Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Syystuoksuja

Kuva
Miten onkin aina niin nautinnollista tarttua tuuletusikkunan kahvaan, kääntää akkuna auki täyteen mittaansa ja tuntea ja kuulla, kuinka syystuuli humisee metsässä ja löytää tiensä myös ikkunasta suoraan kasvoilleni ja sisälle taloon.

Availen aamuisin ikkunoita eri puolilla taloa, jotta tuuli kiirisi vapaasti pitkin huoneita ja lattioita.

Syksy on kokoamassa voimiaan täyteen mittaansa. Koivuissa pakkasen puremat lehdet kahisevat enemmän kuin ennen, tuulessa on enemmän voimaa kuin vielä pari viikkoa sitten. Auringon valo on vino ja alati muuttuvainen. Valot ja varjot juoksevat ja helisevät pitkin metsiä lähes vimmattuina, eri lailla kuin milloinkaan muulloin.

Kova tuuli saa metsän suhisemaan, taivutellen puiden latvoja mielensä mukaan.


Koivunlehtien lomassa auringon valosta tulee välkkyväistä.


Tänään pidimme Moskun kanssa kahvi- ja keppitaukoa laavulla. Joen vesi on ylhäällä ja virtaa vinhasti. Lenkin jälkeen on hyvä sujahtaa veteen niin, että voi melkein tuntea höyryn nousevan iholtaan…

Kummia juttuja

Kuva
Tuli mieleeni kuluneelta kesältä kaksi kummaa tapausta, jotka haluan kirjata itselleni ylös, ja ehkä niistä on muillekin viihdettä.

Ensimmäinen sattui juhannusiltana.

Olimme ystävien kanssa ongella Kyläjärvellä luusuassa. Oli kaunis kesäilta ja luonto tuoksui suolta, metsältä ja järveltä. Järvi oli peilityyni, mutta siinä kasvava kasvilautta raatteineen liikkui hiljaa joen virtauksen mukana alavirtaan, ja välillä puhuri puhalsi sen takaisin järvelle.

Meillä oli kaikilla kolmella onget. Kalaa ei noussut ihan heti, mutta pian alkoi järvestä nousta särkeä ja sitten ilokseni myös ahvenia. Olen onkinut ahvenia viimeksi lapsena ja vesi herahti jo kielelle, kun ajattelin mielessäni notskilla kypsennettyä kalaa.

Muovipussi alkoi täyttyä hyvää tahtia ja totesin, että siinä rupiaa olemaan jo juhannuskattaustakin aatellen riittävä satsi kalaa. Yksi ystävistä ei halunnut vielä lopettaa, kun oli päättänyt koittaa napata oikein jättimäisen kalan. Minulla oli perkuuvehkeet mukana, joten aloin jo pera…

Jaakon Vuollon kuukkelitaika - Paulaharju, osa 4

Kuva
"Rieston Mikko ja Jaakon Vuollo vihtesivät kiveliöitä pari viikkoa ampuen lintua ja oravaa. Mikko sai mitä vain, ja Vuollokin piti pauketta, mutta ei höyhenkään pölähtänyt. Asennolla ammuttaessa kyllä aina sattui pilkkaan, mutta metsässä viljaan ei koskaan. Jo huomasi Mikko:

- Piruissa sinä olet! Sinä olet kortettu!

- Tämä on sen piru-äijän konsteja. Kyllä minä näytän sille! Vuollokin muisti.

Kiroillen ukko otti ja ampui Mikon pyssyllä asennolle tulleen kuukkelin, repi sylillisen luppoisia kuusenoksia, survoi linnun niiden sisään ja lennätti oksat nuotioon. Mies oli täydessä luonnossaan. Irvissä ikenin, kiroillen ja vihaa vaahdoten hän kohenteli tulta kuin rietas. Kuukkelitukko paloi ja paukkui, ja Vuollo karjui. Rapa roiskui suusta, kun ukko manaili:

- Vuottuu sille miehelle, joka on korttanut. Kyllä kuulet, kun kylhään tulhaan. Ei poikenetta mene se mies!

Vuollon pyssy pääsi kortoista. Kumpaan silmään tahansa ukko halusi ampua, aina sattui, ja metso kuukahti."

- Samuli Paulaharj…

Maisemia Pittiövaaralta

Kuva
Pittiövaarasta näyttää muodostuneen minulle se lähikohde, jonne tulee palattua uudelleen ja uudelleen. Sinne ei ole kuin vartin ajomatka, ja siellä on helppo kävellä muutaman kilometrin lenkki tosi hienoissa maisemissa. Olen käynyt vaaralla nyt nelisen kertaa, törmäämättä kertaakaan muihin ihmisiin.


Viime reissulla löytyi puolivahingossa vaaralle johtava soratie. Ilta-aurinko valaisi Hirviäkurun itäseinämää lämpimin sävyin, mutta kovin lämpimältä se ei enää tuntunut.

Tunnistelin horisontista tuttuja muotoja. Sattasvaara näkyi hyvin, samoin vielä minulle vieras Postovaara. Myös mieheni työpaikka, Kevitsan kaivos, oli juuri ja juuri erotettavissa, kun tiesin, millaista maamerkkiä hakea.


Toisessa suunnassa näkyi Sodankylän rakennuksia ja Tähtelän jättiläismäinen lautasantenni. Kaikeksi ihmetykseksi totesin, että jopa Pyhätunturille saakka riitti näkyvyys. Sinne oli Pittiövaaralta linnuntietä tasan 60 kilometriä.


Alla lähempi kuva Pyhästä ja Luostosta. Pyhällä on jotenkin tunnistettava mu…

Kenelle Lappi ei sovi?

Kuva
Vuosien aikana olen tainnut tulla kehuneeksi Lappia monelta kantilta. Paljon on jäänyt kehumattakin sellaista, mikä olisi ollut kehumisen arvoista. Kehun jatkossa lisää.

Lapissa on kuitenkin piirteitä, jotka eivät sovi kaikille. Olen todennut tämän muun muassa kuunneltuani joitakin Lappiin muuttaneita epätyytyväisiä eteläläisiä, tai heitä, joiden "unelma" Lappiin muuttamisesta on lopulta kaatunut johonkin omasta mielestäni hyvin mitättömältä tuntuvaan seikkaan  - mikä on ehkä kertonut vain siitä, ettei heidän unelmansa niin kovin vahva lopulta ollutkaan.
Sanoisin, että Lappi ei sovi sinulle, jos......runsas palvelutarjonta on sinulle tärkeää

Ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä, että täällä on palveluja vähemmän kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Myöskin kaupat menevät usein aikaisin kiinni, eivätkä aina ole viikonloppuisin auki ollenkaan. Vegaanisia vaatteita, sushia, uutta kameraa tai ihan vaikkapa kenkiä voi olla vaikea saada, moni ihan tavallinen asia voi olla kiv…

Ruskan ensisävyt

Kuva
Tuuli toi syksyn. Tänään oli syksyn ensimmäinen päivä.


Parissa päivässä on ruska hiipinyt maisemaan. Koivujen oksat siellä täällä ovat vetäytyneet keltaiseen, maa muuttuu hiljalleen punaiseksi. Sodankylän avarat ja valoisat metsät alkavat pian kauttaaltaan hehkua ruskan täyteläisissä väreissä.


Haapa, horsma, juolukka ja mustikka muuttuvat hiljalleen punaisiksi. Koivut, jotka viime syksynä kärsivät lehtiruosteesta ja tulivat ruskeiksi ilman ruskaa, näyttävät nyt saavan kauniin puhtaan keltaisen värin.


Syksyn valo hallitsee jo. Se on vino ja välistä kirkas, mutta ei lämmin. Se tuo maasta ja metsistä esille värejä ja tunnelmia, joita kesän valo ei pystynyt tuomaan.


Tuuli on tänään humisuttanut metsiä puuskissa. Vadelmat ja horsmat ovat tulleet tuulen pieksemiksi, koivujen keltaiset lehdet ovat lennelleet ilmassa. Taivaalla on pilvien harmaa massa kulkenut hurjaa vauhtia jonnekin lännen suuntaan, välillä antaen sadetta, välillä aurinkoa.

Mikään tuuli ei tuo niin vahvaa sanomaa kuin syksyn…

Kuikkapussi - Paulaharju, osa 3

Kuva
"Vanhoilla erämiehillä, Rieston Jaakoilla ja Korvasen Pettereillä sekä muillakin, oli pyyntöretkillä aina matkassa noitapussi, tuppeensa nyljetty kuikannahka, kuikka. Se oli hyvä kappale. Monet vanhat ampuivat kuikan miltei mieluummin kuin hanhen. He saivat sen nahasta lujan ja komean tupakkapussin, jopa noitapussin. Ja kuikkapussi jo ulkonäöltäänkin oli täysi velho - kiiltävänkirjava kuvatus, jonka peräpuolessa roikkelehti kaksi kuivettunutta räpylää, yläpäässä irvisteli pitkä käpertynyt leukapari, vinoon vääntynyt kuin itkunparkua yritellen. Ja kaulan tyvessä, rinnassa oli pussin suuaukko. Vanhan velhon kuikka oli kohta samanlainen kuin äijä itsekin: kulunut ja harmaa, vain untuvat jäljellä."

- Samuli Paulaharju, Sompio, 1939

Kuvan kuikka on Sodankylän kotiseutumuseossa, ja minun täytyy sanoa olleeni täysin ällikällä lyöty sen näkemisestä. Kuikkaa kuvaileva osio on yksi lempikohdistani Sompiossa enkä ollut varautunut siihen, että voisin jonain päivänä nähdä aidon kuikkapuss…

Paluu Tenolle

Kuva
Saimme viime viikolla hepulin lähteä viikonlopuksi mökille. Appiukkoni osittain omistama mökki odotti meitä Tenon rinteessä lähellä Nuvvus-Ailigasta. Tarkoitus oli viettää huoletonta mökkiaikaa tekemättä mitään ja samalla tavata vähän ystäviä.

Niinpä pakkasimme reput ja ruokakassit ja ajelimme muutaman sata kilometriä pohjoiseen. Kesäyö oli valoisa ja kaunis, se muistutti minua siitä yöstä kun aikoinaan muutimme yhdessä Karigasniemestä Kittilään. Karigasniementien mutkat ja mäet taas palauttivat mieleeni sen, kun ajoin tuota tietä ensimmäistä kertaa: yksin, kaiken muuttaneella muuttomatkalla.

Teno odotti meitä ylväänä kuin aina. Siinä joessa on meille molemmille jotain kotoisaa. Mieheni on kasvanut sen varrella, ja minulle Teno tulee aina merkitsemään elämäni suurinta käännekohtaa. Sen luo saavuin ensimmäisenä, kun saavuin pohjoiseen.

Tenon vierellä me tapasimme toisemmekin.


Ihailimme auringonlaskua rannalla. Kävin huuhtelemassa kasvot suuren kivenmurikan luona, Tenon kirkas vesi oli …

"Ei sitä ole kukhan kieltäny"

Kuva
Piipahdin lauantaina nauttimassa vesicrossien tunnelmasta Sodankylässä. Olen aiemmin seurannut crosseja vain Ivalossa pariin otteeseen ja on sanottava, että vaikka Ivalossakin on ollut hyviä hetkiä, pidin Sodankylän crosseista enemmän.


Kuten Ivalossakin, myös Sodankylässä crossit pidetään hiekkarannalla sillan vieressä. Oli ilahduttavaa huomata, että siinä missä ranta kuhisi väkeä, sillalla oli vain muutamia ihmisiä katsomassa kisoja ilmaiseksi. Sisäänpääsymaksu ranta-alueelle oli 10 euroa.

Asetuin rannalle, josta oli ihmispaljoudesta huolimatta helppo löytää hyvä paikka crossien katselemiselle. Keskeiseltä paikalta näkyi hyvin kelkkojen lähtöpaikalle ja hyppyrille.

Yleisössä oli paljon kaikenikäisiä: vanhuksia ja lapsia, nuoria aikuisia, koiria sekä myös turisteja. Minä hieman kavahdan vahvassa hipsteritunnelmassa vellovia elokuvajuhlia, mutta crosseissa koen, että tunnelma on välitön ja kotoisa, aito ja jotenkin ihanan paikallinen: sellainen, jossa ainakin minun on helppo olla.

Cros…

Minä ja hilla

Kuva
Eilen illalla piti lähteä kaupassa käymään. Sitten ajattelin, että poikkean kaupan jälkeen hillasuolla. Sitten ajattelin, että en jaksa käydä kaupassa ollenkaan, ajan vain suolle. Sitten ajattelin, etten jaksa käynnistää autoa ollenkaan, joten päätin lompsia lähisuolle tuon takapihan metsän läpi.


Otin mukaani melko optimistisesti 10 litran ämpärin. Sanottakoon, että pienempääkään ei ollut hollilla, mutta toisaalta olin kuullut myös juoruja siitä, että hillaa on nyt valtavasti. Parempi siis varautua hyvin.

Vedin hupun niskaan ja viritin hyttyslakin sen päälle. Jalkaani vedin koko Sompion Lapin suurimmat ja painavimmat saappaat, selkään heitin uuden, hienon retkireppuni, jossa kannoin kameraa mukana.


Ryykelsin metsään. Viereisellä metsällä on monet kasvot. Paikoin se on koivikkoa, jonka pohja on lähes niittymäistä. Paikoin se on lävitsepääsemätöntä pajukkoa, ja paikoin melko avaraa sekametsää, jossa kävellessä mätänemään jätetyt, jo sammaleiset ohuet puunrungot rusahtelevat poikki jalko…