollutkaan ihan helppoa. Olisi varmaan ollut helpompaa, jos olisin ollut varauksen tekemisessä hiukan huolellisempi...


Ajoimme navigaattorin avulla Scandicin pihalle. Olimme iloisia, että hotelli oli rauhallisella paikalla ja piha parkkialueineen oli suuri. Respassa meille kuitenkin selvisi, että kyseessä oli väärä Scandic - niitä on Tromssassa kolme!

Ja hittolainen, juuri se Scandic jossa meidän kuului yöpyä oli aivan ydinkeskustassa. Inhoamme molemmat kaupunkien keskustoja, koska emme luota sen enempää jalankulkijoihin, pyöräilijöihin kuin toisiin autoilijoihinkaan.


Puolustuksekseni sanottakoon että hotellien nimet olivat kovin samanlaiset. Toinen oli Scandic Tromsö ja toinen Scandic Grand Tromsö...

No jo, ajoimme keskustaan ja saimme auton pariksi minuutiksi parkkiin suoraan hotellin oven eteen. Miehen o…

Kännykkäkuvia Lapin keväästä kotinurkilta

Kuva
Palasimme Norjasta eilen kotiin. Matka oli todella upea, mutta kyllä sellainen lomailu on raskasta puuhaa! Olimme eilen aivan poikki ja tämä päivä onkin mennyt lepäilyyn.

Kävin iltapäivällä lenkillä ja sain huomata kuinka kevät on aivan muutamassa päivässä edennyt ihan huikeasti. Ounasjoen jää on talomme kohdalta jo tummunut ja näkyy siellä yksi sulapaikkakin olevan melko lähellä. Jännittävää nähdä, lähtevätkö jäät rytisten vai sulavatko ne paikkaansa.

Lenkille lähtiessäni pistin Spotifysta Souvarit soimaan. Ai että sieltä tulikin monta ihanaa biisiä koko tunnin kestävän kävelyn aikana. Meinasin suorastaan tikahtua kokonaisvaltaiseen Lappi-tunnelmaan, kun kuuntelin Lapin kesää samalla kun katselin metsän takaa sinisinä kohoavia vaaroja ja kuulin musiikin yli kurkien huutoja jostakin metsän takaa.

Kohta kurkipari lensikin ylitseni, ja sitten tuli vielä yksi, josta sain kännykällä räpsäistyä onnettoman todisteen. Juuri kun sain kännykän takaisin taskuuni, lensi suoraan pääni yläpuolelta…

Tunnelmapaloja ja kameran testailua

Kuva
Lokit herättävät meidät kovaäänisillä aamukeskusteluillaan joka aamu varsin aikaisin. Tänään heräsin viideltä, mutta sain sentään hetkeksi vielä torkahdettua. Lopulta vetäisin verhot ikkunoiden edestä ja sain huomata taivaan olevan jälleen täysin sininen, ilman pienintäkään pilvenhattaraa.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme jälleen Kvalöyan saarelle. Ajelimme meille jo tuttua reittiä takaisin Sommaröyaan, jossa kävimme jo ensimmäisenä päivänä. Koko reitti on niin kaunis vaihtelevine vuori- ja merimaisemineen, ettei siitä ihan äkkiä saa tarpeekseen.

Matkalla pysähtelimme rannoille tallustelemaan.


Lokit ja meriharakat jahtasivat toisiaan hiekkasärkillä. Ja se vesi... Kuinka merivesi voikaan olla niin kirkasta ja kaunista?


Rannoilta löytyi kaikkea ihmeellistä. Simpukankuoria, merisiilten kuoria, erilaisia leviä ja kauniita kiviä. Penikkana niitä piti aina raahata mukaan, mutta nykyään yleensä riittää että ottaa niistä kuvia. Vain yhden kiven olen haalinut talteen tältä reissulta.

Sommaröyn va…

Toinen päivä Norjassa

Kuva
Aamu valkeni kirkkaan sinisellä taivaalla. Maisemat huoneemme ikkunasta ovat hienot, mutta aamiassalissa ne ovat vielä hienommat. Salin yksi seinä on pelkkää ikkunaa ja näköala aukenee upeasti siniselle merelle ja valkoisille vuorille.

Tänään ajoimme ensitöiksemme eilen ohittamallemme nähtävyyspaikalle, joka oli jäänyt minua mietityttämään. Tieviitassa oli hannunvaakuna ja teksti "Helleristninger". Vielä eilen ajoimme siitä tosiaan ohi, mutta tänään oli palattava katsomaan, mitä siellä mahtoi olla.



Upealla paikalla tien vieressä, vuoren ja meren välissä, oli kalliokaiverruksia. Niitä on maalattu jotta ne olisi helpompi erottaa. Niitä on siellä enemmänkin kuin mitä nyt näimme, mutta loput ovat yksityisellä maalla aidan takana.

Jatkoimme matkaa meren alitse. Tunnelimaksu oli 100 kruunua, lasku tullee jonakin päivänä perästä. Tunnelin seinät olivat paikoin märät emmekä voineet olla ajattelematta, että merikö se sieltä tihkuu sisälle tunneliin... Mutta siitäkin selvittiin.

Saavu…