Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Rospuutto

Kuva
Vesi kiemurtelee ja pulppuilee lähteessä. Jatkuvana virtana sitä tulee lisää kivenkolosta, ja kiviä väistellen se luikertelee tietään eteenpäin.

Tämä vesi ei nuku koskaan, eikä sen pinta lakkaa värisemästä.


Vesi tulee maasta kuin kiehkuroina. Kiehkuroina se etenee, laskee lähteen altaaseen ja jatkaa matkaansa.


Se on kaivanut itselleen uoman metsään. Metsässä siihen yhtyy kaksi sulamisvesien pientä puroa.

Uoman pohja on pehmeää, rehevää maata. Kohisten ei tämän veden tarvitse edetä. Se vain kulkee hiljaa halki metsän.


Musta vesi paljastaa taivaalla valkoisen pilviharson takana kirkkaana piilottelevan auringon.


Ennen jokeen laskemista yhtyy lähteen vesi suuriin sulamisvesiin, jotka odottelevat metsässä omaa vuoroaan. 

Vedet seisovat hiljaa paikoillaan koivujen juurella, mättäiden päällä. Ne odottavat vuoroaan mahtua suureen joenuomaan, joka johdattaa ne kesäksi järvelle.

Kevätseurannasta: pääskyset ja leppälinnut ovat saapuneet.

Kuukkeli kevätmetsässä

Kuva
Vierashuoneen seinä kaipasi kovasti taulua. Isoa, ja sellaista, joka sopi huoneen värimaailmaan.


Minulta oli jäänyt mahdottoman paljon yli vihreää maalia, jota olin joutunut ostamaan litran purkin maalatakseni työhuoneen harakanvarpaat.

Lisäksi minulla oli rulla valkoista, metsäkuvioista tapettia, jonka olin ostanut Värisilmän nurkista pois kuleksimasta vain vitosella, vaikka minulla ei ollut sille mielessä mitään käyttökohdetta.

Taulun inspiraatio tuli oikeastaan sitä mukaa, kun aloin tehdä.

Ensiksi olin liisteröinyt seinään kolme vuotaa tapettia, niin, että tapetoituna oli senkokoinen ala, kuin mitä halusin taulun olevan.

Tapetti ehti olla seinällä muutaman päivän, ennen kuin keksin, että töpöttelen sen vihreäksi.


En muista, olenko koskaan töpötellyt maalia rypistetyllä muovipussilla, mutta nytpä tuli sellaistakin tehtyä. Efekti oli juuri toivomani, sillä erilaisilla hinkkaus- ja töpöttelytaktiikoilla sain tapetin metsäkuvioon luotua juuri sellaista keväisen valon ja vehreyden tuntu…

Kaltio

Kuva
Suurimmat lumet ovat nyt sulaneet. Joki on korkealla, mutta toiveidemme mukaisesti se ei ole ulottanut vesiään paikalle, johon olemme suunnitelleet pystyttävämme laavumme.


Kirkkaana kimmeltävä joki näkyy koivikon lomasta nyt talolle saakka.

Sain juuri tietää, että koko alue on ennen ollut niittyä, ja koivikko on kasvanut vasta viime vuosikymmeninä. Sitä kyllä ihmettelen, että millainen niitty tässä on ollut - pihalla kävellessä olo on ennemmin kuin sammalta ja heinää kasvavalla pirunpellolla. Se tosin sopii minulle mainiosti, minä pidän kivistä.


Keskellä metsää on tämä aivan erityisen kaunis iso kivi. Aion muutenkin kaivaa isompia kiviä sammalen alta näkyviin. Sääli sammalta, mutta toisaalta sitä kasvaa myöskin kaikkialla muualla, joten kyllä sille elintilaa jää.


Metsässä on melko paljon myös lahoa puuta. On kaatuneita puita ja erilaisia lahonneita puurakenteita, sekä maassa makaavia hirsiä, jotka ovat jo täysin lahonneet. Niitä en aio siivota pois, koska eivät ne minua mitenkään hait…

Ja se tuntui hyvältä

Kuva
Nuotion savu nousi metsän lomasta pilarina taivaalle. Katselimme, kuinka vesi virtasi vierellämme, ja kuuntelimme sen solinaa ja kosteiden koivuklapien sihinää nuotiossa. Söimme, nautimme olosta. Ei kiirettä, ei meteliä, ei tekemistä.

Rauha oli maassa ja yhdessä oli hyvä.

Se kaikki tuntui hyvältä.


Koiran katse nousi tarkkaavaisena taivaalle: kurki lensi ylitsemme kohti Vaalajärveä. Sinne minunkin alkoi tehdä mieli. Suuren järvenselän läsnäoloa ei voi olla tuntematta, ja sinne vierellämme virtaava jokikin laskee.


Päätin kävellä iltaa vasten kalapirteille Ahvenjoen laskupaikkaan. Alkuun tie oli kuiva, se kulki poroaitojen lomasta.

Ilmassa haisi poro, maassa oli kaikkialla paskaa ja karvaa.

Sitten tie muuttui lumisohjoksi. Sohjo antoi myötä askeleiden alla, tehden kulkemisesta raskasta joka askeleella. Talven lumi ei ole hellittänyt vielä, se antaa vielä viimeiset koettelemukset kulkijalle ennen kuin suostuu muuttumaan vedeksi ja valumaan suureen Vaalajärveen.

Jotenkin se tuntui jaloissa…

Luonnon päivän ajatuksia

Kuva
Tänään vietetään sellaista kuin Luonnon päivää. Sen tarkoitus on saada houkuteltua ihmiset ulos koloistaan luontoretkelle hoksaamaan, että millaines se luonto taas oikein olikaan.

Monissa tutkimuksissa on todettu luonnon tekevän ihmiselle hyvää. Että lyhytkin vaikkapa metsässä oleskelu alentaa stressitasoa, kohottaa mieltä ja niin edelleen.

Tapetoidessani vierashuoneen seinää aloin pohtia, miksi näin on.

Ajatukseni ajautuivat aisteihin.


Harva meistä kulkee luonnossa työkseen, suurin osa on töissä ihmisten luomassa ympäristössä: toimistoissa, kaupoissa, tehtailla ja niin päin pois. Työpaikalta meidän on tapana mennä kotiin, joka niin ikään on ihmisten rakentama.

Ihmismaailman ympäristö on aisteille pitkästyttävä. Pinnat ovat sileitä, suoria ja arvaamattomia, mikään ei tuoksu, sisällä edes tuuli ja sade eivät tunnu, ilma vain seisoo paikoillaan ympärillämme. Sähkölaitteet surisevat, pahimmillaan jopa ilman jota hengitämme on täytynyt kulkea jonkin sähkölaitteen läpi. Muutoin on äänetönt…

Nuotiolounaita

Kuva
Viime päivinä meillä on ollut mahdollisuus käydä lounastelemassa nuotiopaikalla yhdessä. 

Monena päivänä olemme ottaneet tuosta mahdollisuudesta ilon irti, pakanneet makkarat ja sinapit eväskoriin ja suunnanneet tulipaikalle joen rantaan. 
On ollut aivan upeita, aurinkoisia päiviä. Lumi on sulanut kohisten. 

Koivut ovat vielä paljaita, ihana nähdä kun ne pian puhkeavat lehteen. Kevään valo ja lähestyvä yöttömän yön aika saa ne näyttämään aivan erilaisilta kuin sydäntalvella. Jotenkin ne minusta näyttävät siltä, etteivät nekään enää malttaisi kauaa odottaa kesän alkamista.


Nuotiopaikka on vasta paljas läntti maassa. Kelopökkelöt toimivat tuoleina, ja vieressä virtaa joki. Toisella puolen jokea pajun oksat koskettavat vettä ja saavat aikaan ihanaa pulinaa muutoin hiljaa syvänä virtaavaan veteen.


Tänään sai jo pipon ja huivin jättää pois kesken lounastelun. 

Kauaa ei mene, ennen kuin minä käyn uimassa.

Koitan syksyllä pitää joessa avointa paikkaa niin, ettei se pääsisikään kokonaan jääh…

Harakanvarpaita

Kuva
Lumet ovat vihdoin alkaneet sulaa, ja ilokseni sain huomata, että talon nurkalla metsässä kasvaa riidenliekoja oikein kunnon tuuheana mattona.


Riidenlieko eli harakanvarvas on mielestäni ihan mahottoman kaunis kasvi. Se on ikivihreä, ja sen vihreys on kauneinta mahdollista vihreyttä ainakin omiin silmiini.


Riidenlieko on hauska myös koskettaa.


Nappasin yhden varren riidenliekoja mukaani, kun olimme mieheni kanssa palaamassa toistaiseksi päivittäiseltä nuotiolounashetkeltä joen rannalta.

Rautakaupasta hain vihreää. Sen piti olla juuri oikeaa vihreää, väärä vihreä ei kävisi. Myyjä sanoi, että vääräksi sävyvalinnaksi osoittautuneen maalin saisi palauttaa, mutta rahoja ei kyllä palautettaisi.


Hetken aikaa pallottelin ideaa päässäni, kunnes tulin kokeilleeksi, miltä riidenlieko näyttää piirtoheittimellä katsottuna. Heijastin varjon seinään, kohtaan, jonka olin jättänyt aiemmin kesken keksiäkseni siihen jotain kivaa.

Vaihdoin maalausvaatteet päälle ja aloin maalata.

Riidenlieko oli juuri si…

Haluamisesta

Kuva
Tämän kevään aikana olen miettinyt asioiden haluamista ja jatkuvan haluamisen vaikutuksia ihmisen elämässä.

Monestihan meillä tapana haluta kaikenlaista: uusia tavaroita, uutta autoa, matkoja tai muuta. Haluamiseen liittyy usein jotain negatiivista: haluttua asiaa ei saada koskaan tai sitä joutuu odottamaan vaikkapa rahan- tai ajanpuutteen vuoksi. Sitten luullaan, että jotain puuttuu, ja se tuntuu ikävältä. Yksi pahimmista vaikutuksista voi olla se, että halutusta asiasta, vaikkapa autosta, maksetaan niin paljon, että rahahuolet valtaavat arjen tai rahan ajattelu pitää ainakin jatkuvasti otteessaan, vaikka jotenkin pärjättäisiinkin.

Kuin huomaamatta aikaa ja ajatuksia kuluu odotteluun, että haluttu asia saavutettaisiin. Olipa se sitten se auto tai autolainan pois maksaminen.

Haluaminen vie ihmisen pois tästä hetkestä. Voi olla vaikea nähdä mitä jo on; ajatellaan vain sitä, mitä ei ole. Samalla se voi ohjata ajatukset aivan väärille urille ja sokaista pitkäksikin aikaa. Siitä minulla …

Kevään merkkejä

Kuva
Saappaan korkeus on 40 senttimetriä (tarkistin). Silti se metsässä edelleen hörppää roimasti lunta.

Joitain kevään merkkejä on kuitenkin havaittavissa.

Pimeää ei enää tule, ja se on ihanaa vaihtelua talven jälkeen. Laulujoutsenet ja västäräkit ovat saapuneet, ja lintulaudalla on meno hiljentynyt.


Jotain kasvejakin yrittää pukata paljaista paikoista, eli seinien vierustoilta. Minä en välitä mitä ne ovat, pääasia, että jotain jo kasvaa.


Joesta lähtivät jäät noin viikossa. Joka päivä tapahtui jotakin. Ensin koko jääkansi romahti veteen, sitten alkoi tulla täysin sulia paikkoja sinne tänne, kunnes koko joki aukesi. Nyt se solisee ihanasti, ja kirkkaina päivinä auringonsäteet paljastavat joen hiekkapohjan punertavan suoveden lävitse.


Poroja ei juuri ole näkynyt koko talvessa, nyt niitä on kaikkialla, laiduntamassa sulilla tienpientareilla. Välillä meinaa tulla konkeloita, kun tokka on tiellä ja autoja tulee molemmista suunnista.

Löysin lähes päivälleen vuoden vanhan retkikertomuksen Kittil…

Lokka

Kuva
Oli aika käydä katsomassa Lokan kylää ensimmäistä kertaa sitten muistin aikana.


Ajomatkalla läpi ajettiin myös Kelujärven ja Tanhuan kylistä. Kelujärvellä oli upeassa paikkaa järven rannalla kota. Pukukopeista päätellen siinä on kesäisin uimaranta. Sen aion käydä testaamassa.

Tanhuassa Luiro oli jäässä. Vain pienessä sulassa oli telkkä- ja joutsenpariskunta.


Joutsenet mulkoilivat minua epäileväisesti, kun kävelin sillalla.

Liikkeellä oli myös yksittäisiä poroja. Tienpientareet ovat sulaneet, ja poroja näkee nyt runsaasti lyhyelläkin matkalla.


Maisemat reitin varrella olivat kauniit, metsäiset ja kumpuilevat. Tie oli hyvä ajaa, kuiva ja tasainen.


Tuntureitakin pilkisti esiin jonkin matkaa ennen Lokkaa.


Lokassa huomasimme ajavamme padolle. Nattasten siluetti näkyi kaukana utuisessa maisemassa.


Padon toisella puolen Luiro laski sulana kohti etelää. Siellä näkyi olevan hieno riippusiltakin. Täällä riittää kesällä ja syksyllä paljon tutkittavaa.


Matkalla nähtiin isolepinkäinen, piekana, ka…

10 kysymystä

Kuva
Sain blogihaasteen, 10 kysymystä, Vilzulta, joka kirjoittaa Vilzun retkiblogia. Kiitokset! Vilzu oli miettinyt kysymykset, joihin minun tuli nyt vastata.

1. Miksi kirjoitat blogia? 

Blogi on minulle päiväkirja. Elämä on jännittävästi etenevä aika, jota tulee liian vähän mietittyä. On hienoa lueskella tekstejä vuosien takaa ja peilata niitä tunteita ja tapahtumia nykyiseen hetkeen. Siinä näkee, kuinka on kasvanut ihmisenä. Lisäksi jotkin opit saattaisivat elämän virrassa jäädä unohduksiin, ellei niitä välillä fiilistelisi uudelleen.

2. Oletko asettanut blogillesi tavoitteita? 

En. On mukavaa, jos joku lukee blogiani, mutta numerot, tilastot, lukijamäärät ja muut sellaiset ovat minulle täysin yhdentekeviä. Niiden seuraaminen ja kasvuun saaminen olisi minusta eräänlaista suorittamista, ja suorittamista minä mieliisti vältän.

3. Kerro käytännon niksi, josta sinulle on ollut hyötyä retkeilyssä? 

Olen tosi huono retkeilijä. Unohdan aina juomapullon ja nenäliinat ja unohdan käydä vessassa ennen…

Rakas Sahajärvi

Kuva
Minulla on pohjoiseen muutettuani ollut joskus taipumus todeta, että Lappi on maailman paras paikka ja toiseksi paras on Salo.

Olen edelleen sitä mieltä. Enää en kaipaa pariiseja enkä provenceja.


Huhti-toukokuun taitteen vietimme kotikonnuillani. Palasin siskon kanssa Sahajärven polulle – sen nimi on Totin luontopolku, mutta minusta se on hassu nimi, joten minä kutsun sitä Sahajärven paratiisipoluksi.


Tätä polkua tuli siskon kanssa kierrettyä ahkeraan elämän suurissa mullistuksissa muutama vuosi sitten, aina siihen saakka, kunnes lähdin pohjoiseen. Rakastan tätä paikkaa, sen metsän suojaa ja kauneutta, puron kuohuja ja elävää virtaa, rauhaa ja eristyneisyyden tuntua.

Näillä silloilla on tullut pysähdyttyä, seistyä katsomassa virtaavaa vettä ja sen loiskintaa kivien lomassa, miettimässä elämää.


Järven rannalla katse on kantanut kauas, mutta myös lähelle, rantaveteen. Suurtenkin tunteiden aikana on aikaa katsoa, jospa vedessä näkyisi kaloja.


Nyt metsä oli heräämässä kevääseen.

Talven yl…