Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Mietteitä Sodankyläntieltä

Kuva
Tanhuaan ja siitä eteenpäin Värriöön ja lopulta Savukoskelle johtava pikkutie on yksi suosikeistani täällä Sompion Lapin alueella, myös koko Lapissa. Tie johtaa käytännössä ei-minnekään, sillä Savuskoskelle pääsee toista kautta isompaakin tietä. Näin ollen tämä Savukosken kunnan alueella maata halkova Sodankyläntie on rauhaisa, pieni ja maisemiltaan erämainen.


Tanhuan kylässä tie ylittää myyttisen Luiron, joka laskettelee alas Urho Kekkosen kansallispuiston syövereistä, Luirojärvestä. Meille tarjottiin talvella taloakin Tanhuasta, mutta homma kaatui kuivan maan tonttiin.

Pidän kuitenkin Tanhuan kylän tunnelmasta. Olimme eilen ilta-ajelulla niillä suunnin, ja iso joukko komeita poroja vietti iltaansa sillalla.


Jatkoimme Tanhuasta matkaamme eteenpäin Värriön kylään. Matkalla oli maisemia, joiden voisi luulla olevan kaukana tiettömien taipaleiden takana erämaassa.



Meillä oli kohteenamme Seitajärven kylä, joka koki kovia sodan aikana partisaanien kynsissä. Värriön kylästä Seitajärvelle jo…

Iltakymmenen

Kuva
Tein iltakierroksen metsäpuutarhassa. 









7 + 1 kuvaa torstai-illasta Sodankylässä

Kuva
Kävimme ilta-ajelulla Syväjärven, Unarin ja Kieringin kylissä.










Uurtokeino - Paulaharju, osa 2

Kuva
"Koira nosti nokkaansa, tunnusteli ilmaa tuolta ja täältä ja lähti vetämhään vastatuuleen. Sieltä jostakin tuli tuulen matkassa viljan tuntua, mistähän tuli, mutta tuttua oli. Somasti se kosketteli kosteaa kuononpäätä. 

Kyllä vanha metsänkävijä ja kiveliön juoksija tiesi, mitä se oli ja mistä se tuli."

Samuli Paulaharju, Sompio (1939)


7 syytä miksi Sodankylä

Kuva
Tässä hieman ajatuksia siitä, miksi Sodankylässä on minusta mukava asua. Ensimmäiset viisi syytä kertovat ajatuksistani ja huomioistani muuton jälkeen, mutta viimeiset kaksi syytä ovat ne alkuperäiset syyt, miksi päätimme alun perinkin tänne tulla. Siinä päätöksessä yhdistyivät parhaalla mahdollisella tavalla järki ja tunteet...

1. Ystävälliset ihmiset

Naapurista kunnan virkailijaan ja oman kylän väestä naapurikyläläisiin täytyy sanoa, että väki täällä on ollut meitä kohtaan todella ystävällistä. Mutta on syytä määritellä ystävällisyys tarkemmin: ystävällisyys ihmisten kesken ei aina välttämättä ole aitoa. Joku voi olla ystävällinen urkkiakseen tietoja ja juorutakseen selän takana, tai hyötyäkseen jotakin. Sellaisia ihmisiä minä en kuitenkaan koe täällä kohdanneeni, vaan olen saanut käsityksen välittömistä ja aidosti lähestyttävistä sodankyläläisistä, joiden puoleen on helppo kääntyä ja jotka ottavat osaksi yhteisöään antaen kuitenkin myös oman rauhan. Kaupan kassa on iloisena neuvonut…

Ennen ja jälkeen: kurkkauksia kotiin

Kuva
Talon pintaremppa alkaa puolen vuoden jälkeen olla melko hyvällä mallilla. Taloon muutaessamme tilanne oli lähes kriittinen: 70-luvulla rakennettu omakotitalo oli värien puolesta alkuperäisessä kuosissaan vihreänä, keltaisena, ruskeana, sinisenä, kirkuvan oranssina, punaisena... Näkymä oli oikeastaan joka huoneessa melko hurja, vaikka varmaan on aikoinaan ollut hyvinkin moderni.

Reiluuden nimissä otin jälkeen-kuvatkin vain kännykällä, kuten ennen-kuvatkin oli otettu. Ennen-kuvat ovat muistaakseni peräti ihan ensimmäiseltä illaltamme, kun olimme muuttaneet.


Talossa oli kuitenkin monta hyvää ominaisuutta. Hinta oli edullinen, tilaa on vähintäänkin riittävästi ja sijainti omassa rauhassa, hyvällä paikalla olevassa kylässä on juuri mieleisemme. Pihatie ei ole vaivalloisen pitkä pidettäväksi lumesta puhtaana. Piha on suuri ja kauniin metsäinen, jokirantoineen kaikkineen. Jonkinlainen pihavarastokin tuolla tönöttää tukevasti pystyssä, ja talon raamit ovat kaikkineen kunnossa.


Kun rahaa ei k…

Ilta Porttipahdalla

Kuva
Minä tunnen onnellisuutta siitä, että melkeinpä koska vain voi lähteä tutkimusretkelle. Ainakin iltaisin ja viikoloppuisin se onnistuu ilman tarvetta minkäänlaisille harkitsemistoimenpiteille. Ei tarvitse miettiä, mistä löytäisi hienoja paikkoja - niitä on koko kulmakunta täynnä, kaikkialla minne menee. Eikä tarvitse miettiä lasten viihtymistä tai nukkumaanmenoaikoja - lapsiarjelle minä en elämääni uhraa.

Voi vain päättää kohteen, nousta autoon ja lähteä, vaikka olisi jo myöhäkin, ainakin kesällä.

Eilen illalla tutkimme työhuoneeni seinällä koko komeudessaan levittäytyvää Sodankylän karttaa ja vertailimme suuren kunnan sellaisia nurkkia, joissa emme ole vielä käyneet. Seipäjärven kulmakunta oli jo vankka vaihtoehto, mutta yhteistuumin innostuimme tällä kertaa kuitenkin Porttipahdan tekojärven eteläpuolella luikertelevasta tiestä ja päätimme, että sinne mennään.

Taivas oli harmaa, ja päivällä oli ryskännyt ukkonen. Tuntui hyvältä istahtaa autoon ja lähteä seikkailuun.


Poikkesimmme osta…